Onko sinulla ystäviä !!

Yhtä miestä silti mietin

Olen teini-iästä saakka jotunut rankasti pettymään ystävyyssuhteissani. Mutta olen myös saanut kokea varsinkin lapsuudessa sydänystävyyttä, hyväksyntää toverien taholta, jopa suosiota jonkin verran, mitä en erityisemmin kaivannut enkä kaipaa. Sittemmin olen havainnut elämänkokemusten ja haasteiden erityessä jyrkästi, että ystävyyden saavuttaminen voi olla todella vaikeaa. Ystävyyttä ei voi kuormittaa liikaa, josta olen aina pidättäytynytkin, tullakseni sitten arvostelluksi epäoikeudenmukaisesti katkeria kaunantunteita kokien. Itse olen pitänyt itseäni hiukan ylilojaalina ja "kaikkeni antavana" johtuen siitä, että omaisiksi sanottavia ei voi sanoa olleen, tai no, mitä ne sitten milloinkin ovat olleet, laadullisesti ja määrällisesti.

Pinnalliset kaveruudet ja tuttavuudet ovat ehkä pahastikin puukottaneet selkään edessä röyhkeästi maireillen ja kenkusti pilkkien vain kääntääksen kaiken minua vastaan. Pahimmat tapaukset ovat olleet perhepiirissä ja omaissuhteissa, joten olen naiivisti (lapsuuden onnellisten kokemustenharhaanjohtamana) hakenut ymmärrystä milloin mistäkin kuvitellen ettei mikään voi olla niin pahaa kuin eräät...

Kiinnostukset, tavat, käytössä olevat voimavarat ja arvot ovat muodostuneet kohdallani melkoisen yksilöllisiksi, joka saattaa vaikeuttaa ihmiskontakteja ja niiden solmimista aikaisemmin arvioimaani enemmän. Itse olen pitänyt itseäni kovinkin sallivana ja kannustavana ihmisten elämänprojekteja kohtaan. Samaa en voi sanoa saaneeni osakseni. Nyt ei oikein huvita enää herutella sosiaalisesti, kun on tuota kärttyä ja känkkäränkkää kertynyt ihan jaettavaksi asti, niin että tuskin olisin itsekään mikään kovin ihastuttava ja ns.hyvä tyyppi mihinkään piireihin perhostelemaan.

En kyllä ketään tunne täällä "somessa" , mutta kun yksinäisyyttä potee niin moni mies ja nainen.
Kritiikkiä kyllä tulee heti ! olen varautunut vastauksiinne! eihän muuten asiallisiin keskusteluihin väriä tule.
Näin lomalla ollessani on aikaa kirjoitella kuulumisia "somen" kautta muualle suomeen, kuinka yksinäisyyttä vietätte vailla minkäänlaisia ystäviä.
Minulla kotiolot voittaa huonon lomamatkan täysin, ei tule kuluja kun ei liiku ulkomailla. Yksinään kun asuu . Tulee hiilijalan jälki pinemmäksi kerta heitolla.
Kommentoija ""ei.enää.bestiksiä " sinulla oli sitten sydäntä repivä kokemus elämästäsi....
Olkaamme ihmisiksi ja kunnioitetaan toisiamme sellaisena kuin olemme.

Kuun pimennys ... pitääpä levähtää ennen kuin Ko. hetki menee ohi.

Osuinko todella "näin" arkaan paikkaan? kun keskustelu loppui näin äkkiä?
No eipä olisi uskonut että olemme näin sisäänpäin kääntyneitä kansakuntana, kun meillä ei ole ystäviä/ seurustelu kumppania.

Eiköhän se sana ja käsite "ystävä" ole siionistien Hollywoodissa keksimä tyhmien harhautus? Vähän sama kuin enkeli. Tai nymfomaani. Ei sellaisia oikeasti ole. Ainakaan en yhtään ole tavannut.

Sananlasku "Hädässä ystävä tutaan" tarkoittaa, että kun jollakin on joku hätä, niin silloin etsitään se hyväuskoinen ystäväksi ja tämä auttaa pois hädästä. Kun hätä on ohi, ei ystävääkään enää tarvita vaan se kiusankappale saa painua vaikka hevonvittuun ja mahdollisimman äkkiä sittenkin!
Tätä juuri se sananlasku tarkoittaa.

Kuten jo arvasitkin, minulla ei ole yhtään ystävää. Ei ole koskaan ollutkaan, vaikka joskus tyhmyyttäni toisin vähän aikaa luulin.
Tai olihan minulla, mutta omaa tyhmyyttäni nekin menetin.
Kaksi kissaa.
Muutkin kotieläimet nuorena maalaismökissä olivat luotettavia ja hyviä, ystäviäkin, kukin lajinsa ja oman persoonallisen luonteensa mukaisesti.
Vaan ei yhtään ihmistä. Muutamia tuttuja tai puolituttuja vain on tiedossa.

Suoraa keskustelua ei haluta käyvän ?? lähdetään "vaikka" Hollywoodista asti hakemaa selitystä omaan ahfinkoonsa...
On mukana asiallisiakin komentteja .. Kiitos niistä.
Mutta kun sinulla ei ole sitä "ystävää"" kelle jutella... asiat purkaantuu kiukkuna muihin , olimmepa missä tahansa.

On niitä onneksi olemassa hyviä että huonoja. Noita selkään puukottajia ajatellen ne ei ole mukavia. Mutta toisaalta ymmärrän niiden motiivin. Joko hampaankoloon mennyt jotain tai katellisia muutoin. Valitse itse mihin kuulut. Se kerronko sulle niin mieti itse. Tätä ystävyys teatteria toki kohteliaasti jatketaan mutta varoa osaan. Annan ymmärtää ihan muuta kuin totuus on. Tällä saa kaikki huonot ystävät pysymään omassa karsinassa. Ne hyvät taas niiden kanssa nautitaan. Harrastetaan matkustella sen juhlitaan ja puhutaan elämän jutuista. Kyllä se ystävä joka mukana kulkee luottamuksen saaneena että todistanut jo ettei pahaa halua minulle erottuu hyvin. Mutta kyllä nuo näyttelijätkin tietävät osansa. Eivät saa tietoa tai sitä mitä yrittävät kaivaa toisesta. Valitse ihan itse kumpaan kuulut tiedät sen kyllä.

Voimpa sanoa että oppii olemaan totaalisesti yksin kun ystävät iän myötä katoaa kuka minnekkin.Ihan kuin aika loppuisi kaikilta kesken,on sitä ja tätä,kiinnostusten kohteet muuttuneet ja et voi torille mennä huutamaan --haluan ystäviä!!
Kerrostaloissakin näkee paljon yksinäisiä ihmisiä jotka lähtevät esim päivälenkille yksin,tekisi mieli mennä sanomaan,voinko tulla mukaan tai lähtisimmekö yhdessä,mutta se kynnys esittäytyä voi tuntua kiusalliselta toiselle.
Minäkin haluaisin matkustaa,mennä teattereihin,pyöräilemään ja tapahtumiin,mutta toisen kans olisi paljon mukavampaa.
Näen itseni ja visioni selvästi,olen tuleva yksinäinen vanhus josta sukukaan ei halua muuta kuin auttajan rahallisesti tarpeen tullen.Eivät pidä yhteyttä vaikka en tekisi kärpäsellekkään pahaa.
Voi kumpa löytäisin vielä oikean ystävän / ystäviä,joille olisin joku tarpeellinen.

Ystävyys on sellainen; jos olet down, , voit sanoa sen hänelle, , ystävä ymmärtää, jättää sinut, hetkeksi,
Mut ei jätä sinua.
Ystävä juttelee kanssasi tunteesi tiloista, luultavasti hänelläkin on ollut samantyyppisä olotiloja.
Ihmiset ovat aika samanlaisia, vakk. .

On kolme ystävää, mutta ei meistä kukaan toiselle riippakivenä halua olla joten me jaetaan vain hyvät asiat, ikävistä ei puhuta. Näin on sovittu jo vuosikymmen sitten, ystävien seurassa voi unohtaa omat murheensa hetkeksi. Me vietetään säännöllisesti laatuaikaa naurun merkeissä. He eivät ole minua puukottaneet selkään eikä hylänneet, enkä minäkään ole heitä koskaan ikävästi kohdellut.

Kun elämä potkii persuksille, menen mielenterveyshoitajan juttusille tai puran asiat omien sukulaisten (isä, äiti, sisko, veli eivät ole ystäviä, ovat sukulaisia, eivät ystäviä :) tai puolison kanssa.
Tämäkin toimii hyvin.