Röntgensäteilyn taipuminen planeettojen gravitaatiokentässä eli gravitaatiomikrolinssit mahdollistivat sen, että oman galaksimme ulkopuolelta onnistuttiin havaitsemaan ensimmäiset planeetan kokoiset kappaleet. Havaittujen erikokoisten kohteiden massat ovat Kuun ja Jupiterin välimaastossa.
Uutisen asiasta löydää laittamalla hakukoneeseen DOI - koodin 10.3847/2041-8213/aaa5fb
Uutisen asiasta löydää laittamalla hakukoneeseen DOI - koodin 10.3847/2041-8213/aaa5fb
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kieltämättä tuo on upea saavutus, mutta noiden planeettojen olosuhteista emme taida saada milloinkaan kovin tarkkaa tietoa.
Juu, ei todellakaan tule havaintoja planeettojen tarkemmista olosuhteista kun ainoa tieto mikä saatiin perustuu niiden aiheuttamaan gravitaatioon ja sen vaikutukseen yhden ohituksen kuluessa.
Havainnot tehtiin galaksista, joka sijaitsee noin 3800 miljoonan valovuoden päässä Maapallosta. Tuolta etäisyydeltä ei minkään teleskoopin avulla ole mahdollista erottaa yksittäistä planeettaa. Mittalaitteen resoluutio ei yksinkertaisesti riitä siihen. Jupiterin kokoisen planeetan havaitseminen suoraan näkyvän valon aallonpituudella tuolta etäisyydeltä vaatisi teleskoopin, jonka peili ei mahtuisi Maapallon Aurinkoa kiertävän radan sisäpuolelle.
Planeettojen olemassaolo havaittiin tarkkailemalla kaukaisessa galaksissa olevan supermassiivisen mustan aukon tapahtumahorisontin lähellä syntyvää röntgensäteilyä. Kun planeetan kokoinen (massainen) kappale liikkuu säteilylähteen ja sitä havaitsevan teleskoopin välissä niin sen gravitaatio muuttaa ja fokusoi röntgensäteilyn kulkua reitillä mustan aukon tapahtumahorisontista röntgenteleskoopin sisältävään satelliittiin. Säteilylähteen ja mittalaitteen välisen lävitse kulkeva planeetat aiheuttivat säteilyn voimakkuudessa hetkellisen vaihtelun, josta oli tunnistettavissa kappaleen massa.
Kun suora havaitseminen on mahdotonta niin sitten havaitaan epäsuorasti käyttäen sitä tietoa, mitä mittalaitteilla saadaan ja matemaattisia malleja, joilla ennustetaan millaisia signaaleita pitäisi olla odotettavissa. Tässä tapauksessa saatiin tietää jotakin kappaleiden massasta ja siitä nopeudesta, jolla ne läpäisivät tarkastelualueen. Kun massan suuruusluokka täsmäsi tunnettujen planeettojen massaan niin sitten voitiin sanoa että ohittanut kohde oli planeetta.
Lieneekö siellä enää planeetat samassa kunnossa kuin 3,8 miljardia vuotta sitten? Ei toki.
Jos siellä oli silloin alkeellisia elämän aihioita, nyt siellä voisi olla sama elämä kuin täällä. Sitä emme koskaan saa tietää.