Olen tullut laiskaksi sillä jos mietin tässä pikkukaljoissanini että paljonko töitä tekisin niin 10-30 tuntia/KK tuntuisi sopivalta määrältä.
Karenssit ei vaikuta kovin paljon ja jos työttömyyskorvaus loppuisi kokonaan niin ei se paljon työintoa lisäisi minun kohdalla niin kauan kuin asumistukea tulee.
Minkä verran töitä itse tekisit jos saisit päättää että paljonko töitä teet kuukauden aikana?
Karenssit ei vaikuta kovin paljon ja jos työttömyyskorvaus loppuisi kokonaan niin ei se paljon työintoa lisäisi minun kohdalla niin kauan kuin asumistukea tulee.
Minkä verran töitä itse tekisit jos saisit päättää että paljonko töitä teet kuukauden aikana?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Neljä päivää viikossa seitsemän tunnin päiviä pitäisi riittää kohtuulliseen elämään. Ne jotka haluu enemmän vois rehkiä enemmän.
Noup. Elämä perustuu kilpailuun. Aina perustunut. En usko palkkatyön jakamiseen. Siinä ei ole tolkkua. Maailma silloin pysähtyy. Sellainen työ on vain puuhastelua. Työssä täytyy olla draivia ja imua. Työn (operaattorina ihminen, koneet, tekoäly jne. ) tulee tuottaa lisäarvoa. Suoritteen on oltava enemmän kuin siitä saatava palkka. Ei vain sitä palkkaa (raha) työntekijälle. Lisäarvoa ei synny jos palkkatyö jaetaan. Heille joilla ei ole kykyä ja motivaatiota eikä riittäviä älynlahjoja tulee järjestää kansalaispalkka. Kansalaispalkka ei toki voi olla kovin runsas. Kansalaispalkalla toki elää muttei saa luksustakaan. Kansalaispalkka ei vaadi vastikkeellisuutta saajalta. Yhteiskunnan sivistys mitaan sillä miten se pitää huolta heikommista ja alimman yhteiskuntaluokan jäsenistänsä. Maailma on täynnänsä tekemätöntä (= rajattomasti) työtä. On taito muuttaa jokin halu ja tarve bisnekseksi ja lisäarvoa synnyttäväksi työksi. Lisäarvo on jaettava ensisijaisesti panoksen mukaan. Se joka panostaa ja tuottaa lisäarvoa saa enemmän kuin se joka ei lisäarvoa tuota. Jokaiselle kuitenkin jotain. Kansalaispalkka hänelle. jolla ei ole potentiaalia (geenit, äly, fysiikka jne) kilpailla vahvempiensa kanssa.
10 tuntia kuutena päivänä viikossa olisi sopiva. Eihän 8 tunnin päivän jälkeen tiedä töissä käyneenkään.
Omaa työtä tekisin vaikka aamukuudesta iltakuuteen, niin kuin ennen teinkin. Toiselle työskentelyyn riittäisi kaksi tai kolme kokonaista päivää viikossa. Voisi sanoa baibait työttömyystoimistolle ja vielä elääkin siinä sivussa. Tekisin kyllä täyttä viikkoa palkkatyöläisenäkin, mutta onneksi se ei ole todennäköistä.
Kauheinta olisi tehdä pari tuntia viitenä päivänä viikossa pitkän matkan takana, jolloin tulot jäisivät miinukselle. Sitäkin olen tehnyt.
Riippuu miten kunnianhimoinen on elämässänsä. Onko tavoitteita. Ja palavaa intoa. Työ on yksi menetelmä nousta ylöspäin hierarkian tikkaita. Toki fiksu täytyy olla työn tekemisessä. Työtä tulee tehdä ensisijaisesti itsensä kehittämiseksi jos haluaa mennä eteenpäin. Pelkkä työn huhkiminen toiselle ei vie eteenpäin. Heti kun pomppaa yhdenkin luokkavälin (sosioekonomia) ylöspäin aukeaa uusi elämänpiiri. Menestys tuo monenlaista hyvää. Naisetkin (jopa kauniit) ovat tyrkyllä. Toki jos tykkää olla siinä alimmassa sosioekonomisessa luokassa, niin sopiihan se. Nukkuu vaan untansa.
Minimi olisi 18 tuntia viikossa. Kerryttää työssäoloehtoa ja saa soviteltua työttömyysrahaa eikä mikään tukikaan mene pahasti katkolle.
120h/kk on itelle ainakin sopiva määrä, oikeaa palkkatyötä siis eikä mitään höpöhöpöä. Tulen hyvin toimeen ja saa vuosittain säästettyä matkusteluunkin rahaa. Riittävän vapaa-ajan lisäksi paras vapaus on kuitenkin se ettei tarvitse surffailla tukiviidakossa eikä olla TE:n kiusaamana. Ite jouduin aikanaan psykiatrilla käymään sen jatkuvan kiusaamisen vuoksi, mutta onneksi ne ajat on kaukana takanapäin.
Omaa työtä jaksaa tehdä vaikka kellon ympäri. Työnestotoimiston tietsikan arpomaa ja sinulle pakottamaa silpputyötä ei tuntiakaan.
Yritän kirjoittaa kirjaa. Se ei onnistu, ellei voi keskittyä ja kehittää omia rutiinejaan. Sen voi nivoa itse valitsemansa kokoaikaisenkin työn oheen, mutta ei siihen, että kännykkä piippaisi pakkohakuja minä hetkenä hyvänsä. Enkä tosiaan pidä kännykkää mukana jatkuvasti, jo yksityisyyssyistä. Lukekaapa tuo keskustelu työmarkkinatorista - paljon asiaa, mutta, tosiaan, asiaa.