Olen masentunut. Sain töistä kuukauden sairasloman ja sain ajan työterveyslääkärille myös ensi viikolle. Syynä masennukseen on läheisen ihmisen itsetuhoinen käytös ja siitä seuranneet valvotut yöt hänen luonaan.
Mieheni ei ymmärrä uupumustani ollenkaan. Koska kyseessä on minun sisarukseni hätä, hän ei kuulemma voi auttaa millään tavoin.
Nyt valvon täällä yksinäni ja mies on baarissa toista iltaa peräkkäin. Hän on minulle vihainen siitä, etten ole panostanut parisuhteeseemme tämän viikon aikana, vaan olen nukkunut pari tuntia töiden jälkeen ja sitten koittant vain koota itseäni seuraavaa työpäivää varten.
Hänen ainoa kommenttinsa minun sairaslomaani oli, että "pidä nyt sitten hauskaa lomaa". Se satutti.
Tänään hänen piti lähteä baariin, koska hän oli niin tylsistynyt kotona. Ei meinannut edes tulla sanomaan, että on lähdössä taas, vaan sattumalta törmäsin häneen eteisessä ulkovaatteet päällä. Oli selvästi vihainen minulle. Laittoo vihaisia viestejä siitä, etten minä voi yrittää kontrolloida häntä. En edes ollut pyytänyt häntä jäämään kotiin. Sanoin vain, että ensi viikolla taidannitse lähteä hotelliin pariksi yöksi, jotta saan olla rauhassa ja nukkua silloin, kun uni tulee.
Huomenna mies on sitten väsynyt ja kiukkuinen. Luultavasti odottaa, että minä olisin hänelle ystävällinen ja hellä. En taida jaksaa. En aio olla ilkeäkään, mutta nyt otan pariksi viikoksi etäisyyttä hänestä. Kaipaan niin paljon itse sitä, että joku pitäisi minusta kiinni ja lohduttaisi minua.
Ehkä sitten olen työsä ja heikko.
Mieheni ei ymmärrä uupumustani ollenkaan. Koska kyseessä on minun sisarukseni hätä, hän ei kuulemma voi auttaa millään tavoin.
Nyt valvon täällä yksinäni ja mies on baarissa toista iltaa peräkkäin. Hän on minulle vihainen siitä, etten ole panostanut parisuhteeseemme tämän viikon aikana, vaan olen nukkunut pari tuntia töiden jälkeen ja sitten koittant vain koota itseäni seuraavaa työpäivää varten.
Hänen ainoa kommenttinsa minun sairaslomaani oli, että "pidä nyt sitten hauskaa lomaa". Se satutti.
Tänään hänen piti lähteä baariin, koska hän oli niin tylsistynyt kotona. Ei meinannut edes tulla sanomaan, että on lähdössä taas, vaan sattumalta törmäsin häneen eteisessä ulkovaatteet päällä. Oli selvästi vihainen minulle. Laittoo vihaisia viestejä siitä, etten minä voi yrittää kontrolloida häntä. En edes ollut pyytänyt häntä jäämään kotiin. Sanoin vain, että ensi viikolla taidannitse lähteä hotelliin pariksi yöksi, jotta saan olla rauhassa ja nukkua silloin, kun uni tulee.
Huomenna mies on sitten väsynyt ja kiukkuinen. Luultavasti odottaa, että minä olisin hänelle ystävällinen ja hellä. En taida jaksaa. En aio olla ilkeäkään, mutta nyt otan pariksi viikoksi etäisyyttä hänestä. Kaipaan niin paljon itse sitä, että joku pitäisi minusta kiinni ja lohduttaisi minua.
Ehkä sitten olen työsä ja heikko.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lopussa piti lukea "tylsä ja heikko".
Miehesi ei ymmärrä huoltasi eikä auttamishaluasi läheistäsi kohtaan, ei välitä koska ei ole kyse hänen sukulaisesta. Itsekkyyttä. Hyvä olisi jos läheisesi ohjautuisi ammattiavun piiriin, ja onkai jo osallinenkin niiden palveluista. Läheisen tukeminen uuvuttaa auttajankin ja kovin rajallista se auttaminen on. Vaikeasti itsetuhoiselle turvallisin paikka on ajoittainen lepo hoitolaitoksessa. Läheisesi suostuminen yhteistyöhön psykiatrian hoitohenkilöstön kanssa ja tahto omien ongelmien selvittämiseen, avaa ajan kanssa ja pienin askelin tietä oman elämän löytymiseen. On hyvä että itsekin saat levätä kotona, olet varmaan sen tarpeessakin. Älä syyllisty miehesi juonitteluista, on ehkä kade kun saat levätä.
Joudut varmaan tulevina päivinä miettimään, miten jaat vapaa-aikasi miehesi ja sukulaisesi kesken. Miehesi kuuluu ensisijassa elämääsi, jos välittää toisesta niin kannattaahan parisuhdetta jotenkin hoitaa. Sen arvon huomaa vasta sitten kun sen on menettänyt. Voimia ja viisautta sinulle.
Jotenkin vain en löydä mistään voimia juuri nyt siihen, että suunnittelisin meidän ruokailujamme ja kävisin kaupassa. Tai että auttaisin miestä siinä ja tässä. Ihan oikeasti haluaisin vain olla paikallani ja että joku pitäisi kiinni ja kuuntelisi minua.
Aloin kirjoittaa tuntemuksiani vihkoon ja siitä tuli vähän jo sellainen olo, että saa purkaa tunteitaan.
Depressio+on+semmoinen,+että+ei+sitä+olotilaa+voi+oikein+toinen+ymmärtää+mitenkään,+joka+ei+ole+sitä+itse+kokenut.+Jos+joku+kysyy,+millaista+masennus+on,+niin+lyhyesti+ja+ytimekkäästi+vastattuna+se+on+"vittumainen"+olotila...+ei+sitä+oikein+sen+paremmin+ainakaan+mies+pysty+kuvailemaan.+Olin+silloin+55-vuotias+yksin+asuva+työssä+käyvä+mies.+Itse+sain+aikoinaan+10+vuotta+sitten+lääkityksen+keskivaikeaan+masennukseen+ja+tuntui+siltä,+että+pillerien+syönti+ei+vaikuttanut+siihen+aluksi+pitkään+aikaan+yhtään+mitään.+Olikohan+ne+pillerit+Cipralex+ja+Mirtazapin+muistaakseni.+Ainoastaan+eri+keskustelupalstoilta+löytämäni+monet+kymmenet+kirjoitukset+masennuksesta+pitivät+uskoani+yllä,+että+ota+vaan+pillerit+uskollisesti,+kyllä+ne+lopulta+vaikuttavat.+Minulla+meni+siihen+tasan+neljä+viikkoa,+että+vaikutus+lopulta+alkoi.+Jotkut+(naapurin+mies)+on+jo+ehtineet+tappaa+itsensä+sen+neljän+viikon+aikana,+kun+"ei+pillerien+syönti+tunnu+auttavan+yhtään+mitään".+Lääkäri+antoi+minulle+muistaakseni+21-kohtaisen+lapun,+mihin+piti+laittaa+rasteja+oman+tuntemuksen+mukaan.+17+kohdan+ruksit+kertoivat+minulla+olevan+keskivaikean+masennuksen.+Ainostaan+itsetuhoisia+ajatuksia+en+koskaan+sen+paskan+masennuksen+keskellä+tuntenut.
Mies ei suostu lukemaan "mitään viestejä". Sanoi, että minä olen aiheuttanut jo liikaa ongelmia avioliitossamme.
Tunne siitä, että yksin olisin vahvempi, kasvaa koko ajan. Ainakaan kotona ei koko ajan olisi vihainen ja syyttävä ilmapiiri. Varasin nyt ensi viikolle pari yötä hotellissa toisella paikkakunnalla. Tuntuu, etten pysty täällä kotona edes hengittämään.
Miehen mielestä minä olen tyhmä ja hullu. Tänään on pakko mennä ihmisten ilmoille, jotten petä lupausta kaverille. Itsetunto on nollassa ja kaikkien tapaaminen pelottaa. Kun tulen taas kotiin odottaa täällä vihainen, mykkäkoulua pitävä mies.
Katsotaan, minkälaisen lääkityksen saan. Eli olisiko siitä minullekin sitten pitkällä ajanjaksolla hyötyä. Toivottavasti pääsen jotenkin parantumaan päin!
Sen 21-kohtaisen kaavakkeen täytin jo tällä viikolla lääkärissä. Sen tuloksista saan kai kuulla ensi viikolla, kun on seuraava aika.
Teidän avioliitto on sinulle pelkkä rasite, miehelläsi ei ole selvästikään lainkaan rakkautta sinua kohtaan. Miksi ihmeessä sun pitäisi olla hänelle hellä ja ystävällinen vaikka jaksaisitkin? Hän ei arvosta sinua, halveksuu ja nimitttelee. Itsetuntosi on romahtanut ja ympärilläsi on vain vihaa.
Tee hyvä päätös ja ala järjestelemään muuttamista erilleen nyt. Hanki itsellesi myös nyt heti keskusteluapua, aloita mieluiten yksityinen psykoterapia. Käsittelet samalla miksi ja miten lähisukulaisesti mielenterveysongelmat kuormittavat sua noin paljon.
Vaikka et jaksaisi, tee tämä vakka viimeisillä voimillasi kuin hukkuva tarttuu pelastusrenkaaseen. Kerää voimasi hotellilla ollessasi ja toimi. Ota ola elämä haltuusi äläkä anna miehesi enää vaikuttaa mitenkään siihen mitä tunnet ja minkälaiseksi itsesi koet.
Masennuksesta toipuminen on hidas ja pitkäkestoinen prosessi. Miehesi taas vaikuttaa hyvinkin "lyhytpinnaiselta", joten tuo nyt päällä oleva kuvio ei ole mitenkään helppo, ellei miehesi oikeasti halua tajuta päällä olevaa tilannetta.
Jotenkin ymmärrän, että lapsia teillä ei tässä kuviossa ole mukana? Kun lääkitys alkaa lopulta vaikuttaa, niin olotilasi muuttuu sellaiseksi, että sillä ei ole sinulle "paskankaan väliä", mitä mies (ja muutkin) sinusta ajattelee, vaikka sanoisi sinua "tyhmäksi ja hulluksi". Masennuslääkkeen vaikutus tekee sen "välinpitämättömän" olotilan kaikkea negatiivista kohtaan ja miehesi pinna saattaa kiristyä entisestään, hänen huomatessaan, että hänen moittimisillaan ei ole sinuun enää mitään vaikutusta.
Jos ukko on lähteäkseen, antaa ukon mennä... kyllä parempia ja ymmärtäväisempiä ukkoja aina tilalle löytyy, sitten kun olet päässyt masennuksestasi yli. Ei tunnu olevan muutenkaan mikään "ihannemies" siinä mielessä, että ei halua mitenkään ymmärtää puolisonsa päällä olevaa sairautta haukkumalla ja lisäksi vielä sanomalla sinua tyhmäksi ja hulluksi.
Vastaava tilanne saattaa tulla koska vaan ja kenelle vaan. Ei katso millään muotoa edes sitä, vaikka sattuisi olemaan presidentin vaimo. Mauno Koivisto suhtautui kyllä täysin hienosti ymmärtäväisesti vaimonsa masennukseen, mutta sinun miehesi vaikuttaa siltä, että ymmärrystä sinun masennuksellesi ei heru.
Paranet masennuksestasi kyllä, mutta sormia napsauttamalla se ei tapahdu...
Nopeasti eroon pöyristyttävästä miehestä, mitä nopeammin, sen parempi.
Tämä on kyllä niin vaikeaa. Kun se ihminen, jonka luulin olevan tukenani, on vain koko ajan vihainen. En edes tajua, miten olemme päätyneet tähän pisteeseen.
Hotelli oli varmasti oikea päätös. Samoin luultavasti eroaminen.
Miten ihmeessä jotkut pystyvät hoitamaan työt ja kaiken muun tällaisen keskellä? Onneksi minulle on jo varattuna aika lääkärille!
Ymmärrätkö sinä miestäsi? Jos et, niin miksi vaadit häntä ymmärtämään sinua? Läheisen hätä on aina stressaavaa. Ja surullistakin mutta kenen elämä se ilman huolia sujuu? Anna miehesi olla rauhassa ja puhu omat juttusi jollekin, joka kykenee antamaan aikaa kuunteluusi. keskity miehesi kanssa niihin asioihin joihin kykenette. Jos et jaksa siivota, älä siivoa. Kyllä ne sotkut sitten joskus ehtii. Viime kädessä jokainen vastaanottaa omat huolensa ihan itse. Itku helpottaa mutta ei ratkaise.
Sikailevasta miehestä tulee puhua oikeilla sanoilla. Et näytä tietävän, mitä on masennus, ja mitä on sikailu.
Ala hoitamaan itseäsi, siis aikaa itsellesi, äläkä yritäkään enää huseerata sukulaisesi elämässä. Mieluummin sitä operoi toisen elämässä kuin myöntää itse tarvitsevan apua. Toisen puolesta ei voi elää, jokaisen on kannettava oma taakkansa. Tämän oivaltaminen tuo mahtavat voimavarat ja mielekkyyden omaan elämään. Sama käytäntö miehesi suhteen, vaikka ollaan parisuhteessa, niin kuitenkin molempien on opittava sesomaan omilla jaloillaan. ITSENÄINEN ELÄMÄ molemmilla vaikka asutaan saman katon alla. Molemmille elintilaa, yhteiset pelisäännöt. Happihan siinä loppuu jos toinen koko ajan takiaisena kylkipuolessa roikkuu. Oman elintilan ottaminen itselle ja antaminen myös toiselle omansa, tuo raikkautta ja aitoa välittämistä suhteeseen.
Älä tee mitään hätiköityjä erojuttuja mieheesi, vaikka palstalla sinua siihen kehoitetaan. Meneillään olevat ajat ovat sinulle ja miehellesi henkisiä KASVUNAIKOJA. Kaikissa parisuhteissa niitä käydään läpi, jotkut jättävät pelin kesken, toiset katsovat sen loppuun ja vanhana monet parisuhdemyrskyt läpikäyneenä, kuitenkin yhdessäpysyen sanovat sen kannattaneen.
Niin, jokainen tekee omat ratkaisut ja elää omanlaisensa elämää. Omasta jaksamisesta on tärkeintä pitää huolta, päivä kerrallaan. Asioilla on tapana järjestyä.
Usko ja luottamus?
Vaimoni ei reagoinut minun itsetuhoisiin ajatuksiini millään tavoin. Hän ei käsittänyt, että minulla saattaisi edes olla sellaisia.
Vuosikymmenten saatossa vaimo oli oppinut luottamaan minuun siten, ettei minuun pysty mikään.
Olisikohan kohdallasi jotain saman tyyppistä? Miehesi pitää sinua vahvana luonteena?
Ajatukseni liittyivät marraskuisiin perjantai-iltoihin jolloin ajelin loska paskassa kotiin viikonlopuiksi.
Asia korjaantui kun lopetin töissä käymisen.
No sinä olet masentunut läheisesi käytöksen takia ja miehesi sinun, piiri pieni pyörii. Moni masentunut ei ymmärrä kuinka rasittavaa heidän käytöksensä voikaan olla, tai sitten syyllistävät itseään vain lisää. Eivät ne pillerit ihmeitä tee jollei ihminen halua itseään tosissaan muuttaa..
Miehesi ei osaa tukea sinua, jos et kerro miltä sinusta tuntuu ja mitä toivoisit hänen tekevän.
Kai sisaresi on asianmukaisessa hoidossa? Menetät mielenterveytesi, jos mietit häntä koko ajan. Itsetuhoinen tarvii apua, se ei säälimällä parane kuten ei masennuskaan. Keskity hoitamaan itsesi kuntoon, niin voit auttaa häntäkin.
mutyntrebwv tossa ylempänä sanoikin, miten rasittavaa masentuneen käytös voi olla. Se on kyllä totta. Ei ole kenenkään etu, jos molemmat istutte yötä päivää neljän seinän sisällä murehtimassa. Se ei edistä sun tervehtymistä yhtään.
Äläkä unohda parisuhdettanne.
Et ole tainnut itse koskaan depressiota kokea? Rasittavaahan hullunkin käytös muiden mielestä on, mutta ei hän sille käytökselleen mitään voi, kun on sairaus päällä. Aivan sama juttu, kun depressio on päällä, niin varmasti on todella rasittavaa toisille, mutta ei sairas sille tilalleen sillä hetkellä yhtään mitään voi. Kun ei pysty tsemppaamaan, niin ei pysty.
Kyllä mies aikaa myöten (ja sitä depressiosta parantuminen vaatii) tapansa lopulta näyttää. Joko hän alkaa ymmärtämään ja tukemaan sinua, tai sitten menee yli siitä, mistä aita on matalin ja laukkaa edelleen pubiin etsimään sieltä jotain kaipaamaansa, mitä masentunut ei sillä hetkellä pysty miehelleen tarjoamaan sairautensa päällä ollessa. Kyllä sieltä pubista aina joku pubiruusu tai siiderivalas löytyy, joka näkee miehessäsi helpon saaliin.
Sen voin kokemuksesta sanoa, että seksihommmat ei depression päällä ollessa tunnu sitten yhtään miltään. Pikemminkin vain vastenmielinen velvollisuus, jota terve osapuoli haluaa ja depressiopotilas ei siinä olotilassa välitä pätkän vertaa. Olipa sitten kyseessä mies tai nainen, niin seksistä on hohto poissa depression päällä ollessa.
Turhaan viisastelet, jokainen tietää ettei kukaan sairastumiselleen mitään voi. Mutta ymmärrähän sinä, että masentuneen puolisollakin on raskasta, se vaikuttaa hänenkin elämään. Ei voi ajatella että vain masentunut on kärsijä. Läheltä nähneenä tiedän. Ammattilaiset sanookin, että jos joku perheestä sairastuu masennukseen, koko perhe sairastaa.
Aloittaja tarvitsisi miehen tukea, mutta mies ei osaa auttaa. Tai on niin lapsellinen, että pakenee. Kaikki me ei kestetä vastamäkiä.
Parisuhteen hoitaminen on paljon muutakin kuin seksi.
Melko samanlaisessa tilanteessa olleena suosittelen sinua myös ottamaan elämäntilanteesi ja tuntemuksesi puheeksi lääkärin, psykiatrisen hoitajan kanssa. Läheisen itsetuhoisuuden kanssa eläminen on niin raskasta elämänvaihetta. ettei mielestäni ole mitään syytä jättää kiveäkään kääntämättä ammattiavun hakemisen ja vastaanottamisen suhteen.
Sinun kannattaa soittaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen sieltä saahyviä neuvoja tai mennä kirkon diakonin kanssa juttusille.
Mielenterveystoimistoista saa myös keskusteluapua...