Ongelmana on siis se, että ystäväni käytös on muuttunut.. tässä hieman taustaa: Olemme olleet parhaita ystäviä jo parisen vuotta ja nykyään olemme siis aikuisia naisia.
Ystäväni muutti opiskelemaan eri paikkakunnalle, mutta ystävyys pysyi yllä.
Yli vuosi sitten kun aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa niin ystäväni käytös muuttui. Esim. ei pitänyt enään yhteyttä niin paljon tai kun tuli käymään kotipaikkakunnalleen (eli täälä missä myös minä asun) niin ei ilmoittanut siitä minulle ja kun ehdotin tapaamista niin hän oli aina sopinut joidenkin muiden kavereiden kanssa treffejä.
Arvomaailmassa on myös tapahtunut muutosta. Ystäväni, joka ei ikinä jounut tai mitenkään erityisemmin säätänyt miesten kanssa, käy nyt todella paljon baareissa ja kertoo siellä tapaamistaan miehistä.
Tuntuu, että hän ei osaa olla onnellinen enään minun onnestani tai mahdollisuuksistani Esim. jos kerron opiskeluhaaveistani yms. Niin hän saattaa vain sanoa että ”ei kannata opiskella tuota tai tätä kun ei sille alalle ole töitä jne.”
Se harmittaa minua sillä ei ole kiva jos aina joku on ”lyttäämässä” haaveeni.
Minulla on myös yksi elämäni tärkeimmistä tapahtumista tulossa. Ja ystäväni tokaisi, että ei ehkä pääse tulemaan erään esteen vuoksi, JONKA VOI KYLLÄ SIIRTÄÄ...
Mutta näköjään hän ei halua tulla.
Onko ystäväni kateellinen suhteestani? (Hän on siis sinkku)
Vai onko hän mustasukkainen että nykyään mieheni on ns. ”Paras ystävä” tai se jolle jaan kaiken ja kenen kanssa vietän eniten aikaa.
Mitä minun tulisi tehdä? Kysyä suoraan, että mikä ongelma on?
Onko muita joilla on ollut tämänkaltainen tilanne?
Ystäväni muutti opiskelemaan eri paikkakunnalle, mutta ystävyys pysyi yllä.
Yli vuosi sitten kun aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa niin ystäväni käytös muuttui. Esim. ei pitänyt enään yhteyttä niin paljon tai kun tuli käymään kotipaikkakunnalleen (eli täälä missä myös minä asun) niin ei ilmoittanut siitä minulle ja kun ehdotin tapaamista niin hän oli aina sopinut joidenkin muiden kavereiden kanssa treffejä.
Arvomaailmassa on myös tapahtunut muutosta. Ystäväni, joka ei ikinä jounut tai mitenkään erityisemmin säätänyt miesten kanssa, käy nyt todella paljon baareissa ja kertoo siellä tapaamistaan miehistä.
Tuntuu, että hän ei osaa olla onnellinen enään minun onnestani tai mahdollisuuksistani Esim. jos kerron opiskeluhaaveistani yms. Niin hän saattaa vain sanoa että ”ei kannata opiskella tuota tai tätä kun ei sille alalle ole töitä jne.”
Se harmittaa minua sillä ei ole kiva jos aina joku on ”lyttäämässä” haaveeni.
Minulla on myös yksi elämäni tärkeimmistä tapahtumista tulossa. Ja ystäväni tokaisi, että ei ehkä pääse tulemaan erään esteen vuoksi, JONKA VOI KYLLÄ SIIRTÄÄ...
Mutta näköjään hän ei halua tulla.
Onko ystäväni kateellinen suhteestani? (Hän on siis sinkku)
Vai onko hän mustasukkainen että nykyään mieheni on ns. ”Paras ystävä” tai se jolle jaan kaiken ja kenen kanssa vietän eniten aikaa.
Mitä minun tulisi tehdä? Kysyä suoraan, että mikä ongelma on?
Onko muita joilla on ollut tämänkaltainen tilanne?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tilanne on vähintäänkin tavallinen.
Ystävyyteen tule usein särö, kun toinen pariutuu. Ystävyys jopa usein loppuu kokonaan. Erityisen tavallista on yhteisen juttupohjan katoaminen, kun toinen saa lapsen. Kasvetaan eri suuntiin. Ei ole enää mitään yhteistä.
Pitkä etäisyys on myös tuhoisa ystävyydelle. Aluksi tavataan silloin tällöin, aikaa myöten yhä harvemmin, lopulta ei ollenkaan.
En usko, että sinun pitäisi etsiä syytä kateudesta ja mustasukkaisuudesta, vaikka niitäkin voi olla. Kyllä edellä mainitsemani riittävät kiinnostumattomuuteen. Sitä paitsi ystäväsi näyttää olevan lausumissaan hävytön. Jos olisin tilanteessa, antaisin hiipua. En kutsuisi käymään.
Nii siinä monesti käy että sinkulla ja varatulla kaverilla ei ole enää nii paljon yhteistä.
Ensin miettisin omaa osuuttani asiohin eli tuleeko puhuttua liikaa uudesta suhteesta, omista haaveista ja omista kuulumisista.
Voi olla, että ystävällä on menetyksen tunne, kun et enää vietä aikaa hänen kanssaan niin paljon ja sitten pikku kuittaukset tulevat sen takia. Niistä kysyisin suoraan, että oletko todella tuota mieltä asioista.
Itselläni kyllä on säilynyt vuosia samat ystävät, vaikka elämäntilanteet on muuttuneet eniten juuri minun osaltani. Sinkkuystävien kanssa en puhu parisuhteesta tai lapsista kuin mainiten, missä mennään.
Mielestäni oikea ystävyys säilyy välimatkasta huolimatta ja muutoksetkaan eivät heilauttele. Ystävä kulkee mukana iloiset ja surulliset taipaleet.
Hei Kuhanvaankysyn
Kerrot, että ystävyyssuhteesi on muuttunut ja koet sen olevan toisen osapuolen muuttumisesta aiheutunutta. Näin varmasti onkin, mutta vanhan laulun sanat "Koskaan et muuttua saa" ovatkin väärin ja kahlitsevia. Ihmisen kuuluukin muuttua koko elämänsä läpi jollain tavoin. Usein ystävyys rakoilee siksi, että aikaisemmin samassa linjassa tangeeraavat ihmiset alkavat kumpikin kaartua hieman enemmän poispäin toisistaan ja lopulta etäisyys tuntuu tuhoavan ystävyyden.
Kysyt kirjoituksesi lopussa, kannattaako asia ottaa puheeksi?
Ajattelen, että etäisyys ihmissuhteissa kurotaan umpeen tai sille rakennetaan silta nimenomaan puheeksi ottamalla. Jos vain mielessään hautoo asioita, ei toinen voi reagoida niihin ja vuorovaikutus jää syntymättä. Ongelmien ja pahan mielen tms ilmaisemattomuus on omiaan syventämään etäisyyttä ihmsiten välillä, Sen sijaan kaikkinainen avautuminen usein antaa ainakin mahdollisuuden ymmärrteyksi tulemiselle. Ja jos niin ei käykään, ei ainakaan ystävyyttä ole lopetettu liian kevyesti ja vain omassa päässään tekemiensä tulkintojen pohjalta.
Yleisesti ottaen: jos haluaa elämäänsä jotain muutosta, pitää muuttaa jotain. Ja sen voi tehdä vain omassa toiminnassaan. Kokeilla jotain toista tapaa, kuin sitä, mikä on osoittautunut tehottomaksi.
Merja, diakoni
Kerro kristillinen näkemys ystävyyteen, älä sitä, minkä olet oppinut terapiakoulutuksessa.