Kokemuksia tutkimuksista

Toi oli hyvin lohdullista kuulla, kiitos

Lol. Ei kyllä omalla kohdalla ollut näin ja olen ihan äskettäin saanut hormoonihoidot käyntiin. Taysissä kävin, en tiedä mikä homma helsingissä on. Enkä tosiaan ole mikään 50luvun esimerkki sukupuolestani. Tiedän myös, että agenderkin on sieltä saanut paperit ja hoidot, ja heidänhän ei pitäisi kaiken logiikan mukaan istua kumpaakaan stereotyyppiseen rooliin. Mutta hei... Hyvä jakaa täysin perustelematonta tietoo ihmisille. Oma kokemukseni Tay:sin henkilökunnasta (aina toimitavoista ja asenteesta) on hirveän positiivinen. Kovasti muistuttavat että vaikka ei jostain syystä hoidot vielä alkaisi, niin kyse ei ole siitä, että ihminen lähetettäisiin pois. Ihminen ohjataan ongelman mukaan oikeaan paikkaan hoitamaan ensin tarvittavat asiat kuntoon ja sitten transpolin hoidot etenevät taas. Jos olet fyysisesti ja henkisesti suht hyvässä kunnossa niin mitään estettä hoidolle ei yleensä ole. Transsukupuolisuudesta johtuvat dysforiat, masennus ja ahdistus saavat kulkea rinnalla, kunhan nämä ongelmat katsotaan joko tarpeeksi lieviksi tai homma on muuten hallinnassa, esim sinulla on vaikka hyvä hoitokontakti olemassa mielenterveyspalveluihin.

Aloittajalle suosittelen, että joko otat yhteyttä setaan ja sitä kautta esim kokemusasiantuntijaan tai jos kotikunnallasi on jotain toimivaa trans-tukiryhmää. Meillä on ja osapuolet ovat kokeneet hirveän hyväksi kun pääsevät ihan vain puhumaan ja saavat vertaistukea muilta, joilla kullakin vähän eri kohta prosessia menossa.

Taysiin mäkin oon menossa. Mä oon jotenkin saanu sellasen kuvan, että tyypit tykkää taysista enemmän kun tuosta Helsingin xd

Mä en tiennyt että setalla on sellainen, pitääpäs tehdä tutkimusta siitäkin. Asun niin pellolla, että täältä on aika vaikea löytää tukiryhmiä lol, mutta mun paras kaveri on myös ei-cis (se ei oo vielä ihan varma että mikä se on) niin on ainakin jotain tukea :) (sekä sille että mulle)

Mä oon nyt ollu vuoden tuolla sossulla 2-3 viikon välein, ja kyllä nekin on kirjotellu sinne mun elekielestä ja ulkonäöstä, että ei se mitään uutta olis. Mutta niin, pakko mikä pakko

Oon varma, oon mä tätä jo niin kauan pähkäilly. (Tai no, kauan ja kauan, on siitä melkein 4 vuotta.) Koska synnyin konservatiiviseen äärikristitty perheeseen, niin asia nyt ei ollu kaikkein helpoin asia hyväksyä tai edes ajatella. On se kamalaa ensin ajatella että "kaikki homot ja transut joutuu helvettiin" ja huomata sitten olevansa itse se, kuka joutuu helvettiin. (Onneks en tuohon roskaan enää usko)
Kaikilla sisaruksilla on jonkin asteista ahdistusta, ja isosisko ja isä on sairaseläkkeellä masennuksen takia. Kyseessä on sekä geneettiset tekijät että, no, mun perhe ei ollut ihan kaikkein paras paikka missä kasvaa. Mutta sekin on aika puhki kaluttu juttu sossulla. (Siis ihan ensimmäinen syy, miksi mä ylipäätään menin sossulle.) Kun siitä oltiin puhuttu tarpeeks ja mun vointi parani, niin sitten vasta mä aloin puhua mun sukupuolikokemuksesta.