sinkut ja elämänhallinta

Vähän nyt haistan ätminpelastusoperaatiota tässäkin aloituksessa. ;)

Sinkkkuna elämänhallinta on huomattavasti helpompaa kuin suhteessa, kun arjessa ei tarvitse tehdä kompromisseja, vaan voi hoitaa asiat itse just niin kuin parhaaksi kulloinkin katsoo. Esim. millainen siisteystaso kotona vallitsee, mitä ruokaa, missä ylipäänsä asutaan jne.

Juuri tämän paremman elämänhallinnan vuoksi kynnys ruveta suhteeseen nousee vanhemmalla iällä. Tai jos on suhde, niin eletään 2 taloudessa, eikä enää muuteta yhteen.

Vaikeampaa on vain siinä vaiheessa, jos tulee joku poikkeustilanne, esim. sairaus eteen, jolloin ei pystykään normaaliin tapaan huolehtimaan itsestään. Silloin onneksi ystävät auttaa.

Elämä on nimenomaan hallinnassa sinkkuna eläessä. Toki puhun nyt vaan omasta elämästäni. Kaikki on omissa näpeissäni, rahan käyttö yms.
Juuri sen takia en halua parisuhdetta että tiedän missä mennään. Niin taloudessa kun tunne-elämän puolella. Ei turhaa häslinkiä pettävistä miehistä ja suuri merkitys silläkin ettei ole ainakaan sitä jännämiestä huushollissa.
Elämä on rauhallisen tasaista josta tykkään todella paljon.

Paremmin sinkkuna hallitsee elämää ja kotia. Ei ole puolisoa sotkemassa. Uskaltaa jättää kännykänkin kotiin. Ei ole kukaan urkkimassa sitä. Ja saa olla miten haluaa kotona. Voi katsoa tv.tä. Kaverit voi käydä kylässä. Ei tarvitse kysellä mielipidettä toiselta. On niin kivaa,etten vaihda sinkkuutta enää suhteeseen.

Sinkkuudessa on hyviä puolia, mutta sangen vähän verrattuna parisuhteeseen. Sen voi havaita siitä, että useimmat sinkut valittavat tai häpeävät sinkkuuttaan, ja siitä, että melkein kaikki luovat ainakin lyhyeksi aikaa parisuhteen, noin 90 %.

No kaveri oli aina sinkku ja se kertoi siitä avoimesti. Oltiin amiksessa yhdssä ja armeijakin käytiin yhdessä. Jossain vaiheessa se masentui, alkoi juomaan alkoholia, käyttämään lääkkeitä ja lopulta söi yliannostuksen lääkkeitä. Se oli sellainen rauhallinen kiltti mies ja käytiin molemmat töissäkin satamassa ahtaaja hommissa. Rahaakin sillä oli. Kaikki näytti olevan hyvin mutta yhtäkkiä se kuoli. Sen siskolta kuulin että teki itsarin. Usein se valitti yskinäisyyttä.

Ei muna enää seiso koska usko loppunut että ei saa naista koskaan. Rumuus on tietenkin sinkkuuden ainoa syy ja silloin mies on viallinen.

No moni ei viitsisi käydä edes suihkussa jollei olisi naisia lähellä, tai siivota yms..

Olisko sillä nyt niin suuri merkitys, jos ihmiset kuolis sukupuuttoon. Elämän tarkoitus on kaikilla eliöillä naiminen ja suvun jatkaminen, tämän jälkeen kuolema. Jos ihmisetkin panis ja lisääntyis ilman järjenjuoksua niin naiset kuolis tietyn määrän lapsia synnytettyään, monet kuolis aidsiin ja muihin sukupuolitaiteihin. Tämä olisi itseasiassa luonnonvalinta. Me ihmiset olemme vaan erkaantuneet luonnosta ja vastustamme luonnon normaaleja lakeja liialla järkeilyllä ja kaiken päälle vielä keinoäly. Loppujen viimeksi meissä kaikissa asuu pieni simpanssi (perimästämme itse asiassa yli 98 prosenttia on simpanssin kanssa samaa). Ja mitähän me tekisimme jos olisimme simpansseja panisimme ja söisimme kaiken aikaa eikä saatana varmasti asuttaosi täällä helvetin kylmässä ja pimeässä pohjolassa.

Ennen niin herkkä ja hyvä
Nyt vain qullin himo pohjattoman syvä
Kun monet qullit pimpsaa qaivoi tuhosi se aivoi
Kun qullihaukan silmät sä näät se kyllä kääntää pois pään
Kun qullin kiilto silmissä helottaa se kyllä kunnollista miestä pelottaa

No ainakin mun mielestä se toimii kumpaankin suuntaan, esim palstalla paljon esimerkkejä miten syrjäydytään/alkoholisoidutaan kun ei ole sitä toista äitihahmoa kaitsemassa..ym.

Taas sitten monessa tapauksessa sinkkuudesta on positiivisia vaikutuksia, kasvattaa luonnetta kun tarpeeksi kauan pyörittää raskasta arkea yksin jne, itsenäisyyttä.

Minusta on ainakin tullut alkoholisti koska en ole naista saanut koskaan.

No jaa, ennemminkin väittäisin että elämänhallintaaltaan puutteeliset rassukat usein päätyvät naisen poimimiksi koska hoivavietti, sitten kun riittävän kauan rassukka on tuhlannut naisen aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä nainen viimein ymmärtää siitä erota. Toki ehkä on niitäkin rassukoita joita kukaan nainen ei poimi mutta ne sitten taitaakin aika nuorena kuolla viinaan ja/tai huumeisiin tai muuten telovat itsensä hengiltä. Ne naisten hoivaamat rassukat taas saattaa vaikuttaa hyvinkin pärjääviltä kunnes nainen sitten antaa kenkää, siitä alkaa syöksykierre josta sitten jotkuit ehkä toipuukin ja jotkut ei ikinä nouse jaloilleen kun pikavippivelat ja ruokot vievät kaiken liikenevän rahan.

Meillä naisille usein kelpaamattomilla kilteillä & kunnolisilla miehillä monasti taas on asiat hyvin hallinnassa kun ollaan siihen koko ikämme opittu että jos ei itse hoida asioitaan kunnolla ei niitä kukaan muukaan meidän puolesta hoida. Tästä varmaan sitten johtuu myös se että jossain kolmenkymmenen ikävuoden kulminaatiopisteessä toteamme pärjäävämme itseksemme mainiosti ja kun ei jo hyväksi kehittynyt itsetuntokaan kaipaa ruppaista, toisten miesten käyttämää naista väkisin rinnalle alkaa jonkinlainen kriittisyyskin nostamaan päätään, ei oikeastaan kovin kovasti enää haluakaan naista hyvin sujuvaa elämäänsä sotkemaan jos se ei ole oikeasti hyvä nainen, sellaisellehan aina löytyisi tilaa.

Iho ihoa vasten, Kosketus, Suudelmat, Pitkät keskustelut. Yhteiset matkat, elokuvat, ateria. Jaetut kokemukset ym. Näistä kaikista sinkkuna jää vaille

Varmasti olisi kämppä siistimmässä kunnossa, matkustelisin enemmän ja kävisin useammin kaikenlaisissa tapahtumissa, jos olisin parisuhteessa.

"Iho ihoa vasten, Kosketus, Suudelmat, Pitkät keskustelut. Yhteiset matkat, elokuvat, ateria. Jaetut kokemukset ym. Näistä kaikista sinkkuna jää vaille"

Mä oon ikisinkku ja koen ton kaiken ilman kymmenien vuosien parisuhdettakin, mut moniko parisuhteessa elävä kokee tuota arjessaan, oikeesti. Niinpä.

Kyllähän tuosta on seurannut. Varsinkin alkuaikoina tuntui eron jälkeen että elämä oli yhtä tulipalojen sammuttamista. Jossakin kun sammui niin jossakin syttyi. Toki tähän varmaan vaikutti se että ero tuli minulle täytenä yllätyksenä.
No ajan myötä havaitsin että palojen sammuttelu tuli kokemuksien ja uusien resurssien myötä helpommaksi. Elämä oli huomattavasti helpompaa kun tiesit miten ja millä työkaluilla näihin paloihin mennään ja pikku hiljaa saatoin siirtyä sellaiselle linjalle joissa ennaltaehkäistään näiden palopesäkkeiden synty.

Sanoisin että tällä hetkellä nuo ulkoiset elämänhallinnan resurssit ovat kunnossa. Tällä tarkoitan ihan materiaa sekä omaa olemusta jota pyrin kehittämään pyhällä kolminaisuudella liikunta, uni ja ruokailu. Ensimmäinen ja toinen on hyvällä tasolla mutta tuo kolmas vaatii vielä viilausta.
Nyt henkisellä elämänlaadun kolikolla on selkeästi nähtävissä kaksi puolta. Rauhallinen ulkoinen alue eli kavereita on ja muutama ystävä joiden kanssa voi pureutua asioissa syvemmälle. Lisäksi töissä on mukava käydä ja jatkokoulutuskin rullaa.

Se mikä aiheuttaa mietintää on parisuhde. Jotenkin järki sanoo että kyllä tervepäinen normaali mies jo noilla pakkimäärillä ymmärtää että enää ei naama riitä. Toisaalta välillä kun kaupassa näkee käsikkäin käveleviä pareja niin miettii miltä taas tuntuisi kävellä käsikkäin paljain jaloin merenrantaa tai laskea sylikkäin pulkkamäkeä. Siihen vielä lehtien parivinkit tyyliin " paranna parisuhdettasi sidontaleikeillä"; Itsellä kun on ajatukset siinä "miltä tuntuisi jos vielä joskus nainen nukahtaisi syllin"-tasolla rupeasin harjoittelemaan solmuja pöydänjalkaan niin tulisi aika yksinäinen olo.

Elämänlaatu tulevaisuudessa. Siihen nyt ei tietenkään pysty vastaamaan mutta siihen tulee varmasti vaikuttamaan sellaiset asiat kuin terveys, työpaikka ja tietysti mahdollinen parisuhde. Toivon vain että elämänlaatuni pysyisi sellaisella keskitiellä että ympärillä ei olisi täyttä kaaosta mutta elämä ei myöskään olisi niin ohjelmoitua ja kliinistä ettei siinä olisi sijaa yllätyksille.

Miehen näkökulmasta sinkkuna oppii elämään yksinkertaisempaa arkea.

Teoriassa: suhteessa kodin hommat vähenisivät todella paljon ja rahaakin olisi enemmän. Käytännössä ei, koska naisella on kovempi vaatimustaso kaiken suhteen. Tarkemmin ottaen sellainen ettei mikään koskaan riitä, vaan aina pitää "pyrkiä elämässä eteenpäin" kohti jotain sellaista (materiaa kuten hienompaa asuntoa, matkoja) jota ei nyt ole. Jos joku asia vaatii korjausta, se pitää korjata heti, ei huomenna kun aikaa olisi paremmin.

Sinkkuna voi elellä vaatimattomammassa asunnossa jonka kalustus ei tekisi vaikutusta ystävittäriin. Voi siivota vähän harvemmin ja korjata repsottavan lista ensi viikolla kun ei ole ylitöitä. Itse asiassa ylitöistä voi saman tien kieltäytyä kun ei ole naista selaamassa Etuovesta unelma-asuntoja tai jostain blogista ulkomaankohteita.

Kissanristiäisiä ym on vähemmän, eikä tarvitse ostella kalliita lahjoja ettei vain joku pitäisi köyhinä kun se rahoituspäällikkö-Jannen ja HR-konsultti Jaanan perhekin antoi satasen pullon.

Se huono puoli? Mitä kauemmin elää näin, sitä hankalammaksi naisen kanssa eläminen muuttuu tulavaisuudessa. Jos haluaa jossain vaiheessa rahaa ja materiaa - tai naisen - halu hankkia niitä on vähäisempi kun ei tarvitse miettiä mikä tekee naiseen vaikutuksen.