Niin se yksi sana jota monet toistaa RAKKAUS, varmasti moni luulee tai tuntee rakastavansa toista varsinkin seurustelu aikana. Sitten kun muutetaan yhteen alkaa se arki puristamaan ja toisen naama ja läheisyys voi alkaa myös rassata tavalla tai toisella välillä. En ole juurikaan tuota sanaa käyttänyt, olen pyrkinyt ihan arjessa näyttämään sen tekoina eikä ole kyllä naiskumppanikaan sitä käyttänyt enää vuosikausiin, kai kumpikin sen meistä tiedostaa ettei sitä rakkautta enää ole hellyys ja läheisyys jäänyt, mutta yhteenkuuluvuuden tunne kai pitää yhdessä edelleen. Kummallakin olis ollut paikkoja lähtee jos yhteiselo ei kiinnosta mutta yhdessä vaan ollaan. Kaikki koettu, välillä ollut tosi rankkaa välillä' taas juhlaakin. Kai mun kotiolotkin oli sellaiset että ei siellä äiti ja isäkään missään puutarhoissa tai rakkaudessa kieriskelleet, kyllä niilläkin vaikeaa oli ja erohan siitäkin tuli ja kai sekin vaikutti siihen etten ole naimisiin halunut, onhan siitä sanomista ja kummastelua tullut kumppanin suvunpuolelta mutta vanhempani ei ole koskaan kyselleet syytä, heille se on selviä että olen päätöksen tehnyt. Rassaahan se arki tavalla tai toisella, mulla työttömyys ja sairaus ja se vei kumppanilta seksihalut, sitten ihmettelee että kuinka mulla voi tehdä mieli. Taisi vain nainen ajatella talouden heikkoa tilaa ja se vaikutti haluihin. Kumppani on aina ollut stressiherkkä, pienikin vastoinkäyminen arjessa voi viedä seksihalut viikoiksi jopa kuukausiksi, harmi vaan että tämäkin asia ilmeni vasta vuosien yhdessä olon jälkeen.
Millä lailla tulee esiin
aurinkokin_vois_paistaa
31651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuullostaa kyllä ankealta. Eikö kaksi aikuista osaa avata suutaan sen verran että kertoo rakastavansa? No nykyään kuullostaa siltä kuin parisuhteessa ollaan pelkän tottumuksen Takia. Minä olen naisena aina sanonut rakastavani ja ne muut romanttiset hetket järjestänyt. Mies murahtaa hmmm... Mutta ei se osaa sanoa että rakastaa. Toi kiinni jäänyt kum hymy huulilla kävelee pois. Mutta eihän se nyt miehenä voi alkaa tunnustamaan kuinka rakastaa. Mutta haittaako tuo ketään. Minä iltaisin suukotan kaulaa ja sanon "rakastan sua muru" vastaus on murahdus pelkästään. Mitä tuota miettimään miksei se osaa sanoa tai halua sanoa takaisin. Yhdessä ollaan jne. En loukkaantunut vaikkei se sitä osannut koskaan sanoa. Miesten mies ei herkisty vaan keskittyy seksiin. Me naiset ollaan tunteilla toimivia ja miehet pelkän näytön mukaan. Eli kun seksi kelpaa katsoo sen rakkauden tunnustukseksi ja jos siihen on tullut muutoksia ilmoittaa sen kyllä. Naurattaa kun sanoo ettei muutosta! Mutta näillä mennään eikä surra tai epäillä toisen haluamiseen tai tunteeseen. Minä sanon ja mies näyttää.
Milläkö lailla rakkaus tulee esiin? Sitäkö tässä nyt kysytään?
Arjen huomaavaisuutena ennenkaikkea mielestäni. Että tekee pyytettömästi toista ilahduttaakseen asioita ja saa siitä itse iloa. Valmistaa erityisen hyvä aterian, ojentaa töistä väsyneelle kahvin tai tuo aamulla kahvimukin sänkyyn, pesee toisen kauttaaltaan saunassa, hieroo, paijaa, antaa pusun tai halauksen kesken arkitouhuja, ehdottaa seksiä ja joskus vain sellaista jossa vain toinen on nautinnonsaaja, kuuntelee päivän kuulumiset ja on tukena, kannustaa ja muistaa sanoja mukavia asioita toisesta, ehdottaa yhteistä tekemistä, halaa viereen käpertyen vaikka keskellä yötä koska on onnellinen että toinen on siinä. Kertoo avoimesti ajatuksistaan jos kaipaa johonkin muutosta ja vastavuoroisesti kuuntelee ja on itsekin valmis myönnytyksiin jos toinen kaipaa muutoksia. Näiden kaikkien lisäksi joskus sanoo, että toinen on tärkeä ja rakas.
Epäitsekästä rakkautta ilmankin voi elää saman katon alla, mutta kyllä se elämästä paljon paljon nautittavampaa tekee molemmille. Sun suhteessa aloittaja ei taida kovin paljon yllä mainittuja olla, elätte yhdessä mutta toisistanne erillään.
Rakkaus ei tuo iloa ja onnea vaan päin vastoin huolta, murhetta ja onnettomuutta.