Ovatko kaikki miehet samanlaisia?

Minusta aloittajan ongelma ei kuulosta pelkältä yksinäisyydenpelolta. Eihän nuo piirteet mitä hän miehissä on kokenut ole hänen vikansa. Kyllä syy on aina tekijässä. Terapian kautta on opetettu itseänikin siitä, että me suomalaiset ollaan opetettu liian yksin pärjääviksi ja itsenäisiksi. Kyllä me ihmiset ollaan laumaeläimiä ja suhteeseenkin kuuluu terve riippuvuus. Itsenäisyyttä ja yksinäisyyttäkin tarvitaan, toisaalta kun pärjää itsekseen ja yksin riittävän kauan niin vaikeudet toiseen sukupuoleen tutustumiseen voi kasvaa hirveän suureksi, tiedostaminen että kaiken maailman ongelmia ihmisistä löytyy ja varmasti sellaista ihmistä ei olekaan, jolla ei olisi suhteen kannalta ongelmia, suhde kun tosiaan vaatii sitä sitoutumistakin.

Osaanyksin on oikeassa, yksinjäämisen pelko on todella suuri. Täytyy vielä tunnustaa ettei kukaan miesystävästäni ole koskaan pettänyt minut, tai en ainakaan tiedä siitä mitään. Mutta tuntuu että kaikki muut pettävät..niin miehet kuin naisetkin. Siksi epäilenkin usein että jos kaikki muutkin, niin kai minutkin joskus petetään. Jopa oma isäkin on pettänyt äitiäni, ja kun sain siitä tietää niin hän pyysi olla kertomatta äidilleni mitään..enkä mä kertonutkaan. Myös paras ystävänikin on pettänyt omaa kumppaniaan ja aika moni muukin tuttu.
Mutta tämä yksinäisyydentunne on jotenkin niin suuri ja tukahduttava välillä että toisinaan vaan tekee mieli satuttaa itseään fyysisesti ettei tarvitse kärsiä niin paljon henkisesti. Olen seurustellut hyvin erilaisten miesten kanssa ja se olin aina minä joka lähti pois suhteesta. En tiedä mitä minussa on vikana....miehet jotka olisivat henkisesti ja älyllisesti sopivia minulle eivät jostain syystä fyysisesti kiinnosta ollenkaan. Seksistä tykkään paljon, ja tarvitsen sitä joka päivä eikä se ikinä ollut ongelma suhteissani..paitsi nyt nykyisessä. Ensimmäistä kertaa elämässäni minusta tuntuu ettei mieheni halua minua. Hänellä on hormoonien kanssa kait jotain ongelmia....tai sit hänellä on joku toinen. Ja itselläni itseluottamus vaan murenee ja maailma kaatuu päälle.

Onko asia oikeesti näin? Nykymaailmassa miehet ovat yhä niin alkukantaisia ja primitiivisia? Joka ikinen mies haluaa seksia koko ajan ja kaikkien kanssa? Totta kai seksi kuuluu terveeseen parisuhteeseen, mutta pitääkö oikeesti hyväksyä se kylmä fakta että miehelle ei riitä yksi nainen?

Yksinäinen12345 kirjoitti:

Onko asia oikeesti näin? Nykymaailmassa miehet ovat yhä niin alkukantaisia ja primitiivisia? Joka ikinen mies haluaa seksia koko ajan ja kaikkien kanssa? Totta kai seksi kuuluu terveeseen parisuhteeseen, mutta pitääkö oikeesti hyväksyä se kylmä fakta että miehelle ei riitä yksi nainen?

Ei mitään voi noin yleistää, mutta tilastollinen totuus se on. Se on myös maailman luonnollisin asia. Miehen biologinen tehtävä on saattaa kaikki maailman naiset raskaaksi. Luonnossa melkein kaikki urokset jäävät nuolemaan näppejään, mutta patriarkaalisessa yhteiskunnassa useimmille miehille on tarjolla edes hieman seksiä ja sen myötä jälkikasvua.

Naisten biologinen tilanne on ihan toinen. Nainen ei pysty täyttämään maata vaan saa korkeintaan parikymmentä lasta. Siksi nainen haluaa noille lapsille (eli siis omille geeneilleen) niin otolliset jatkomahdollisuudet kuin pystyy.

Lapsen biologinen tavoite taas on se, ettei samaan perheeseen syntyisi lisää lapsia kilpailemaan vanhempien rakkaudesta ja resursseista. Siksi lapsi yrittää torpedoida vanhempiensa seksielämän ja yleensä tässä vielä onnistuukin!

Oletko tylsä? Tylsyys ja jännyys on eri asia. Tuotko naisille ajatuksiasi esille ja mikset voisi olla komeampi? Vaatihan miehetkin naisilta jotain ulkoisia asioita, joten miksei naisetkin voisi vaatia miehiltä. On selvä, että jos oot pitkään suhteessa jonkun kanssa niin ulkoiset asiat ei niin merkkaa, mutta jos ollaan tutustumassa vastakkaiseen sukupuoleen niin kyllä silläkin on väliä. Itelle komeus ei oo mikään tärkee juttu ja lievästi voi olla ylipainoa, mutta reilummin ylipainoset ei vaan viehätä.

Eli ei ketään huoli enää vierelleen. Sorry, tutkimukset puhuu sen puolesta, että mitä pidempään sinkkuna sitä huonommin kelpuuttaa ketään haluaa ketään.
Ei varmaan kyse ole siitä ketä vetää puoleensa vaan ihminen voi vetää hyvin monenlaisia ihmisiä puoleensa, mutta itse kiinnostuu vääränlaisista.

Kiitos tsemppaamisesta! Olen kokeillut muutama vuosi sitten olla yhden vuoden yksin...lopulta olin niin hellyydenkipeä että päädyin exäni syliin joka oli elämäni suurempia virheitä. Lopulta siinä kävi hyvin, mutta se jätti arvet. Paitsi että nyt olen taas jotenkin päätynyt onnettomaan suhteeseen vaikken edes halunnut. Minusta välillä tuntuu että miehet vaan tarttuvat minuun kiinni eivätkä enää päästä vaikka kuinka yritän sanoa että nyt tää ei toimi, voisitko poistua. Mutta he luulevat että minä olen HEILLE elämänrakkaus ja eivätkä välitä siitä että MINÄ itse olen onneton siinä suhteessa. Mä en vaan usko että jos rakastaa OIKEESTI toista eikä pidä vaan hyvänä vaihtoehtona, niin haluaa pitää toisesta väkisin kiinni. En tiiä...kaikki muu elämässäni kyllä toimii hyvin. Mutta nämä parisuhdeasiat...tulisipa joku ja kertoisi oikeat faktat siitä mikä parisuhde on ja miten sen pitäisi toimia ja kuka olisi sopiva kumppani. En luota enää omiin valintoihin ollenkaan miesten suhteen.

Yksi vuosi on liian lyhyt aika edes päästä irti edellisestä suhteesta kunnolla, saatika että saisit oman itsetuntosi kuntoon. Oikeasti, vuosi on vähän.

Ei koskaan kannata olla kenenkään kanssa siksi, että se toinen osapuoli haluaa. Niitähän kyllä löytyy, jotka haluavat olla suhteessa, vaikka sinun ei oliskaan hyvä olla.

Se että miehet eivät päästä irti, on tekosyy. SINÄ päätät, kenen kanssa olet suhteessa ja kenen kanssa aikasi vietät. Et sinä ole tahdoton tuuliviiri. Jos sanot selvästi EI, en halua olla suhteessa kanssasi, enkä tahdo enää vietää aikaa kanssasi, niin SE ON SIINÄ. Yksi asiallinen suhteen lopetuksen keskustelu riittää. Sen jälkeen sinulla ei ole mitään syytä jäädä roikkumaan sinulle epäsopivassa kumppanissa, vaikka hän sitä kuinka yrittäisi.

Selvästikään sun ei kannatakaan luottaa nyt omiin valintoihin, joten ole ilman suhdetta niin kauan, kunnes oikeasti tiedät mitä haluat ja mitä et halua. Suosittelen sinulle myös terapiaa. Se voi avata sinulle vahvemman kyvyn pitää puoliasi, tuntea itseäsi jne.

Oletko tottunut siihen, että joku muu sanoo aina sinulle, miten asioiden pitää olla? Äitisi, isäsi, kaverisi, mies...? Ei. Nyt kasvat aikuiseksi, ja opettelet ihan itse, millainen hyvä parisuhde on sinun mielestäsi. Ja opettele että kuka sinä olet.

Jos joku kysyy sinulta, että "Mitä olet mieltä tuosta uudesta rakennuksesta?" niin vastaatko selkeästi että "Se on mun mielestä älyttömän hieno!" (Tai "Aivan järkyttävä...."

Vai vastaatko ympäripyöreästi, ja yrität ensin selvittää, mikä on kysyjän mielipide, jotta voit sitten vähän peesailla siinä perässä...?

Opettele tuntemaan itsesi. Seiso omien mielipiteiden takana. Arvosta itseäsi. Yksin. Ainakin pari vuotta.

Jos sulla ei ole mahdollisuutta/varaa mennä terapiaan, niin muista että esim. neuvolan kautta saa myös terapautin apua, ja kirjastosta voi kysellä kunnollisia kirjoja.

Esimerkiksi "Tunne lukkosi" on hyvä opas.

Ota elämäsi haltuusi.

Kiitos paljon tästä kommentista! Terapiaa olen monesti aloittanut ja sitten pettynyt ja lopettanut liian aikaisin. Ja olen itse asiassa tosi hyvin pärjäävä työelämässä, johtavassa asemassa ja monesti ihmiset on minua sen takia hyväksi käyttäneet mutta elämä opetti jo olla maksaamatta aina toisten puolesta. Kaikki mitä liittyy järkeilyyn ja elämässä pärjäämiseen, niin sen homman osaan kyllä hyvin ja kaikkeen löytyy hyvin vahvoja mielipiteitä. Mutta tunne-elämääni en vaan saa mitenkään järjestykseen vaikka kuinka yrittäisin järkeillä. Olen yrittänyt lääkkeillä sammuttaa tunteita kokonaan, ja sitten asiat toimii, viihdyn yksin enkä välitä mistään mitään. Mutta kun lopetan lääkityksen, niin olen tunteiden armoilla..ja ne on niin voimakkaat ja tukehduttavat enkä osaa käsitellä niitä. Ehkä siksi tarvitsen jatkuvasti toisen vierelleni, että pystyn kanavoimaan tunteitani häneen. Mutta kun huomaan ettei toinen ymmärrä mua ollenkaan eikä näe maailmaa samalla tavalla, niin iskee tää yksinäisyyden tunne. Joskus olen ajatellut että voiko jokin aivoissani vaan toimia väärin, että tunneimpulssit ovatkin paljon voimakkaimpia kuin muilla...jos tunnen pahaa oloa, niin tekee mieli hypätä parvekkeelta ja jos tunnen hyvää oloa, niin rakastan koko maailmaa.

Ehdottomasti mene pitkäaikaiseen terapiaan. Se voi kulkea osana elämääsi vaikka aina. Etpähän sitten joskus tulevina vuosina kaada mahdollisen kumppanin niskaan sellaisia asioita, jotka eivät hänen niskaan kuulu.

Lääkitystäkin varmasti on tarjolla monenlaista, eikä läheskään kaikki turruta sinun tunteitasi.

Niin työmaailma ja tunne-elämä eivät todellakaan aina kulje käsi kädessä. Narsistin poljettu puoliso saattaa olla ammatiltaan hyvin pärjäävä toimitusjohtaja jne.

ps. Kaikki ovat täällä yhdessä, ja kaikki ovat täällä yksin. Kukaan ei koskaan näe maailmaa juuri kuten sinä. Ei siihen edes pidä pyrkiä, vaan arvostaa sitä omaa yksilöllisyyttään.

Entä jos mun päässä on jotain oikeesti pahasti viialla, sensorit eivät vaan toimi, enkä mä ikinä löydä itselleni onnellista parisuhdetta...onko elämä silloin elämisen arvoinen jos tuntee jatkuvasti itseääni yksinäiseksi. ..

Ei läheskään kaikki yksin elävät tunne itseään yksinäisiksi. Ja monet parisuhteessa elävät tuntevat itsensä yksinäisiksi.

Elämän arvokkuus on kiinni monesta muustakin seikasta.

Mun tuttavapiirissä on puolestaan pettäneitä miehiä ja naisia, joita epäillään pettämisestä, mutta jotka ei oo pettäneet.

Omasta tuttavapiiristä voin heti nimetä 5 miestä, jotka ovat pettäneet (ikäväli 30-40). Jos laajennan vanhempiin ja nuorempiin, niin toki enemmän.

Pettäneitä naisia pystyn nimeämään 3.

Ei siis tilastollisesti suurta eroa. Ja molemmissa sukupuolissa on varmasti useita sellaisia, jotka eivät vain ole jääneet kiinni...

Itse olen pettänyt nuorempana aiemmassa suhteessani. Nykyisessä suhteessani ei tulisi mieleenkään.

Onpa seksististä! Ei mitään eläytymis- ja ymmärryskykyä.

Paneminen on miehen olemassaolon päämäärä. Se ei ole hyvä asia muttei pahakaan. Näin asiat vain ovat.

Ainakaan nyky-yhteiskunnassa sinun ei tarvitse sekaantua miehiin, jos he eivät sinua kiinnosta.

Eiköhän nuo panokommentit oo sellasia, että niillä onkin tarkoitus vain loukata toista syvästi. Auta armias, jos satut tykkäämään enempi niin pahaa jälkeä tekee, eihän semmonen täysin tuntemattoman huutelu tunnu, mutta jos tunteita niin iso juttu.
Eihän panemisessa mitään pahaa ole, mutta harva nainen haluaa olla pelkkä panokohde johon käy mikä tahansa liikkuva, joillain varmaan liikkumatonkin.

sellattii kirjoitti:

Eiköhän nuo panokommentit oo sellasia, että niillä onkin tarkoitus vain loukata toista syvästi. Auta armias, jos satut tykkäämään enempi niin pahaa jälkeä tekee, eihän semmonen täysin tuntemattoman huutelu tunnu, mutta jos tunteita niin iso juttu.
Eihän panemisessa mitään pahaa ole, mutta harva nainen haluaa olla pelkkä panokohde johon käy mikä tahansa liikkuva, joillain varmaan liikkumatonkin.

"harva nainen haluaa olla pelkkä panokohde johon käy mikä tahansa liikkuva, joillain varmaan liikkumatonkin"

Onneksi lain mukaan kenenkään ei tarvitse suostua kenellekään panokohteeksi.

Mutta turha kuvitella miehistä muuta.

Ei tartte ei, mutta pn paljon naisia jotka kovasti tykästyessään suostuu miestä miellyttääkseen siihen ja mies ei välttämättä välitä tippaakaan. Kysymyksessä on myös hyväksikäyttöaspekti ja moraali ja selkäranka. Kaikki ei pyri käyttämään tilanteita hyväksi.

Mies parka!

Niinpä, ja kiitä onneasi ettet se ollut sinä!

"Kielsin mieheltä pornon"

Tuo kertoo paljon suhteestanne. Sinä olet se joka päättää mitä saa tehdä ja mitä ei. Miehen tehtävä on totella ja sinä sitten vielä valvot että varmasti kieltojasi noudatetaan.