Eiliseksi minulla oli kaksi vaihtoehtoa, mihin aikaani käyttäisin.
Ensimmäisenä vaihtoehtona oli tehdä pari työhakemusta työpaikkoihin, joiden saamiseen minulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta (mikä tietysti pätee kaikkiin avoimiin työpaikkoihin; käytännössä minun pitäisi olla ainoa hakija, jotta voisin tulla valituksi, ja luultavasti en sittenkään tulisi). Hakemuksen kirjoittaminen on aina tasapainottelua katteettoman itsensä kehumisen ja tilanteensa rehellisen myöntämisen välillä, eikä niiden tekeminen palkitse millään tavalla. Yleensä hakemuksiini ei tule minkäänlaista vastausta.
Toisena vaihtoehtona oli kaivella pitkästä aikaa soittimet ja äänityslaitteet esille ja alkaa työstää taustoja musiikkikappaleeseen, jonka olin kirjoittanut valmiiksi edellisenä iltana. Laulun tekstistä tuli melko ilkeä ja sellainen, joka taas sulkee minulta enemmän ovia kuin avaa niitä. (Keväällä musiikkiprojektini täyttää kahdeksan vuotta, enkä ole edennyt tänä aikana mihinkään. Kukaan ei tahdo tehdä musiikillista yhteistyötä kanssani, sillä se olisi toiselle osapuolelle kuoleman suudelma.) Julkaisunsa jälkeen uusi kappale tulisi todennäköisesti saamaan kymmenkunta yläpeukkua kaltaisiltani syrjäytyneiltä ihmisvihaajilta ja keräämään vuoden aikana muutamia satoja kuuntelukertoja, joista puolet on itseltäni, kun käyn katsomassa, onko kukaan laittanut kommenttia. Yleensä ei.
Arvaatteko, kumpaan vaihtoehtoon päädyin? Vihje: kun valittavana on kaksi yhtä turhanpäiväistä puuhastelua, niistä yleensä voittaa se, joka tuottaa puuhastelijalle itselleen enemmän mielihyvää.
Ensimmäisenä vaihtoehtona oli tehdä pari työhakemusta työpaikkoihin, joiden saamiseen minulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta (mikä tietysti pätee kaikkiin avoimiin työpaikkoihin; käytännössä minun pitäisi olla ainoa hakija, jotta voisin tulla valituksi, ja luultavasti en sittenkään tulisi). Hakemuksen kirjoittaminen on aina tasapainottelua katteettoman itsensä kehumisen ja tilanteensa rehellisen myöntämisen välillä, eikä niiden tekeminen palkitse millään tavalla. Yleensä hakemuksiini ei tule minkäänlaista vastausta.
Toisena vaihtoehtona oli kaivella pitkästä aikaa soittimet ja äänityslaitteet esille ja alkaa työstää taustoja musiikkikappaleeseen, jonka olin kirjoittanut valmiiksi edellisenä iltana. Laulun tekstistä tuli melko ilkeä ja sellainen, joka taas sulkee minulta enemmän ovia kuin avaa niitä. (Keväällä musiikkiprojektini täyttää kahdeksan vuotta, enkä ole edennyt tänä aikana mihinkään. Kukaan ei tahdo tehdä musiikillista yhteistyötä kanssani, sillä se olisi toiselle osapuolelle kuoleman suudelma.) Julkaisunsa jälkeen uusi kappale tulisi todennäköisesti saamaan kymmenkunta yläpeukkua kaltaisiltani syrjäytyneiltä ihmisvihaajilta ja keräämään vuoden aikana muutamia satoja kuuntelukertoja, joista puolet on itseltäni, kun käyn katsomassa, onko kukaan laittanut kommenttia. Yleensä ei.
Arvaatteko, kumpaan vaihtoehtoon päädyin? Vihje: kun valittavana on kaksi yhtä turhanpäiväistä puuhastelua, niistä yleensä voittaa se, joka tuottaa puuhastelijalle itselleen enemmän mielihyvää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.