Raivostun töissä

Tähän asti työpaikkani ovat olleet hyviä, johtajuus hyvää ja työkaverit mukavia. Nyt olen kaksi vuotta ollut paikassa, joka saa minut raivon partaalle. Ennen niin fiksusti, rauhallisesti ja iloisesti käyttäytyvä ja työnsä täydellä tarkkuudella ja huolella tekevä työntekijä, minut, on pilattu täysin. Olen iloton, tympeä, ja olen jopa raivonnut pomolleni muutamaan otteeseen. Työt eivät kiinnosta, ja olen usein sairaslomalla, koska miksi helvetissä minua kiinnostais, kun ei kerran pomoakaan kiinnosta tehdä töitään ja olla kunnolla!

Tänään kiehun niin vahvasti yli, että olin hajottaa tietokoneeni. Ehkä siksi, kun en päässyt työpaikkaan, johon olin haastattelussa, ja joudun taas kohtaamaan sen totuuden, että tässä paskassa sitä taas istutaan ties kuinka kauan.

Jos olisin vain saanut jostakin vakipaikan, mutta ei, määräaikaisuuksia vain on tullut, koska työtä ei ole ollut enempää tarjota. Hukkaan ovat mennet lahjani ja motivaationi. Huonommatkin pääsevät vakitöihin, miksi minulla on niin huono säkä... Aina ovat työnantajat kiitelleet hyvästä työstä ja olen tuntenut tekeväni työni hyvin. Täällä saa paskaa niskaan aktiivisuudesta ja kehdataan vielä syyllistää minua siitä, että en anna kohdella itseäni kuin paskasäkkiä! Aktiivinen ei saa olla, mutta kaiken maailman nöyryyttäviä palveluksia pitäisi kyllä olla valmis tekemään, kun edeltäjäni vuosikymmenet on jopa silittänyt pomon paidat! Voi terve!