Hei!
Olen 22 vuotias nainen ja seurustelen 23 vuotiaan miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä melkein puolitoista vuotta, ja olen alkanut olemaan huolissani suhteemme tulevaisuudesta.. Mieheni työt ja kaverit ovat miehelle kaikki kaikessa, aamulla lähdetään töihin ja töistä tullaan illalla sen jälkeen mennään kavereiden mukaan (joskus ehkä saattaa jopa tulla yöksi) viikonloput menee kavereiden kanssa sielä sun täälä ja juoden baareissa.. tietenki minua pyydetään mukaan ja usein olenkin mutta useasti kaverit ovat mukana joka paikassa... Saan viestejä kumminkin kokoajan ja tiedän että mies välittää... Olen vain alkanut miettimään että tuleeko mies ikinä laittamaan minua kaiken edelle? Olenko vain valinnut miehen joka on ikuisesti teini? Miehen kaveriporukka on todella tiivis ja aika villi.. olisiko miehen pitänyt jo puolentoista vuoden jälkeen alkaa olemaan edes hieman enemmän kanssani?
Olen 22 vuotias nainen ja seurustelen 23 vuotiaan miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä melkein puolitoista vuotta, ja olen alkanut olemaan huolissani suhteemme tulevaisuudesta.. Mieheni työt ja kaverit ovat miehelle kaikki kaikessa, aamulla lähdetään töihin ja töistä tullaan illalla sen jälkeen mennään kavereiden mukaan (joskus ehkä saattaa jopa tulla yöksi) viikonloput menee kavereiden kanssa sielä sun täälä ja juoden baareissa.. tietenki minua pyydetään mukaan ja usein olenkin mutta useasti kaverit ovat mukana joka paikassa... Saan viestejä kumminkin kokoajan ja tiedän että mies välittää... Olen vain alkanut miettimään että tuleeko mies ikinä laittamaan minua kaiken edelle? Olenko vain valinnut miehen joka on ikuisesti teini? Miehen kaveriporukka on todella tiivis ja aika villi.. olisiko miehen pitänyt jo puolentoista vuoden jälkeen alkaa olemaan edes hieman enemmän kanssani?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miehen ei pidä mitään. Sinun pitää päättää, onko tämä elämä sinun mieleesi.
Eikös sanonta mene että jossei mies laita sinua heti ensimmäiseksi, ei tule laittamaan ikinä..
Miehiä on monenlaisia.
Mulla ei esim ole ollenkaan kavereita joten pistäisin sut ykköseksi ja mielelläni viettäisin sun kanssa yhdessä aikaa.
Ymmärsin+viestistä+sitä+että+miehesi+kaverit+on+muuten+ok+mutta+hän+on+liikaa+kavereiden+kanssa+(esim+ei+vietä+joka+toista+viikonloppua+suinkaan+ja+joka+toinen+viikonloppu+kavereidensa).+
Miehen mielestä sinä olet vain yksi hänen ei-kovin-läheisitä ystävistään.
Saattaa olla että ehkä vuosien jälkeen kun hän on kasvanut ja viisastunut , hän saattaa alkaa ymmärtämään, mitä seurustelulla tarkoitetaan.
Sinä ymmärrät sen nyt.
Mies ei. Eikä hän ole valmis vielä pitkään aikaan seurustelemaan eikä liimautumaan kehenkään yhteen ihmiseen.
Sinunkaan ei pitäisi. Osallistu iltaluennoille, vapaaehtoishommiin opintomaailmassasi, ota viikonlopputyo, hanki lisää harrastuksia jne. Vietä aikaasi muiden nuorten kanssa, parantakaa maailmaaa, osallistukaa kulttuuritapahtumiin, matkustelkaa, jne. kuten nuoret ikäisesi muualla maailmassa.
Ennätät kyllä saada sen yhden erikoisystävän myohemminkin, ystävän, joka on valmis viettämään aikaa juuri sinun kanssasi hiukan enemmän.
Minusta kummatkin kuulostatte juuri ikäisiltänne. Ja sanoisiko, että siinä mielessä jopa hyvä, että poikaystävä kyselee sinua mukaan ja ottaa yhteyttä kesken illanvieton. Jos tossa olis 10 vuotta lisää ikään, niin sitten voisi olla jo aika "teiniä".
Mies on harrastuksen kautta tekemisissä jonkun verran tuon ikäisten poikien kanssa (sinkkuja ja varattuja). Aika usein tuskailevat, että tyttöystävä ei päästäisi harrastuksen pariin ja katsoo pahalla. Eli he haluavat ITSELLEEN omaa aikaa ja tyttöystävä haluaa olla SE YKKÖNEN toisen elämässä - jota todennetaan sillä, että on ensisijaisesti tyttöystävän kanssa. Kummatkin kokee, ettei toinen ota huomioon toisen tunteita ja ajatuksia. Ja sitten iän karttuessa ääripäät pehmenevät: ei koeta, että olisi toissijainen vaikka toisella illanviettoja ja harrastuksia ja toisaalta ei jaksa niin illanvietoissa rientää. Ehdottomuus karisee.
Omasta mielestäni tuo ei ole nyt niin kovin dramaattinen juttu teidän ikä huomioiden ja pojan lähtökohtainen pyrkimys huomioida - vaikka se ei riittävältä tunnukaan. Minusta tuo olisi hyvä kompromissi, jos vaan sanoisit että kaipaisit yhteistä aikaa enemmän ja valmistaudut myös antamaan ehdotuksen siitä yhteisestä ajasta.
Teillä on ilmeisesti aivan eri käsitys siitä, mitä nyt parisuhteesta haluatte ja tarvitsette. Mies on tyytyväinen tuohon ns. tapailusuhteeseen ja sinä haluat jo ihan kunnon syvän ja tiiviin ihmissuhteen.
Sitä on minusta turha miettiä muuttuuko toinen oman mielen mukaiseksi, se on aina huono perusta parisuhteelle. Joko toinen on oikea sellaisena kuin elämäänsä elää tai sitten se on väärä ihminen.
Minä olen ollut nuoresta lähtien koti- ja parisuhdetyyppiä, enkä voisi olla onnellinen miehen kanssa joka on huitelemassa pitkin kyliä ja itse odottelisin kotona. Mulla on samanlainen mies, joten kumpikaan ei koe olevansa nurkkaan ajettu.
On todella turhauttavaa odottaa muuttuuko toinen jossain ihan oleellisessa asiassa tai yrittää väkisin muuttaa itseään toisen kaltaiseksi, se on silkkaa ajanhaaskausta ihan teille molemmille.
Tiivistä parisuhdetta mies ei nyt ainakaan halua ja se on sun on nieltävä; joko jatkat tapailusuhteessa tai päätät lopettaa suhteen.