Jotain eron jälkeistä aikaa

Välil vaikeil hetkil tuli mietittyä et mikä oli totta ja mikä valhetta, lopulta koko suhde oli valhetta enkä tienny kuka olin ja mistä tulin. Nyt voin sanoo et kai siin jotain aitoa oli, se vaan kaatu ku ei kestänyt. En mä tiesä olisko puheellakaan kestänyt eikä sitä pidä jäädä murehtimaan. Jos sun exä on sulle vaan ku kuollut ni sillon et ole sille anteeks antanut. Jossain vaihees ku anteeks pystyy antaa ni olo on hirveen kevyt. Vaikeetkin asiat näköjään voi anteeks antaa.

Minun erossani oli kyse toisen ihmisen itsekkyydestä ja arvojen muuttumisesta.Vaikka kuori elää ihminen sen sisällä määrittää hänet.Joidenkin arvot muuttuvat matkan varrella,mitä en voi hyväksyä,jolloin ihminen johon rakastuin ja jonka kanssa perustin peheen,kuoli.

Ei kaikkia asioita tatvitse aina anteeksi antaa eikä aina voikaan, mutta niihin ei tarvitse jäädä kiinni ja näin sanoo ihan asiantuntijatkin.

Joo, uppos.. ehkä?
Olin suhteen lopus paljon lasten kans ku exä paino menee tuol kylillä kavereiden kanssa. Niil oli sellanen akkalauma joil kaikilla oli hirveetä draamaa elämä ja olin aluks tosi katkera tälle porukalle. Ei meidän suhde kaatunu tähän porukkaan ja vaik kuin olis kiva syyttää muita ni kyl me erottii musta ja exästä johtuvista syistä. En usko että se olis tohon porukkaan hakeutunu jos olis ollu onnellinen.

Oletteko te ikinä kuulleet sanasta vertaistuki. Vakavasti sairastuneille on vertaistukiryhmiä, omaisensa menettäneille on terapia ja vertaistukiryhmiä. Ihmisillä ja erityisesti naisilla on taipumus purkaa mieltään jollekin. Itse uskon, että moni nainen varmasti yrittää puhua miehensä kanssa, mutta eri asia kuunteleeko mies, ymmärtääkö mies, osaako mies ymmärtää tai haluaako edes ymmärtää. Naisethan on fiksuja:miksi jauhaa samoja asioita moneen kertaan ihmiselle, joka ei kuuntele tai välitä niistä asioista. Terapiasta voi hakea apua, mutta jäykästi ajattelevaa ihmistä se harvemmin auttaa lisäksi suomslaiset hakee terapia-apua keskimäärin kuusi vuotta liian myöhään.
Ja pitää sanoa muuten, että mun kaveripiiristä ei kukaan koskaan ole yrittänytkn kertoa mitä miesasioissa mun pitäisi tehdä, toki tukevat ja vähän vihjailleet ja huolissa olleet jaksamisestani ja sitä kautta kallistuneet eron kannalle.

Mulle tää vertaistukiryhmä oli eron loppuvaihees ihan myrkkyä. Näil oli niiku ryhmässä oikeus tehdä mitä vaan, kerran yks näist tuli mulle selittää pokkana miten normaalia pettäminen on vaik on täysin omia arvoja vastaan. Mä en aikasempaan osannut/halunnut ongelmista puhua ja sit ku olin valmis asioiden etee jotain tekee ni oli myöhästä, enää siinä vaiheessa tälle ryhmälle en pärjännyt.
En ole ajatellut tota ryhmää sanalla vertaistukiryhmä mut ihan osuva nimi ja niin kai se olikin, sama ku eron jälkee huomasin et naisilla on miljoona kertaa parempi tukiverkosto ympärillä ja alkuu tuntu et olin ihan yksin.

Älä viitsi yleistää ja tulkita väärin mitä tarkoitin vertaistuella. Ihminen on tyhmä, jos tekee jotain vain sen takia, että muutkin tekee. Jos pettää, kun muutkin niin tekee syylöä tai jos pettää kostoksi. On ihan eri asia pettää esimerkiksi sen vuoksi, että oikeasti haluaa jotakin kovasti, ihastuu johonkin ja toinen on toiminnallaan jo suhteen pilannut. Ymmärrätkö mitä tarkoitan. Jos kiusaa, kun muutkin kiusaa ym. Listaa voi jatkaa loputtomasti. Tärkeintä on toimia omien arvojen mukaisesti.

Ei ollut tarkoitus yleistää, puntaroin omalta kantilta ja ehkä sanamuoto oli väärä. Luulen ymmärtäväni mitä meinasit ja peilasin tota ihan vaan omasta näkövinkkelistä omaan juttuuni.
Oon aika mustavalkonen ton pettämisen kanssa. Ihastuksia tulee kaikille ja se on tahatonta, siitä oot vastuussa jos ihastuksen kanssa menet eteenpäin. Oon kuullu sanottavan et jätä ennen ku petät, en mä pysty toisen piikkiin mitenkää vierittää sitä et ite on käyny vieraissa.
Omien arvojen mukaa kannattaa edetä.

En itsekään hyväksy pettämistä, mutta toisaalta inhimillisyyskin kuuluu asiaan. Ihmiset tekee virheitäkin.

Tuntuu kovin tutulta...

Eron jälkeen on helppo syytellä ja oksntaa kaikki vääryydet, olis pitänyt puhua sillon ku vääryyttä kokee. Nykysin mua etoo se kaveri joka suhtees sillon aikanaan olin, ei mun exä turhaan kaikesta nyt valita. En ehkä osannut kuunnella sillon. Toisaalt se oli arkea eikä meidän arki ihan kurjaa ollut. Ite olin valmis tekee sen liiton eteen töitä mut exä lähti, oli vaikee pala purtavaks ku joku toinen pystyy tekee sun elämään noin ison päätöksen.

Elämä on yllätyksiä täynnä ja kaikella on tarkoituksensa.

samassaliemessä kirjoitti:

Elämä on yllätyksiä täynnä ja kaikella on tarkoituksensa.

Jotenkin noin se menee...tsemppiä!!

Höpön höpön. Miksi eron jälkeen pitäisi sinkkuna pysytellä, jos on ihminen joka tykkää väliin keskustella ja jakaa asioita jonkun kanssa, tehdä juttuja ym. Tässä tulee taas tää miesten ja naisten välinen ajattelu-ja toimintaerokin joka varmaan niitä avioerojakin aiheuttaa. Miehet voi hyvin eron jälkeen naisia pitää vain seksiin tarpeellisina ja se riittää heille. Harva nainen tutkimusten mukaankaan saa kunnon tyydytystä vaikkapa yhden yön suhteista. Itseäni ainakin ärsytt ihan sairaasti, kun nykyn täälläkään ja monessa muussa paikassa ei puhuta kuin seksistä. Ja koska miehet tuntuu eroavan vain huonon seksin takia niin olettavat, että naisetkin eroaa pelkästn sen vuoksi että on intohimoa johonkin toiseen. Oikeasti on aika vittumaista, kun ei pysty liitossa elämään kun kaikkien olettamukset etonneista naisista on jotain munankipeitä miesten pyydystäjiä tai sitten vauhdikkaasti harrastavia ja ympäri masilmaa kaahottavia ystävä porukoita.

voihanäklötys kirjoitti:

Höpön höpön. Miksi eron jälkeen pitäisi sinkkuna pysytellä, jos on ihminen joka tykkää väliin keskustella ja jakaa asioita jonkun kanssa, tehdä juttuja ym. Tässä tulee taas tää miesten ja naisten välinen ajattelu-ja toimintaerokin joka varmaan niitä avioerojakin aiheuttaa. Miehet voi hyvin eron jälkeen naisia pitää vain seksiin tarpeellisina ja se riittää heille. Harva nainen tutkimusten mukaankaan saa kunnon tyydytystä vaikkapa yhden yön suhteista. Itseäni ainakin ärsytt ihan sairaasti, kun nykyn täälläkään ja monessa muussa paikassa ei puhuta kuin seksistä. Ja koska miehet tuntuu eroavan vain huonon seksin takia niin olettavat, että naisetkin eroaa pelkästn sen vuoksi että on intohimoa johonkin toiseen. Oikeasti on aika vittumaista, kun ei pysty liitossa elämään kun kaikkien olettamukset etonneista naisista on jotain munankipeitä miesten pyydystäjiä tai sitten vauhdikkaasti harrastavia ja ympäri masilmaa kaahottavia ystävä porukoita.

Lue lisää

Taisit paljastaa itsestäsi kaiken, ei jää epäselväksi mitään

Aika tyhjä ihminen olisin, jos olisin paljastanut tuossa itsestäni kaiken. Lisäksi taisin puhua asioista aika lailla mitä ympärillä näen ja kuulen ja toki paljon sitäkin mitä itse olen joutunut kokemaan. Mutta ei minua haittaa paljastaa mielipiteitäni ihan irl:kään, miksi haittaisi sillä en puhu muita vahingoittavasti ja seison sanojeni takana. Mutta ai niin minä olen niitä parjaamiasi naisia.

Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten eronsa käsittelee. Ei musta tässä kannata ketää alkaa syyllistää. Mä ainakin eron jälkee olin ties missä ja nyt voin sanoo et se oli mun tapa selvitä siitä surusta mikä perheen menetys toi tullessaan, mä en tosissaan osannut olla yksin. Ite pidän naisista viel eron jälkeenkin, ehkä enemmän ku ennen eroa. Mukava muiden eronneiden kanssa oli vertailla komemuksia ja vähän valaista itteä mitä vastakkaisen sukupuolen päässä liikkuu. Kunhan ei katkeroidu niin kyl tääl jokaiselle joku löytyy.

voihanäklötys kirjoitti:

Aika tyhjä ihminen olisin, jos olisin paljastanut tuossa itsestäni kaiken. Lisäksi taisin puhua asioista aika lailla mitä ympärillä näen ja kuulen ja toki paljon sitäkin mitä itse olen joutunut kokemaan. Mutta ei minua haittaa paljastaa mielipiteitäni ihan irl:kään, miksi haittaisi sillä en puhu muita vahingoittavasti ja seison sanojeni takana. Mutta ai niin minä olen niitä parjaamiasi naisia.

Lue lisää

Koetko kommentit parjaamiseksi, jätä tunteet ja lue uudestaan ajatuksella rauhallisesti.

Asioita ei ole monta:

Ihmisen tulee hoitaa itse oma hyvinvointinsa

Älä riitele, vaan opi neuvottelemaan

Lapsia ei saa sekoittaa eroihin

Minkä naistä koet parjaamiseksi ?

Naisille siinä ei ole liikaa kohtia, mutta miehille kolme kohtaa liikaa.

Meisseli777 kirjoitti:

Eiköhän se ole jokaisen oma asia miten eronsa käsittelee. Ei musta tässä kannata ketää alkaa syyllistää. Mä ainakin eron jälkee olin ties missä ja nyt voin sanoo et se oli mun tapa selvitä siitä surusta mikä perheen menetys toi tullessaan, mä en tosissaan osannut olla yksin. Ite pidän naisista viel eron jälkeenkin, ehkä enemmän ku ennen eroa. Mukava muiden eronneiden kanssa oli vertailla komemuksia ja vähän valaista itteä mitä vastakkaisen sukupuolen päässä liikkuu. Kunhan ei katkeroidu niin kyl tääl jokaiselle joku löytyy.

Lue lisää

Minä taas uppouduin työntekoon tein hullunlailla töitä ja juristi hoiti osituksen , toinen lapsista jo oli aikuinen ja toinen 16 v lukiolainen, hänet koulutin ylioppilaaksi ja vielä jatkossakin tuin rahallisesti ja isäänsä poika tapaili sillon , kun kerkes ja huvitti.
Mistään ei eron aikaan enää riidelty kaikki oli jo riidelty, kun ositus saatiin kuntoon ostin rivarikolmion kuopus oli siinä lakkiaisiin saakka ja haki yliopistoon ja myös armeija oli tulossa.
Lakkiaiset vedettiin exän kans yhdessä pitkin hampain mutta hyvin meni.
Kaiken tuon jälkeen en ole exääni edes nähnyt 10 vuoteen enkä tiedä mitä sille kuuluu.
Minä olen uusissa naimisissa ja bonuksena tuli myös 16 v tyttö joka nyt 19v kirjoittaa keväällä ja lähtee myös opiskelemaan Espooseen.

voihanäklötys kirjoitti:

Naisille siinä ei ole liikaa kohtia, mutta miehille kolme kohtaa liikaa.

Näkökanta vaan vahvistuu

Tottakai vahvistuu, koska haluankin niin. Jos haluisin toisenlaista puolta vahvistaa niin kirjoittaisin toisin.

Kysymys on riitaisista eroista, joissa lapsia käytetään pelinappuloina.

Jokaisen vanhemman tulee ymmärtää mitenkä lapsia ei sekoiteta eroihin, jos vanhempi ei tätä ymmärrä hänen haettava apua asiantuntialta.

Kuka muu voi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin, kun vanhemmat ei ole mitään ulkopuolista tahoa kenelle sen voisi ulkoistaa. Joka ikinen ihminen kykenee hillitsemään vihansa, jos on pakko.
Eikö lapsi ole sen pakon arvoinen.

Työelämässä, pankissa, viranomaisten kanssa, tai kun itse haluat jotakin, kykenet hillitsemään tunteitasi, mutta miksi et siihen kykene puolison kanssa. Kaikilla ihmisillä on myös järki jolla voidaan hillitä tunteita. Eikä se tarkoita että järkevä ihminen on tunteeton.

Oon tätä miettiny kans joskus ihan hulluuden partaalle saakkka. Tulin siihen tulokseen että ensin on helppo antaa vain pikkujuttujen olla ku ei kaikesta viitti vääntää. Ku tarpeeks näit pikkujuttuja tulee ja antaa kaiken olla niin alkaa kuppi täyttymään, sitten tulee vähän isompiakin ja ollaa siinä pisteessä ettei kumppanille niistäkään voi puhua ku ei pieneistäkään voi. Ollaa kohta siinä pisteessä ettei kumppanille voi puhua mitää ku se ei mistään ymmärrä ja on parempi puhua ongelmista ulkopuolisille jotka ehkä on samassa asemassa. Lopulta kuppi on ihan täysi ja seinät kaatuu päälle, kumppanille pitää kostaa koska kaikki on sen vika. Toinen ei välttämättä tiedä yhtään mitä toisen päässä liikkuu ja sotatila tulee tälle yllätyksenä..
En usko että toi nyt on ihan täysi totuus, on vaa mun tulkinta. En ite pysty ymmärtää, mut enpä muutenkaa pysty välillä ymmärtää edes omaa päätä ni yritä siinä sitten toisen ajatusmaailmaa koittaa avata.

Ja mitä lapsiin tulee. On helppo sanoa ette lapsia saa sotkee mihinkää ja niille pitää antaa rauha. Se voi olla vaikeeta ku elämältä tippuu pohja ja on vaikea nähdä mitään positiivista ja päässä liikku vähän kaikennäköistä ajatusta. Helppo hakea apua kun on vaan niin totaalisen romuna että en ees osaa löytää sanoja. Eron jälkeisten päivien ainut selvä päätös oli minkä muistan on että päätin etten ala juopottelemaan, muu on aika sumua. Joo ja mietinkö lapsia? Tajusin sillon et lapset on mun elämäni juttu mut ne ei sillä hetkellä tuntunut miltään.

Kyllä minä ainakin puhuin miehelleni, että suhde ei voi jatkua siten, millaiseksi se oli muuttunut. Kysyin, että mentäisiinkö parisuhdeterapiaan ja mies vastasi, että mene vaan. Hänellä ei ollut suhteessa mitään ongelmia, joten minä olisin voinut mennä sinne yksinäni puimaan ongelmiani.
Annoin vuoden aikaa saada asiat vanhalle tolalle.
Vuoden päästä otin lapset kainaloon ja lähdin.
Voi sitä itkun määrää mitä tutut ja sukulaiset saivat miehen puolelta kuulla! Vaimo kun lähti täydellisestä avioliitosta ihan yllättäen! Tuosta vain hylkäsi hyvän miehen, joka ei ryypännyt eikä hakannut. Ei tosiaan ryypännyt eikä hakannut, se on totta, muttei myöskään tehnyt mitään sen eteen, että liittomme olisi jatkunut.

Joo, onpa typerä luulo ettei naiset puhuis miehilleen. Me käytiin terapiassakin ja sielläkin asiantuntijat sanoi, että monesti avioliiton osapuolet kokee liiton ihan erilailka. Toinen, yleisemmin mies ei koe liittoa mitenkäön hankalaksi ja elämänsä voi tuntua hyvältä, mutta vaimon puolesta liitto tuntuu kurjalta. Ja ei se terapia oikeesti mitään muuta, jos toinen ei halua asioita ja toimintatapoja muuttaa. Meillä mies jopa myönsi kuinka olen nykyään kun terapiassa käyty auttanut jsa tukenut häntä entistä enemmän, mutta toistepäin se ei menekään niin, että mitähän perkelettä tekis mieli kysyä. Ei homma toimi vaan toiseen suuntaan eli se siitä sitten.

Kyl mun exä koitti puhua joskus vuosia sitten ja ehdotti pariterapiaa minkä hylkäsin, en tosiaan ole osannut kuunnella sillon ku olis pitänyt. Jossain vaiheessa mulle oli ihan sama että erotaanko, en ehkä uskonut että erotaan. Mä en ite tajunnut että vaikka en juo, petä, lyö tai hölmöile ei välttämättä riitä. Koen viel tänä päivänäkin että vedin aina perheen etusijalle. Jotain suhteesta kuitenki puuttu ku erottiin. Mä en exää syytä enkä naisia, mut en usko että oltais erottu jos molemminpuolinen kommunikaatio olis ollu kunnossa ja siihen kyllä parisuhteessa mun kohdalla kuuluu myös nainen.
Käytiin pariterapiassa sillon ku erottiin ja muutenkin tein kaikkeni ettei oltais erottu. Alotin vaa kaiken sen liian myöhään ja exä oli jo päätöksensä tehnyt. Pariterapiassa mä yleensä puhuin ja exä oli hiljaa koska ei enää uskonut meihin.

Me ei ikinä riidelty, vähänkö mahtava liitto? Jos oltais riidelty ni ne pikku asiat mitkä toisessa olis ärsyttänyt olis varmaa hoidettu kuntoon. Jälkeepäin voin sanoa et kai mulla oli vähä ykspuolinen suhde ja kyllä mä siinä viihdyin, olisko toinen voinut sanoa ettei voi hyvin?

Vaikeeta eron jälkeen oli myöntää itelle virheet mitä olin tehny, exästä löysin niitä vaikka kuinka paljon ja muutenki tuntu et kaikki naiset oli mua vastaan omasta äitistä lähtien. Mä en vieläkään ole exän kanssa käyny läpi miks erottii ja on ollu pitkä tie et oon ite oman mieleipiteeni eroon muuodostanut. On oikeestaa sama kumpi eka sano jotain ja mitä toinen siihen vastas jos lumipallo lähtee pyörii koska se on menoa sit.

Meisseli777 kirjoitti:

Kyl mun exä koitti puhua joskus vuosia sitten ja ehdotti pariterapiaa minkä hylkäsin, en tosiaan ole osannut kuunnella sillon ku olis pitänyt. Jossain vaiheessa mulle oli ihan sama että erotaanko, en ehkä uskonut että erotaan. Mä en ite tajunnut että vaikka en juo, petä, lyö tai hölmöile ei välttämättä riitä. Koen viel tänä päivänäkin että vedin aina perheen etusijalle. Jotain suhteesta kuitenki puuttu ku erottiin. Mä en exää syytä enkä naisia, mut en usko että oltais erottu jos molemminpuolinen kommunikaatio olis ollu kunnossa ja siihen kyllä parisuhteessa mun kohdalla kuuluu myös nainen.
Käytiin pariterapiassa sillon ku erottiin ja muutenkin tein kaikkeni ettei oltais erottu. Alotin vaa kaiken sen liian myöhään ja exä oli jo päätöksensä tehnyt. Pariterapiassa mä yleensä puhuin ja exä oli hiljaa koska ei enää uskonut meihin.

Me ei ikinä riidelty, vähänkö mahtava liitto? Jos oltais riidelty ni ne pikku asiat mitkä toisessa olis ärsyttänyt olis varmaa hoidettu kuntoon. Jälkeepäin voin sanoa et kai mulla oli vähä ykspuolinen suhde ja kyllä mä siinä viihdyin, olisko toinen voinut sanoa ettei voi hyvin?

Vaikeeta eron jälkeen oli myöntää itelle virheet mitä olin tehny, exästä löysin niitä vaikka kuinka paljon ja muutenki tuntu et kaikki naiset oli mua vastaan omasta äitistä lähtien. Mä en vieläkään ole exän kanssa käyny läpi miks erottii ja on ollu pitkä tie et oon ite oman mieleipiteeni eroon muuodostanut. On oikeestaa sama kumpi eka sano jotain ja mitä toinen siihen vastas jos lumipallo lähtee pyörii koska se on menoa sit.

Lue lisää

Kyllä minä arvostan riidatonta liittoa.
Aivan kuten 1. liittoni oli ja tämä nykyinen 2. avioliittoni on. Sillä erolla, että ex ei kuunnellut mitä sanoin normaalilla äänellä, ilmeisesti olisi halunnut minun huutavan epäkohdat kurkku suorana?
Nykyinen mieheni kuuntelee jos kerron jostain mistä en parisuhteessamme pidä. Sama toisinkin päin; hän kertoo kyllä jos on jotain ihmeteltävää/huomautettavaa.
Harmi, että teillä terapia alkoi vasta kun liittonne oli käytännössä ohi. Minunkin ex-mieheni sanoi, sitten kun aloin pakkaamaan tavaroitani, että mennään sitten sinne terapiaan. Vastasin, että se on jo turhaa, koska sinne olisi pitänyt mennä puoli vuotta sitten. Enää tuossa vaiheessa ei ollut mitään korjattavaa.

Sen takia mulla sit on niin helkkarin hyvä olla? :)

En usko että erosta olisin selvinnyt, viel riittää pureskeltavaa. Nyt oon koittanut lapsille korvata sitä aikaa ku olin romuna ja vähän niiltä ulottumattomissa. Täs oon jo reilun pari vuotta tän kans kärvistelly ni on vaikee uskoa et tää olis viel paketissa, ja oli aikas pitkä liittokin.

Oon kans huomannu et välil jonkun kans löytyy sama aaltopituus jos on jotakuinkin yhtä paljon eroa käsitellyt, sillon on mukava jutella vaikka mistä. Välil oikee huvittaa jälkee päin et mitenköhän aika aroistakin aiheista voi tuntemattoman kanssa jutella.

Oikeasti harmittaa etten ole osannut asioita avata ku olis pitänyt, ja miten saman miinan välttää jatkossa?

Meisseli777 kirjoitti:

Sen takia mulla sit on niin helkkarin hyvä olla? :)

En usko että erosta olisin selvinnyt, viel riittää pureskeltavaa. Nyt oon koittanut lapsille korvata sitä aikaa ku olin romuna ja vähän niiltä ulottumattomissa. Täs oon jo reilun pari vuotta tän kans kärvistelly ni on vaikee uskoa et tää olis viel paketissa, ja oli aikas pitkä liittokin.

Oon kans huomannu et välil jonkun kans löytyy sama aaltopituus jos on jotakuinkin yhtä paljon eroa käsitellyt, sillon on mukava jutella vaikka mistä. Välil oikee huvittaa jälkee päin et mitenköhän aika aroistakin aiheista voi tuntemattoman kanssa jutella.

Oikeasti harmittaa etten ole osannut asioita avata ku olis pitänyt, ja miten saman miinan välttää jatkossa?

Lue lisää

Alkuvaiheessa teki mieli etsiä ne kaikki negatiiviset asiat ja tuli hyvä olo kun sai purkautua jollekkin. Mutta melko pian huomasi että itse kiertää negatiivistä kehää ja ihan itse sen aiheuttaa. Kun oivalsi sen että muita ihmisiä ei voi muuttaa, asiat oli helpompi hyväksyä.

Mulla oli paljon täysin tuntemattomia eronneita ihmisiä kenenkä kanssa keskustelin aikanaan, se tuntui hyvältä purkaa paineita. Ainoastaan silmitön viha häiritsi ja keskustelut jäikin lyhyiksi.
Loppu viimeksi kaikilla on melko samallaiset ongelmat parisuhteissa, painotukset hiukan vaihtelevat.

y15 kirjoitti:

Alkuvaiheessa teki mieli etsiä ne kaikki negatiiviset asiat ja tuli hyvä olo kun sai purkautua jollekkin. Mutta melko pian huomasi että itse kiertää negatiivistä kehää ja ihan itse sen aiheuttaa. Kun oivalsi sen että muita ihmisiä ei voi muuttaa, asiat oli helpompi hyväksyä.

Mulla oli paljon täysin tuntemattomia eronneita ihmisiä kenenkä kanssa keskustelin aikanaan, se tuntui hyvältä purkaa paineita. Ainoastaan silmitön viha häiritsi ja keskustelut jäikin lyhyiksi.
Loppu viimeksi kaikilla on melko samallaiset ongelmat parisuhteissa, painotukset hiukan vaihtelevat.

Lue lisää

Mulla sama, hirveä viha ja katkeruus puski eron jälkeen. Mulle selvis kaikennäköstä ku pengoin eron syytä ja oli vähän purtavaa ku selvisi et mitä toinen tuol kylillä puuhasteli samaa aikaa ku mä olin lasten kans kotona. No, sitä negatiivista kehaa varmaa pitää kulkea oma aikansa mut sille pitää tehdä stoppi. Puolin ja toisin täs on virheitä kuitenki tehty ja eteenpäin pitäs mennä joten eiköhän ole aika antaa noiden vanhojen olla ku on niitä täs jo pureskeltu.

Onkohan täällä palstalla suurin osa ihmisistä niitä, joiden entiset puolisot on vaan kylillä jotain puuhastellut? Niin mitä puuhastellut? Pettänytkö ja tiedät sen vai arvelet vaan? Mullekin ihmiset vihjaili kaikenmoista, kun suhde huono ja tottakai sitä alkaa elämää ja miehiä silloin toisella lailla katselemaan. Muistan erittäin hyvin joiltakin puolitutuiltakin tulleet kommentit enkä arvosta moisia ihmisiä lainkaan. Jos ei voi ymmärtää pätkääkään kuinka kammottavaa ja ahdistavaa eromietinnät ja pohdinnat alkuvaiheessa voi olla. Lisäksi edellinenkin kirjoittaja kertoi vaimonsa kertoneen haluavan erota ja kuitenkin halusit jatkaa vaimosi kanssa ja sitten täällä parjaat mitä vaimosi puuhasi kylillä. Olisit itse hakenut eroa!!

onniinvaikeeta kirjoitti:

Onkohan täällä palstalla suurin osa ihmisistä niitä, joiden entiset puolisot on vaan kylillä jotain puuhastellut? Niin mitä puuhastellut? Pettänytkö ja tiedät sen vai arvelet vaan? Mullekin ihmiset vihjaili kaikenmoista, kun suhde huono ja tottakai sitä alkaa elämää ja miehiä silloin toisella lailla katselemaan. Muistan erittäin hyvin joiltakin puolitutuiltakin tulleet kommentit enkä arvosta moisia ihmisiä lainkaan. Jos ei voi ymmärtää pätkääkään kuinka kammottavaa ja ahdistavaa eromietinnät ja pohdinnat alkuvaiheessa voi olla. Lisäksi edellinenkin kirjoittaja kertoi vaimonsa kertoneen haluavan erota ja kuitenkin halusit jatkaa vaimosi kanssa ja sitten täällä parjaat mitä vaimosi puuhasi kylillä. Olisit itse hakenut eroa!!

Lue lisää

Elämä on vaikeeta, vai?
Mä tiedän että exä oli uskoton mulle, ja tiedän että on ollut nyksälleenkin. Koitin olla sitä parjaamatta siitä koska mua ei se enää haittaa ja olen asian kanssa sinut. Jossain vaiheessa olin sen takia tosi maassa mut sen kanssa pystyy olemaan. Mä en sitä uskottomuutta tiennyt sillon suhteen aikana ja olisin sen varmasti anteeksi antanut. Ihan ensimmäisiä hyviä asioita eron jälkeen oli huomata ettei kukaan kuseta kotona jatkuvasti eikä kokoajan tapahtunut mitään ennaltaarvaamatonta. Miks mun olis pitänyt hakea eroa jos en olisi halunnut erota? En tod tiedä miten vaikeita ja ahdistavia eromietinnät voi olla ku en ole niitä suhteessa miettinyt, voin vain sanoa miten ahdistavaa oli koittaa pelastaa tämä liitto ku huomas ettei kumppanin kanssa ollut enää mitään yhteistä.
On erittäin paljon asioita mitä en hänessä ymmärrä, luulen että on ihmisiä jotka tän käytöksen ymmärtää helposti. On vaikeeta myös tunnustaa itelle että luullut että kumppanilla olisi samanlaiset arvot kuin itsellä muttei sitte olekkaan.

Vanhaa vaimoa en kaipaa, kaipaan sitä ehjää perhettä joka meillä oli. Sen eteen olisin voinut tehdä töitä paljonkin. Ex oli mielestään kokenut paljon vääryyttä meidän suhteessa ja oikeutti pettämisensä sillä, en väitä etteikö se vääryyttä joskus olisi kokenut. En mä kuitenkaan osaa enää katkera mistään olla, se kävi mitä kävi.

Katseleminen ja pettäminen on eri asia. Viestissäsi kirjoitit puuhaili tuolla kylällä monenmoista, mikset suoraan sanonut, että petti olisi sekin tullut selväksi! Myös asioista juoruilu, josta ei tiedetä vaan arvellaan on sangen ikävää. Tiesitkö muuten, että jotkut ihmiset erityisesti naiset pettää joskus päästäkseen suhteesta eroon. Ja minä ymmärrän tämän tosi hyvin, sorry vaan vaikka en ole pettänytkään koskaan. Mutta hallaa näillä jutuilla monille tehdään. On ikävää, että olet tullut petetyksi ja hyvä, että osaat silti nähdä ne todelliset eron syyt. Olisi kivaa löytää mies, joka osaa tarvittaessa puhua, oikeesti miettiä asioita ja yrittää ratkoa ongelmia. Ei se elämä silloin niin vaikeaa ole, kun siitä ei tule vaikeaa.

onniinvaikeeta kirjoitti:

Katseleminen ja pettäminen on eri asia. Viestissäsi kirjoitit puuhaili tuolla kylällä monenmoista, mikset suoraan sanonut, että petti olisi sekin tullut selväksi! Myös asioista juoruilu, josta ei tiedetä vaan arvellaan on sangen ikävää. Tiesitkö muuten, että jotkut ihmiset erityisesti naiset pettää joskus päästäkseen suhteesta eroon. Ja minä ymmärrän tämän tosi hyvin, sorry vaan vaikka en ole pettänytkään koskaan. Mutta hallaa näillä jutuilla monille tehdään. On ikävää, että olet tullut petetyksi ja hyvä, että osaat silti nähdä ne todelliset eron syyt. Olisi kivaa löytää mies, joka osaa tarvittaessa puhua, oikeesti miettiä asioita ja yrittää ratkoa ongelmia. Ei se elämä silloin niin vaikeaa ole, kun siitä ei tule vaikeaa.

Lue lisää

Oon huomannut että moni nainen pettää ennen ku eroaa mutta en ymmärrä miksi, voi olla että miehetkin tekee näin. Onko se joku millä pitää rikkoa se suhde ja on samalla syy lähteä siitä pois. Oon ollut tosi mustavalkoinen tän suhtee ja on vähän uutta mulle että toi ei mua enää häiritse.
Osaa miehet puhua ja ratkoa ongelmia, jos lähdet liikenteeseen asenteella ettei ne osaa keskustella niin voiko olla että sun pitää vähän kehittää omaa kykyä kommunikoida miesten kanssa?

Juurikin näin. Oon koittanut lapsille aina sanoa että käyttäydy niin muille ku haluut niiden käyttäytyvän sulle, sit käytännös olin ku mikäki keisari. En niiku osannu elää niinku sanoin miten pitäis olla. Muutenkin pitäis keskittyä niihin hyviin asioihin mitä toisessa on, jos pelkkään huonoon laittaa kaikki huomiot ni ei enää hyvää löydäkkään.

Toi oli hyvä mitä sanoit, vähän enempi pitäs niinku olla läsnä.

¨Koskaan ei myöskään voi liikaa korostaa sitä MITEN asioista kumpainenkin puhuu. Sillä on erinomaisen suuri vaikutus, että vaikeammistakin asioista puhutaan toista kunnioittaen. MITEN on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin MITÄ puhutaan.¨

Tässä on se suurin ongelma, ellei tiedä miten kumppani haluaa hänelle puhuttavan, mitkä ovat vaikeita/herkkiä asioita, Kyllä nämä asiat on puolisolle kerrottava, ei näitä kukaan voi aavistaa, tuntea tai ennustaa, jos haluaa luottamuksellisen ja aidon suhteen nämä asiat on toiselle kerrottava.

Se on totta, että naiset monesti olettaa miesten havainnoivan ja huomaavan asioita ja näinhän se ei ole.