Ateismi kansanterveydellinen ongelma?

oih, hihhulin kaapinovi narahti teilläpäin?

Metsäfilosofl kirjoitti:

oih, hihhulin kaapinovi narahti teilläpäin?

Se on hyvin yleistä ateistihihhuleillla.

Vain ateistit häpeävät homouttaan niin paljon, että kertovat siitä toisten nimimerkeillä.

Toisaalta vain toiset ateistit ovat niin yksinkertaisia, etteivät huomaa sitä.

Mutta näinhän se on, jos ihminen ei löydä elämässään edes Herraa, niin miten hän tajuaisi mitään muutakaan.

vastuullisuutta.atet kirjoitti:

Se on hyvin yleistä ateistihihhuleillla.

Vain ateistit häpeävät homouttaan niin paljon, että kertovat siitä toisten nimimerkeillä.

Toisaalta vain toiset ateistit ovat niin yksinkertaisia, etteivät huomaa sitä.

Mutta näinhän se on, jos ihminen ei löydä elämässään edes Herraa, niin miten hän tajuaisi mitään muutakaan.

Lue lisää

"Kun yksi ihminen kärsii harhasta, sitä sanotaan huulluudeksi. Kun monet ihmiset kärsivät harhasta, sitä sanotaan uskonnoksi."
Shakki ja matti sinne pululle.

Minä en häpeile homouttani. Ateisitille vain rahapeli homopol i on jr

hah hah

Ottaisit kerrankin Herralta vastaan satsit niin tietäisi Rakkauden, Amen

vastuullisuutta.atet kirjoitti:

Minä en häpeile homouttani. Ateisitille vain rahapeli homopol i on jr

hah hah

Ottaisit kerrankin Herralta vastaan satsit niin tietäisi Rakkauden, Amen

Lue lisää

Eihän homoudessa olekaan häpeämistä. Se on syntymässä saatu ominaisuus.

Ateismia taas on syytä aina hävetä, se on itse valittu tie kadotukseen.

vastuullisuutta.atet kirjoitti:

Eihän homoudessa olekaan häpeämistä. Se on syntymässä saatu ominaisuus.

Ateismia taas on syytä aina hävetä, se on itse valittu tie kadotukseen.

Taikauskomuksesi eivät sinua pelasta, vaikka leikkisit kuinka ylimielistä.

ottaisitkin.vastuuta kirjoitti:

Taikauskomuksesi eivät sinua pelasta, vaikka leikkisit kuinka ylimielistä.

Ei tietenkään. Ainoa joka pelastaa, on Herra.

Enkä minä leiki ylimielistä, sillä en ole ateisti. Pallihiki-ateisteilla vain on niin surkea ja olematon itsetunto, että he kadehtivat kaikkia normaaleja ihmisiä.

vastuullisuutta.atet kirjoitti:

Eihän homoudessa olekaan häpeämistä. Se on syntymässä saatu ominaisuus.

Ateismia taas on syytä aina hävetä, se on itse valittu tie kadotukseen.

Homous ja jumalaan uskominen on mielisairautta. Kaikki ovat syntyessään ateisteja. Osa heistä johdetaan harhaan.

vastuullisuutta.atet kirjoitti:

Ei tietenkään. Ainoa joka pelastaa, on Herra.

Enkä minä leiki ylimielistä, sillä en ole ateisti. Pallihiki-ateisteilla vain on niin surkea ja olematon itsetunto, että he kadehtivat kaikkia normaaleja ihmisiä.

Lue lisää

Sinussa ei ole mitään kadehtimista. Olet säälittävä luuseri, jonka täytyy pitää itseään normaalina, koska kukaan muu ei pidä.

Toisin kuin ylimielisenä luulet tuollaisen pelastamisessa ei ole mitään järkeä. Olet silkkaa ongelmajätettä, joka kuoltuaan poltetaan krematoriossa. No saadaan sinusta sentään kaukolämpöhyöty.

vastuullisuutta.atet kirjoitti:

Eihän homoudessa olekaan häpeämistä. Se on syntymässä saatu ominaisuus.

Ateismia taas on syytä aina hävetä, se on itse valittu tie kadotukseen.

Ihminen itse valitsee oman tiensä. Jumala ei ole ketään luonut homoksi tai lesboksi. Sillä Jumalan edessä ei ole miestä ilman naista, eikä naista ilman miestä. Tämä sana löytyy Pyhästä Raamatusta, joka on Jumalan sanaa. " Jeesus on Herra aina ja ikuisesti". Amen.

Tämäkin nainen oli onnellinen, kun hänen Jumalansa saatiin parannettua:
https://www.seiska.fi/Oho/Nainen-sanoi-kuulevansa-Jumalan-paljastui-aivokasvaimeksi/1127195

kyl.se.siitä kirjoitti:

Tämäkin nainen oli onnellinen, kun hänen Jumalansa saatiin parannettua:
https://www.seiska.fi/Oho/Nainen-sanoi-kuulevansa-Jumalan-paljastui-aivokasvaimeksi/1127195

Lue lisää

Onhan se monissa tutkimuksissa todettu, että skitsofrenia aiheuttaa uskonnollisia kokemuksia eli uskonnollisia harhoja, joten tuossa ei ole mitään uutta.

https://www.livingwithschizophreniauk.org/religious-spiritual-delusions-schizophrenia/

https://www.steadyhealth.com/topics/schizophrenia-related-to-religion

Eli nämä seinähullut jotka näkee demoneja kaikkialla, tai luulevat olevansa joitain messiaita joille jumala puhuu, ovat oikeasti mielenvikaisia skitsoja, mikä tosin tulee aina myös vääjäämättä selville heti jos vain lukee heidän vammaisia sönkötyksiään.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jerusalem-syndrooma

diibadaabaduuba kirjoitti:

Onhan se monissa tutkimuksissa todettu, että skitsofrenia aiheuttaa uskonnollisia kokemuksia eli uskonnollisia harhoja, joten tuossa ei ole mitään uutta.

https://www.livingwithschizophreniauk.org/religious-spiritual-delusions-schizophrenia/

https://www.steadyhealth.com/topics/schizophrenia-related-to-religion

Eli nämä seinähullut jotka näkee demoneja kaikkialla, tai luulevat olevansa joitain messiaita joille jumala puhuu, ovat oikeasti mielenvikaisia skitsoja, mikä tosin tulee aina myös vääjäämättä selville heti jos vain lukee heidän vammaisia sönkötyksiään.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jerusalem-syndrooma

Lue lisää

Hassua, että nuo harhakuvittelijat pitävät itseään normaaleina. Ilmeisesti heidän on mahdotonta havaita omaa hulluuttaan.

Nimenomaan näin!

On mahdotonta pitävästi todistaa, että jotakin ei ole. Filosofiassa käytetään lausetta: Keijuja on metsässä tällaisena mahdottomana lauseena todistaa vääräksi. Ihmisillä on halu ja taipumus pienentää ajatuksissaan Jumala taskuun sopivaksi. Jumala on kuitenkin niin suuri, että Hän on myös aika-avaruuden ulkopuolella. Eli ihmisen kannalta katsottuna mahdoton ymmärtää.
Tunnen surua kaikkien ateistien puolesta ja syyllisyyden sekaista ihmettelyä omasta varmasta uskostani. En ymmärrä, miksi minut on valittu uskomaan. Ehkä olen saanut jonkin aistiin verrattavan ominaisuuden, joka monilta puuttuu. Missään tapauksessa minussa itsessäni ei ole mitään erityistä hyvää, joka olisi uskoon johtanut.
Vallalla oleva ateistinen rienaus vahvistaa Raamatun sanoman: uskovia tullaan pilkkaamaan Jeesuksen nimen tähden. Jeesus kuitenkin haastaa rakastamaan pilkkaajia ja vihollisia.

Taimikki kirjoitti:

On mahdotonta pitävästi todistaa, että jotakin ei ole. Filosofiassa käytetään lausetta: Keijuja on metsässä tällaisena mahdottomana lauseena todistaa vääräksi. Ihmisillä on halu ja taipumus pienentää ajatuksissaan Jumala taskuun sopivaksi. Jumala on kuitenkin niin suuri, että Hän on myös aika-avaruuden ulkopuolella. Eli ihmisen kannalta katsottuna mahdoton ymmärtää.
Tunnen surua kaikkien ateistien puolesta ja syyllisyyden sekaista ihmettelyä omasta varmasta uskostani. En ymmärrä, miksi minut on valittu uskomaan. Ehkä olen saanut jonkin aistiin verrattavan ominaisuuden, joka monilta puuttuu. Missään tapauksessa minussa itsessäni ei ole mitään erityistä hyvää, joka olisi uskoon johtanut.
Vallalla oleva ateistinen rienaus vahvistaa Raamatun sanoman: uskovia tullaan pilkkaamaan Jeesuksen nimen tähden. Jeesus kuitenkin haastaa rakastamaan pilkkaajia ja vihollisia.

Lue lisää

Kiitos piristävästä näkemyksestä ateistien keskellä. Itselläni sisko asuu avoliitossa ateistin kanssa. Sain siskon ateistimieheltä yhden ateistisen johtavan kirjan: oliko Dawkins, Jumalharha. Jotain aiheellista kritiikkiä ateistit voivat esittää kristittyjen näkemyksiä vastaan, mutta toisaalta myös heitä voi kritisoida ja samoin uskovaisia. Esimerkiksi esittämäsi "Jumala aika-avaruuden ulkopuolella" ei ole filosofisesti mikään fakta niin kuin ei edes Jumalan olemassaolo ja samoin ei ole kirja "Jumalharha" esittämät ajatukset joistain. Filosofiaa pääaineena opiskellut ystäväni, melkein siitä valmistunut, arvosteli minulle tuon "Jumalharha":n olevan huonosti kirjoitettu. Ei sen esittämät väitteet ole hänen mielestään filosofisesti vakuuttavia. Ehkä sen takia joku ateistifilosofi Niiniluoto tai moni muu ei ala filosofisesti väittämään sellaista vastaan, jonka olemassa olemattomuutta ei voi todistaa. Älykkäimmät ateistiajattelijat sen sijaan suuntaavat mielenkiintonsa tieteeseen, filosofiaan ja tieteenfilosofiaan?

Olen paljon onnellisempi uskovaisena kuin ateistina, vaikka silloin minuun oli ihastunut jonkin verran naisia. Olin ateistina ollut ihan suosittu naismaailmassa ja naisia suostui jopa sänkyyn kanssani. Nyt en sellaista tavoittele vaan olen naisista kiinnostuneempi kirkkokavereina ja uskonsisarina. Nyt olen onnellisempi kirkossa käyjänä niin kuin tässä aloittajan mainitsemasssa kirkossa kävijät tutkimuksessa. Itse olen siis onnellisempi kuin 21-vuotiaana ateistina, vaikka kiinnostuneiden naisten määrä on ainakin kaksinumeroisesta määrästä on laskenut lähelle nollaa. Minusta ollaan naisten tahoilta kiinnostunut nyt kenties vain kaveritasolla, mutta nolla-seksitasolla olen ei ateistina onnellisempi kuin sellaisena, jolla riitti ateistina ihastuneita naisia muille jakaa.

No sanotaanko vielä ateismin ja uskon suhteesta, että Jumala voi olla jotain sellaista, mitä yksikään uskonto ei käsitä. Teoreettisesti hänestä voisi olla sellainen olemus ja päämäärät ettei niitä yksikään uskonto tajua. Jumalan olemassa olo siis jotain muuta teoreettisesti kuin uskontojen käsitykset kyseisestä tahosta?

Jos arvostele jotain uskontoa - niin se tarkoita välttämättä sitä, että arvostelisit Jumalaa. En osaa sanoa sitä, että mikä maailman uskonnoista ei ole tekemisissä Jumalan kanssa. Veikkaisin kyllä hindulaisuutta, sillä se on monijumalallinen, miksi epäillyttää niin monen jumalan olemassa olo. Jos arvostele hindujen jumalamaailmaa niin et välttämättä arvostele millään tavalla Jumalaa?

Itse pidän ainakin luomistyötä monelta osin onnistuneelta, vaikka sukulaisilla on sairauksia. Elämässä on myös kärsimystä, mutta ei se mitään buddhalaista neljää jaloa totuutta ole. Elämä ei ole esimerkiksi kärsimystä niin kuin buddhalainen filosofia väittää. Minusta Jumala on onnistunut työssään ja luonnut kokonaisuuden, joka kiehtovasti toimii ja luo uutta elämää. Suomessakin yhteiskunta toimii. Minulla ainakin ruokaa ja tietokoneita nettiyhteyksillä käytössä. Jotain työtäkin on joskus tullut tehtyä ja sieltä saatua palkaa - siitäkin kiitän Jumalaa ja olen onnellinen siitä, että joka ilta rukoilemani Isä meidän -rukous toimii.

"Jos jumala todella loi ihmisen niin kyllä pirun kelvottoman lopputuloksen aikaan sai."

Tarinan mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ja millainen Jumala itse sitten on? Huorasi toisen miehen kihlatun kanssa ja saattoi tämän raskaaksi. Varsinainen huoripukki! Ei yhtään sen parempi kuin vaatii luomuksiensa olevan.

Toisaalta voiko kukaan olettaa, että sellainen, joka vaeltelee ikuisuuden yksinään pimeässä ennen kuin ymmärtää laittaa valot päälle, olisi mieleltään terve?

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Olen paljon onnellisempi uskovaisena kuin ateistina, vaikka silloin minuun oli ihastunut jonkin verran naisia. Olin ateistina ollut ihan suosittu naismaailmassa ja naisia suostui jopa sänkyyn kanssani. Nyt en sellaista tavoittele vaan olen naisista kiinnostuneempi kirkkokavereina ja uskonsisarina. Nyt olen onnellisempi kirkossa käyjänä niin kuin tässä aloittajan mainitsemasssa kirkossa kävijät tutkimuksessa. Itse olen siis onnellisempi kuin 21-vuotiaana ateistina, vaikka kiinnostuneiden naisten määrä on ainakin kaksinumeroisesta määrästä on laskenut lähelle nollaa. Minusta ollaan naisten tahoilta kiinnostunut nyt kenties vain kaveritasolla, mutta nolla-seksitasolla olen ei ateistina onnellisempi kuin sellaisena, jolla riitti ateistina ihastuneita naisia muille jakaa.

No sanotaanko vielä ateismin ja uskon suhteesta, että Jumala voi olla jotain sellaista, mitä yksikään uskonto ei käsitä. Teoreettisesti hänestä voisi olla sellainen olemus ja päämäärät ettei niitä yksikään uskonto tajua. Jumalan olemassa olo siis jotain muuta teoreettisesti kuin uskontojen käsitykset kyseisestä tahosta?

Jos arvostele jotain uskontoa - niin se tarkoita välttämättä sitä, että arvostelisit Jumalaa. En osaa sanoa sitä, että mikä maailman uskonnoista ei ole tekemisissä Jumalan kanssa. Veikkaisin kyllä hindulaisuutta, sillä se on monijumalallinen, miksi epäillyttää niin monen jumalan olemassa olo. Jos arvostele hindujen jumalamaailmaa niin et välttämättä arvostele millään tavalla Jumalaa?

Itse pidän ainakin luomistyötä monelta osin onnistuneelta, vaikka sukulaisilla on sairauksia. Elämässä on myös kärsimystä, mutta ei se mitään buddhalaista neljää jaloa totuutta ole. Elämä ei ole esimerkiksi kärsimystä niin kuin buddhalainen filosofia väittää. Minusta Jumala on onnistunut työssään ja luonnut kokonaisuuden, joka kiehtovasti toimii ja luo uutta elämää. Suomessakin yhteiskunta toimii. Minulla ainakin ruokaa ja tietokoneita nettiyhteyksillä käytössä. Jotain työtäkin on joskus tullut tehtyä ja sieltä saatua palkaa - siitäkin kiitän Jumalaa ja olen onnellinen siitä, että joka ilta rukoilemani Isä meidän -rukous toimii.

Lue lisää

Tämä on hauska parodia, kiitos!

Nebukd kirjoitti:

Tämä on hauska parodia, kiitos!

No, oikeastaan tuo ei ollut parodia. Vaan joskus minulla oli ihastuneita naisia ihan oikeasti paljon, kun olin ateisti. Nyt olen onnellisempi ei-ateistina vähemmillä naismäärillä ja oikestaan seksittä. Nyt niitä ei ole vaan ne on sellaisia, että eilen kahta naista pyysin luokseni elokuvailtaan. Molemmilla oli kiireitä, mutta olivat tulossa seuraavalla kerralla. Nämä naiset ovat uskovaisia ja minun onneni on se, että pitkässä juoksussa molemmista voi tulla minulle ystäviä tuttavapiirin kautta esimerkiksi elokuvailloissa luonani ja muualla. Vuosien päästä voi tilanne, että toinen voi ihan oikeasti rakastaa minua niin kuin minä olen. Seksiä ei ole mahdollisesti vuosiin ja ei ehkä koskaan vaan suhde tulee ystäväpiirin kautta, jos on tullakseen. Sen sijaan ateistina 20-21-vuotiaana naisia oli ihan oikeasti tarjolla. Heille joutui jopa antamaan pakkeja joskus. Naiset käyttivät silloin itse termiä "minä olen rakastunut" minun kohdallani, mutta se rakastuminen oli ihastumista pintapuolisesti hyvännäköiseen ateistiin, joka oli kaikkea muuta kuin kypsä ihmisenä. Uskovaisena saavutan tuolaisten elokuvailtojen kaveripiirin naisten kautta enemmän sitä todellista rakastamista uskovaisten parissa kuin sillä, että ateistina ollessani ihastunut nainen jossain pikkujoulussa yrittää itse sänkyyni. Se "rakastuminen" haihtuu yleensä pois, kun toiseen enemmän tutustuu, mutta uskovaisten tapaamisissa vähittelen toisen tuntemisesta syntynyt kaverirakkaus säilyy - sellaisesta syntynyt rakkaus voi jopa parisuhteessa säilyä loppuun asti, jos se kaverirakkaus muuttuu seksuaalliseenkin muotoon todellisena kaiken kattavana rakastamisena?

Eli uskovaisena olen onnellisempi ihan oikeasti kuin ateistina, jolla oli todella ihan oikeasti seksiä tarjolla ja nuoria naisia. Entiseen ateistiseen minään omassa onnellisuudessa ja hyvinvoinnissa on se parantuminen, että en enää bodaa ja ihannoi sitä, että miten mahtava hauis minulla on ja herkullinen peffa. Ateistina minulla oli materialistiset arvot pinnassa, mutta nyt olen onnellisempi uskonnollisesti käyden monena sunnuntaina kirkossa. Näin tekee moni aloittajan mainitseman tutkimuksen pohjalta. Eli uskovainen voi olla onnellisempi ehkä jonkinlaisen uskonnollisen sosiaallisuuden kautta kuin ateisti? Itse ainakin olen nyt onnellisempi kuin nuorena ateistina. :)

Faith.Hope.Love kirjoitti:

No, oikeastaan tuo ei ollut parodia. Vaan joskus minulla oli ihastuneita naisia ihan oikeasti paljon, kun olin ateisti. Nyt olen onnellisempi ei-ateistina vähemmillä naismäärillä ja oikestaan seksittä. Nyt niitä ei ole vaan ne on sellaisia, että eilen kahta naista pyysin luokseni elokuvailtaan. Molemmilla oli kiireitä, mutta olivat tulossa seuraavalla kerralla. Nämä naiset ovat uskovaisia ja minun onneni on se, että pitkässä juoksussa molemmista voi tulla minulle ystäviä tuttavapiirin kautta esimerkiksi elokuvailloissa luonani ja muualla. Vuosien päästä voi tilanne, että toinen voi ihan oikeasti rakastaa minua niin kuin minä olen. Seksiä ei ole mahdollisesti vuosiin ja ei ehkä koskaan vaan suhde tulee ystäväpiirin kautta, jos on tullakseen. Sen sijaan ateistina 20-21-vuotiaana naisia oli ihan oikeasti tarjolla. Heille joutui jopa antamaan pakkeja joskus. Naiset käyttivät silloin itse termiä "minä olen rakastunut" minun kohdallani, mutta se rakastuminen oli ihastumista pintapuolisesti hyvännäköiseen ateistiin, joka oli kaikkea muuta kuin kypsä ihmisenä. Uskovaisena saavutan tuolaisten elokuvailtojen kaveripiirin naisten kautta enemmän sitä todellista rakastamista uskovaisten parissa kuin sillä, että ateistina ollessani ihastunut nainen jossain pikkujoulussa yrittää itse sänkyyni. Se "rakastuminen" haihtuu yleensä pois, kun toiseen enemmän tutustuu, mutta uskovaisten tapaamisissa vähittelen toisen tuntemisesta syntynyt kaverirakkaus säilyy - sellaisesta syntynyt rakkaus voi jopa parisuhteessa säilyä loppuun asti, jos se kaverirakkaus muuttuu seksuaalliseenkin muotoon todellisena kaiken kattavana rakastamisena?

Eli uskovaisena olen onnellisempi ihan oikeasti kuin ateistina, jolla oli todella ihan oikeasti seksiä tarjolla ja nuoria naisia. Entiseen ateistiseen minään omassa onnellisuudessa ja hyvinvoinnissa on se parantuminen, että en enää bodaa ja ihannoi sitä, että miten mahtava hauis minulla on ja herkullinen peffa. Ateistina minulla oli materialistiset arvot pinnassa, mutta nyt olen onnellisempi uskonnollisesti käyden monena sunnuntaina kirkossa. Näin tekee moni aloittajan mainitseman tutkimuksen pohjalta. Eli uskovainen voi olla onnellisempi ehkä jonkinlaisen uskonnollisen sosiaallisuuden kautta kuin ateisti? Itse ainakin olen nyt onnellisempi kuin nuorena ateistina. :)

Lue lisää

Mikäpäs siinä, kovasti vain pyörii sinulla edelleen seksi mielessä. Jos muuten psykologiaa olet todella opiskellut, niin tiedät toki jotain tieteellisyyden periaatteista: elämän syntyä ei kannata selittää fantastisilla jumalilla, koska sillä tavalla ei oikeasti vastata mihinkään kysymyksiin vaan tuotetaan vain entistä konstikkaampia kysymyksiä.

Nebukd kirjoitti:

Mikäpäs siinä, kovasti vain pyörii sinulla edelleen seksi mielessä. Jos muuten psykologiaa olet todella opiskellut, niin tiedät toki jotain tieteellisyyden periaatteista: elämän syntyä ei kannata selittää fantastisilla jumalilla, koska sillä tavalla ei oikeasti vastata mihinkään kysymyksiin vaan tuotetaan vain entistä konstikkaampia kysymyksiä.

Lue lisää

No sanotaan, että neuroverkko on niin monimutkainen ja aivot, että ihmetyttää jopa ihmisen syntyminen.

Itselleni "Jumala" on psykologisesti "pelastusmekanismi". Itse sain kerran nuorelta naiselta nuorena miehenä pakit. Olin totaallisesti rakastunut ja en halunnut elää ilman häntä. Niinpä päätin tappaa itseni. Olisin tiputtautunut kerrostalossa pääalaspäin parvekkeelta pakien jälkeen, mutta joku itsesuojeluvaisto tai oikeastaan valtava tietoisuus tartui minuun. Olin aivan avuton hetken. Minun tahtoni oli kuolla, kun hän ei rakastanut minua. Olin täysin avuton jonkin Jumalan luoman puolustusmekanismin vuoksi tai sitten joku enkeli esti itsemurhan tai Jumala itse tartui minuun. Mutta se mikä minun elämäni kuolemalta pelasti oli Jumalan luomaa?? Luonto sisältää niin monta monimutkaisuutta, että en usko enää sattumalta syntymiseen. Aikanaan olin ateisti, mutta en enää.

Sitten neuropsykologian luennolla samainen rakkauteni kohde istui myöhemmin vieressäni. Olin seitsemässä taivaassa, kunhan vain olla hänen seurassaan. Aivojeni kemia ja hermoverkot yhdistelivät häneen liittyen todellisen hurmion ja onnellisuuden tilan. Minulle sekin hurmio viittaa Jumalaan ja siihen, että systeeminen biologinen kokonaisuus, jota olen on synnytetty. Kristinuskoa ja monet muut uskonnot voivat oppeineen olla väärässä, mutta se poista sitä tosia asiaa, että sangen todennäköisesti elämä maapallolla monimutkaisine ekosysteemeineen on luotu. Semmoinen joka pystyy luomaan näin monimutkaisen elämän on todella Jumala. Uskontojen opit voivat olla väärässä ja ateismi voi ampua alas Raamatun kohti sekä teologisia oppirakennelmia, mutta nämä ateismin väittelyvoitot eivät poista sitä mahdollisuutta, että Jumala on olemassa.

Sinäänsä perustan tieteeseen ja evoluutioonkin, kunhan sitä ei aleta liian ateistisesti ilman tietoteoriaa soveltamaan. Minusta filosofiseen tietoteoriaan kuuluu se, että Jumala voi olla olemassa. Filosofisesti emme voi todistaa hänen olemassa oloaan tai olemattomattomuutta. Jotkut kreationistit saattavat olla vähän väärässä, mutta kyllä heidänkin tulee hyväksyä se, että dinosauruksia oli olemassa ja Raamattu on melko pitkälti vertauskuvainnollinen kirja, joka on ihmisten kirjoittama. Minun mielestäni ateismi saa arvostella Raamattua, mutta minusta heidän Jumalan kiistämisensä on jotain uskontoa?

Faith.Hope.Love kirjoitti:

No sanotaan, että neuroverkko on niin monimutkainen ja aivot, että ihmetyttää jopa ihmisen syntyminen.

Itselleni "Jumala" on psykologisesti "pelastusmekanismi". Itse sain kerran nuorelta naiselta nuorena miehenä pakit. Olin totaallisesti rakastunut ja en halunnut elää ilman häntä. Niinpä päätin tappaa itseni. Olisin tiputtautunut kerrostalossa pääalaspäin parvekkeelta pakien jälkeen, mutta joku itsesuojeluvaisto tai oikeastaan valtava tietoisuus tartui minuun. Olin aivan avuton hetken. Minun tahtoni oli kuolla, kun hän ei rakastanut minua. Olin täysin avuton jonkin Jumalan luoman puolustusmekanismin vuoksi tai sitten joku enkeli esti itsemurhan tai Jumala itse tartui minuun. Mutta se mikä minun elämäni kuolemalta pelasti oli Jumalan luomaa?? Luonto sisältää niin monta monimutkaisuutta, että en usko enää sattumalta syntymiseen. Aikanaan olin ateisti, mutta en enää.

Sitten neuropsykologian luennolla samainen rakkauteni kohde istui myöhemmin vieressäni. Olin seitsemässä taivaassa, kunhan vain olla hänen seurassaan. Aivojeni kemia ja hermoverkot yhdistelivät häneen liittyen todellisen hurmion ja onnellisuuden tilan. Minulle sekin hurmio viittaa Jumalaan ja siihen, että systeeminen biologinen kokonaisuus, jota olen on synnytetty. Kristinuskoa ja monet muut uskonnot voivat oppeineen olla väärässä, mutta se poista sitä tosia asiaa, että sangen todennäköisesti elämä maapallolla monimutkaisine ekosysteemeineen on luotu. Semmoinen joka pystyy luomaan näin monimutkaisen elämän on todella Jumala. Uskontojen opit voivat olla väärässä ja ateismi voi ampua alas Raamatun kohti sekä teologisia oppirakennelmia, mutta nämä ateismin väittelyvoitot eivät poista sitä mahdollisuutta, että Jumala on olemassa.

Sinäänsä perustan tieteeseen ja evoluutioonkin, kunhan sitä ei aleta liian ateistisesti ilman tietoteoriaa soveltamaan. Minusta filosofiseen tietoteoriaan kuuluu se, että Jumala voi olla olemassa. Filosofisesti emme voi todistaa hänen olemassa oloaan tai olemattomattomuutta. Jotkut kreationistit saattavat olla vähän väärässä, mutta kyllä heidänkin tulee hyväksyä se, että dinosauruksia oli olemassa ja Raamattu on melko pitkälti vertauskuvainnollinen kirja, joka on ihmisten kirjoittama. Minun mielestäni ateismi saa arvostella Raamattua, mutta minusta heidän Jumalan kiistämisensä on jotain uskontoa?

Lue lisää

Aivan. "Minä en tästä asiasta mitään käsitä, ja se tarkoittaa, että jumalalla täytyy olla sormensa pelissä". Jne.

Nebukd kirjoitti:

Aivan. "Minä en tästä asiasta mitään käsitä, ja se tarkoittaa, että jumalalla täytyy olla sormensa pelissä". Jne.

Kyllä minä ymmärrän ja psykologiakin jotakin, mutta tietynlaiset mekanismit niin monimutkaisia vaikka missä, miksi Jumalalla pitää olla todellakin sormet jollain tavoin pelissä.

Tämä ei filosofisesti kelpaa Jumalatodistukseksi, mutta henkilökohtaisesti se kelpaa sellaiseksi ihmettelyn aiheeksi henkilökohtaiseksi elämykseksi, jonka pohjalta on valmis olettamaan Jumalan olemassa olevan ilmeisesti. Huomaa se, että en ole äärimmäinen teisti vaan monella hetkellä jonkinlainen agnostikko, joka pitää Jumalan olemassa oloa - todennäiköisesti olemassa olevana. Vaikka minulla on usko niin järki sanoo, että jollain tietoteorian tasolla Jumalan olemassa olo on vain mahdollista, ei todistettua. Seuraava on vain kokemus siitä, että on jotain mikä vaikuttaa jonkun luoneen tähän maailmaan vaikka minkälaisia "pelastusmekanismeja"!

Kuvamaani aihe epäillä Jumalan olemassa oloa: "Olisin tiputtautunut kerrostalossa pääalaspäin parvekkeelta pakien jälkeen, mutta joku itsesuojeluvaisto tai oikeastaan valtava tietoisuus tartui minuun. Olin aivan avuton hetken. Minun tahtoni oli kuolla, kun hän ei rakastanut minua. Olin täysin avuton jonkin Jumalan luoman puolustusmekanismin vuoksi..."

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Kyllä minä ymmärrän ja psykologiakin jotakin, mutta tietynlaiset mekanismit niin monimutkaisia vaikka missä, miksi Jumalalla pitää olla todellakin sormet jollain tavoin pelissä.

Tämä ei filosofisesti kelpaa Jumalatodistukseksi, mutta henkilökohtaisesti se kelpaa sellaiseksi ihmettelyn aiheeksi henkilökohtaiseksi elämykseksi, jonka pohjalta on valmis olettamaan Jumalan olemassa olevan ilmeisesti. Huomaa se, että en ole äärimmäinen teisti vaan monella hetkellä jonkinlainen agnostikko, joka pitää Jumalan olemassa oloa - todennäiköisesti olemassa olevana. Vaikka minulla on usko niin järki sanoo, että jollain tietoteorian tasolla Jumalan olemassa olo on vain mahdollista, ei todistettua. Seuraava on vain kokemus siitä, että on jotain mikä vaikuttaa jonkun luoneen tähän maailmaan vaikka minkälaisia "pelastusmekanismeja"!

Kuvamaani aihe epäillä Jumalan olemassa oloa: "Olisin tiputtautunut kerrostalossa pääalaspäin parvekkeelta pakien jälkeen, mutta joku itsesuojeluvaisto tai oikeastaan valtava tietoisuus tartui minuun. Olin aivan avuton hetken. Minun tahtoni oli kuolla, kun hän ei rakastanut minua. Olin täysin avuton jonkin Jumalan luoman puolustusmekanismin vuoksi..."

Lue lisää

EN jaksanut lukea kaikkia jorinoita, mutta jos olet oikeasti psykologiaa opiskellut, etkä vain "tutustunut", sinun pitäisi tietää että kuvitelmien luonti on eräs ihmisten defensseistä.

Toisinsanoen, kun sekopäisässäsi seisoskelit syvänteen edessä, uskoen vakaasti että tapat itsesi ja sitten pieni järki päässäsi päätti että et tapakaan itseäsi, sinä loit tietämättömyyttäsi jumalan pelastamaan sinut.

Niinhän sitä sanotaan ettei sodassakaan ole ateisteja. Kyse ei ole kuitenkaan siitä että kaikki yhtäkkiä alkaisivat uskoviksi, vaan siitä että eturintamassa ollaan joka hetki sellaisen mieltä järisyttävän ja traumatisoivan pelon alla, että järkensä säilyttääkseen ihmisen täytyy luoda jonkinlaiset raamit joiden kautta tarkastella elämää. Ihmisen täytyy kuvitella jonkinlainen voima joka pitää huolta sivusta.

Tätä voi verrata yksi yhteen esimerkiksi tällaiseen tapaukseen.

Kuvittele että seisot pitkän pihatien edessä. Katsot pimeänä syysyönä pihatien päässä seisovaa pimeää kartanoa. Se on tehty hirsistä ja ainakin kolmesataa vuotta vanha. Sen seinät ovat nähneet historiaa, kuolemaa ja syntymää, rakkautta ja vihaa.

Kuvittele että sinun on ehdottoman pakko viettää siellä yksi yö pelkkä kynttilä tarjoamassa valoa sinulle.

Sinä ajattelet että talossa liikuskelee henkiä rapisuttamassa nurkkia ja raapimassa ikkunoita. Voit ajatella myös että Jumala pitää sinusta huolen eikä taloon jääneet henget sinua pääse häiritsemään. Sinulla voi olla uskosi puolesta syväkin rauha vaikka tiedät että aaveet yrittävät päästä sieluasi nakertamaan. Kaikki äänet ja oudot varjot luovat sinulle pelkoa. Vaikka sinä et pelkäisikään, sinä kuitenkin ajattelet että kaikki nuo äänet ja oudot varjot ovat aaveita ja että Jumala pitää sinusta huolen. Ajattelet kaiken Jumalan kauta, koska sinua pelottaa. Ilman pelkoa et ajattelisi Jumalan olevan lähelläsi, sillä juuri sillä hetkellä et häntä tarvitsisi ja miettisit että Jumalan kannattaisi olla jonkun toisen luona tuomassa lohtua.

Tosiasiassa talossa vallitseva ilmanpaine suhisisi nurkkien pienissä hirsiväleissä, lämpötilaerot narisuttaisivat lattioita ja kattohirsiä ja pienet eläimet eläisivät omaa elämää katolla ja lattian alla jne.

Sinä miettisit yliluonnollisia asioita, sillä järkemme, jos emme tiedä jotakin, täytyy keksiä jotakin pääteltävää. Se kuuluu meidän selviytymisstrategioihin jo silloin kun ihminen oli pelkkä apinan tapainen savannilla örisijä. Sen ajan ihmisen täytyi tehdä nopeasti päätös, väijyykö pusikossa leijona vai jotakin muuta. Pelon täytyi tuntua, sillä ihminen jäisi leijonalle toiseksi, jos meidän päässä olisi luonteenpiirteenä ainoastaan uteliaisuus ja puhdaasti tieteellinen maailmankuva. Kun sitten iltanuotiolla piti lapsiakin opettaa olemaan kurkkimatta tuntemattomiin pusikoihin, siihen meille tarjosi tilaisuuden tarinoiden keksiminen. Meidän piti kertoa tarinoilla kuinka on tyhmää olla pelkästään utelias, sillä varovaiset ihmiset pysyivät hengissä. Varovaiset ihmiset muodostivat tarinoistaan uskomuksia ja myöhemmin uskontoja.

"Olen itsekin kokenut sellaisia asioita mitä ei ns.maalaisjärjellä pysty selittämään"

Niin minäkin. Koen noin aina kun Juha Sipilä avaa suunsa. No, Sipilähän onkin uskovainen.

Kirkossa käynti aiheuttaa pitkästymistä, tylsistymistä, turhautuneisuutta, huvittuneisuutta ja ärtymystä siitä, että minulle, aikuiselle ihmiselle, kerrotaan pronssikaudella eläneiden paimentolaisheimojen lapsellisen typeriä satuja muka täytenä totena.

Mutta kannattaa toki kokeilla - hyvin vahvistaa kyllä ateismia joka kerta, kun näkee ja kuulee miten tyhjäpäät sokeasti palvovat ja ylistävät tyhjää ja aina vailla pienintäkään järjen valon pilkahdusta.

Saman tyhjäpäisen aivottomuuden voi kokea myös moskeijassa, ei mitään eroa.

Olisi yksi kiire lisää hosua johonkin piruntorjuntabunkkeriin viikonloppuna.

Turhia? Mielestäni erityisen maukkaita mansikkajogurtin kera eikä ummetuskaan vaivaa, Amen

Kun seuraavan kerran kohtaat sen ylösnousseen kaverisi, niin muista ottaa paljon valokuvia ja mielellään joku filminpätkäkin, kiinnostaisi taatusti kaikkia tiedotusvälineitä.

Mutta ai niin, eiväthän mielikuvitusolennot tartu filmille eivätkä muistikortille.
Harmin paikka.

Kaikki minun rakkauteni kohteet ovat muuten ihan oikeasti olemassa, eivätkä näkymättömiä mielikuvituskavereita. Valokuviakin löytyy paljon.

Perseeni hikoaa autossa istuessa. Holhousyhteiskunnan perkele pakottaa istumaan autossa koko ajan turvavöissä eikä saa ajaa seisaaltaan pää kattoluukusta ulkona ilman, että tulee sinivuokot saatana sakottamaan äSDeePeen puoluetukirahastoon.

Vähemmästäkin on vituttanut!

"Kovia kokenutta ihmistä, vielä kanssaihmisten kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä lisää koettuaan, aletaan psykiatriassa syyllistämään, haukkumaan hulluksi."

Missä näin muka on tapahtunut, paitsi mielikuvituksessasi?

"Hänen aivojensa toiminta kyseenalaistetaan"

Ihan samaan tapaan kuin fyysisesti sairaan ihmisen ruumiin toiminta kyseenalaistetaan.

Diagnoosin tarkoitus on todeta, mikä on ongelma, jotta sitä pystyttäisiin tarkemmin hoitamaan. Sille ei voida mitään, jos joku pölvästi päättää ottaa diagnoosinsa henkilökohtaisesti ja loukkaantua. Pölvästit kun loukkaantuvat kaikista mahdollisista asioista, todellisuus mukaanlukien.