Työttömyydessä on myös runsaasti hyviä puolia, ah sitä tunnetta kun aamulla voi käydä päästämässä kissan pihalle ja hypätä takaisin vällyjen väliin. Ei kusipäisiä työ"kavereita", vittumaista pomoa, älyttömiä työtehtäviä, naurettavan pientä palkkaa, pitkää työmatkaa, jatkuvaa epävarmuutta työn jatkumisesta ,jne, jne.
Nykyajan työelämässä ei ole mitään tavoittelemisen arvoista tai inhimillistä, sairasta touhua, täytyy olla todella vahva luonne joka kestää sitä ratkeamatta ryyppäämään tai masentumatta.
Nykyajan työelämässä ei ole mitään tavoittelemisen arvoista tai inhimillistä, sairasta touhua, täytyy olla todella vahva luonne joka kestää sitä ratkeamatta ryyppäämään tai masentumatta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on tosiaan paljonkin. Itsekin nautin tästä ajasta paljon. Jotenkin tuntuu hassulta, kun kaikille pitäisi harmitella kuinka ikävää on olla työttömänä.
Mutta tämähän on ihan kivaa. :D
Itsekin olin tässä puoli vuotta työttömänä. Kyllä jo parin viikon jälkeen rupesi tekemään mieli töihin. Työelämässäkin täytyy osata luovia ja tehdä juuri ja juuri se määrä, joka riittää, ettei saa potkuja.
Rentun ruusu -leffassa Irwin sanoi hyvin. Jos kana joku päivä muniikin yhden munan sijasta kaksi munaa niin huomennakin sen täytyy tuottaa se kaksi munaa. Muuten kanalta pannaan pää poikki, kynitään höyhenet ja laitetaan lihoiksi.
Minä olen paljon mieluummin työtön ja vähällä rahalla elävä, kuin lähteä nyt nyt viis kertaa viikossa johonkin vittumaiseen työhön.
hmmm. kaikki työpaikat joita tässä ajattelen ja joissa olen ollut on ollut veemäisiä ja ne työntekijät koppavia mulukkuja
Voisiko olla, että myös itsessäsi on vikaa?Tuntuu hassulta, että työkavereinasi on ollut pelkkiä mulkkuja.
Sinne töihin mennään tekemään töitä, ei se välttämättä aina kivaa ole. Minä en muuten sinua vapaaehtoisesti elätä. Se saatko ne vähätkin rahat, ei ole mikään itsestäänselvyys.
Olen minäkin muutaman viikon ajan nauttinut työttömyydestä. Menen kyllä töihin, kun tarjotaan (siis haen kyllä aktiivisesti) mielekästä kokopäivätyötä. Osa-aikaisia ja tuntihommia olisi, mutta miksi juosta lumimyrskyssä ympäri maita ja mantuja, kun tulotaso ei siitä nouse. Lisäksi sitten työssä ollessa on taas sellainen rumba, että omat asiat jää hoitamatta, niin lataillaan nyt voimavaroja.
(Pakko tunnustaa, olen ottanut yhden viikottaisen parituntisen homman ihan kiltteyttäni.)
Hyvin osasit laukaista! Itse olen joskus ollut työttömänä, ansiosidonnaisella, määräaikaisten töiden loputtua. Olin toki silloin aktiivinen työn etsijä, vaan tykkäsin oikeastaa jo tuolloin olla välillä huilimassa, sai tehdä mitä lystää. Kun toiset meni aamulla arkena duuniin, meikäpoika avasi eka keppanapullon, kuunteli mielimusaa, luki lehden, ja sitten suuntasi tuttuun lähipubiin. Ei nyt sentään joka päivä, vaan jos siltä tuntui niin pystyi tekemään senkin.
Nyt raadan niska limassa vakipaikassa, aika varma työnantaja, ja juuri tuo on se totuus: olen hullu tehnyt liian tehokkaasti töitä, joten tavoitetaso nousee koko ajan. Nyt painiskelen jaksamisen kynnyksellä, vittumainen työ, ei lainkaan omalta tuntuva työ. Kamalia kaikki maanantait, vaan myös muut työpäivän aamut. Osaston työn organisointi retuperällä, ilmapiiri ahdistava, täysin vieraantunut olo, en edes välillä tiedä miksi moista shittiä pitää tehdä!
Olen viimeisen vuoden ajan miettinyt pois lähtöä, kun ei muihinkaan duuneihin ole onnistanut päästä. Pitää vaan säästää vielä karenssin varalle, sehän siitä lätkäistään jos itse lähtee veke ilman pätevää syytä. Vaan mieluummin sekin, kuin tätä paskaa eläkeikään saakka. Voi taas tehdä halutessaan sen että meneekin jo huurteiselle pubiin ja ikkunasta seuraa muita hapannaamaisia työhön menijöitä.
Voi kuullostaa kornilta, vaan tämä älytön sekasortoinen ja kiivas nykyajan työelämä syö mehut ihmisestä nopeasti, ja jos ala missä toimii, ei ole kutsumusammatti, niin harva sitä kymmeniä vuosia kestää palamatta...
Etkö voi ottaa yhteyttä johonkin valtion tarjoamaan palveluun kuten työelämän kehittämiskeskukseen? Siellä voisi olla joku henkilö, joka tulisi esittelemään näitä palveluja työpaikallesi. Siitä voisi lähteä jokin idea liikkeelle, jonka avulla järjettömältä tuntuvaa tilannetta voisi alkaa keriä auki.
vai muuten vain naiivi ?
Paras puoli on se että on aikaa lapsille.
Muuta hyvää ei sitten juuri olekkaan.
olen helpottunut että saan olla työtön.koko elämani melkein raatanut.En tunne mitään syyllisyyttä koska työttömyyteeni en ole itse syyllinen.En olis kyllä pitkään kestänyt,sitä rääkkiä viime vuosina,joten parempi näin.