Kun näitä juttuja lukee, niin ei voi kun huvittua, ja huvitusta (omaani ja muiden) lisääkseni kerron oman tarinani...
Olen yli kolmekymppinen ja naimisissa. Mulla ei ollut mitään villiä nuoruutta, joten kokemuksia ei paljoa kerttynyt. Voi jopa käyttää sanontaa "sain vuonna 1992 ja heti perään 1995". Mulla on ollut vain ihan muutama suhde, ja jokainen on ollut "pitkäaikainen". Ei yhtään yhden illan juttua, ei yhtään kuukauden-pari tai lyhyempään kestänyttä suhdetta.
Nää jutut mitä usein niin murehditaan, kuten varattujen iskemiset ja yhden illan jutut, on mulle täysin tuntemattomia: koskaan ei ole raflasta kukaan lähtenyt mukaan, ja koskaan mua ei ole missään yritetty iskeä vaikka sormus onkin sormessa.
Silti olen niin kovin kateellinen. Vaimolla on vanhoja suhteita plakkarissa enemmän kuin mulla. Työkaverit, niin sinkut kuin jotkut varatutkin, saavat naisia, tai ainakin saisivat, jos haluaisivat.
Selittäkää te miten kurjaa se on kun sortuu yhden yön suhteisiin, tai kun niiiin haluaa varattua miestä. Minä taas mietin, että mikä mussa oikein on vikana kun kaiken järjen mukaan mulla pitäisi käydä hirveä flaksi.
Nojaa, en varmaan pettäisi vaimoa, vaikka oliskin tilaisuus... mutta toisaalta harmittaa, kun sellaista ei edes tule. Eipä saa olla edes tyytyväinen siihen että oli tarpeeksi luonteenlujuutta sanomaan "kiitos ei". Nyt mä vaan uskon, että mä olen niin surkea tapaus ettei kukaan muu kun oma vaimo ole edes kiinnostunut. Onneksi edes se on.
Joo, vastatkaapa, miehet ja erityisesti naiset, ja ihan mitä mieleen tulee. Haukkukaa, kehukaa, kysykää lisää, kertokaa miksi näin on, ihan mitä vaan... Kaikki vastaukset kelpaa... :)
Olen yli kolmekymppinen ja naimisissa. Mulla ei ollut mitään villiä nuoruutta, joten kokemuksia ei paljoa kerttynyt. Voi jopa käyttää sanontaa "sain vuonna 1992 ja heti perään 1995". Mulla on ollut vain ihan muutama suhde, ja jokainen on ollut "pitkäaikainen". Ei yhtään yhden illan juttua, ei yhtään kuukauden-pari tai lyhyempään kestänyttä suhdetta.
Nää jutut mitä usein niin murehditaan, kuten varattujen iskemiset ja yhden illan jutut, on mulle täysin tuntemattomia: koskaan ei ole raflasta kukaan lähtenyt mukaan, ja koskaan mua ei ole missään yritetty iskeä vaikka sormus onkin sormessa.
Silti olen niin kovin kateellinen. Vaimolla on vanhoja suhteita plakkarissa enemmän kuin mulla. Työkaverit, niin sinkut kuin jotkut varatutkin, saavat naisia, tai ainakin saisivat, jos haluaisivat.
Selittäkää te miten kurjaa se on kun sortuu yhden yön suhteisiin, tai kun niiiin haluaa varattua miestä. Minä taas mietin, että mikä mussa oikein on vikana kun kaiken järjen mukaan mulla pitäisi käydä hirveä flaksi.
Nojaa, en varmaan pettäisi vaimoa, vaikka oliskin tilaisuus... mutta toisaalta harmittaa, kun sellaista ei edes tule. Eipä saa olla edes tyytyväinen siihen että oli tarpeeksi luonteenlujuutta sanomaan "kiitos ei". Nyt mä vaan uskon, että mä olen niin surkea tapaus ettei kukaan muu kun oma vaimo ole edes kiinnostunut. Onneksi edes se on.
Joo, vastatkaapa, miehet ja erityisesti naiset, ja ihan mitä mieleen tulee. Haukkukaa, kehukaa, kysykää lisää, kertokaa miksi näin on, ihan mitä vaan... Kaikki vastaukset kelpaa... :)
Vastaukset 31
Vanhimmat
Minun mielestäni jokaiselle löytyy syrjähyppyjä jos vain niin haluaa. Ole onnellinen ettei sinulle ole kukaan tarjoutunut. Se johtuu siitä, että olet tarpeeksi järkevä ja luotettava, ettei kukaan kehtaisi sinua vokotella, koska tietävät ettei maineesi ole sellainen. Ne jotka saavat helposti, flirttailevat. Arvostan sitä, että ei flirttailla muiden kuin oman kumppanin kanssa. Syrjähyppy ei kohentaisi itsetuntoasi, päinvastoin! Ole rohkeasti uskollinen niinkuin tähän asti. Vaimosi arvostaa sinua ehkä juuri sen vuoksi että olet turvallinen.
1) en usko että jokaiselle löytyy syrjähyppyjä, kun ei kaikille sinkuillekaan löydy kumppania. Niinpä en usko että minullekaan löytyisi syrjähyppyä vaikka haluaisinkin...
2) En ole onnellinen siitä että kukaan ei ole tarjoutunut. Jos tarjoutuisi, voisin sentään kieltäytyä, ja olla iloinen sekä siitä, että joku oli minusta kiinnostunut "siinä mielessä", sekä siinä että minulla oli selkärankaa kieltäytyä. Nyt vain kyräilen, että mikä mussa on vikana kun olen ikuisesti "mukava tyyppi" -akselilla.
"Järkevä ja luotettava" varmaan olen, mutta tämä kyllä valitettavan monelle tarkoittaa samaa kuin "tylsä ja epäkiihoittava" - jopa minulle itselleni.
Vokottelun kehtaamisesta olet väärässä. Jos kerran saalistajatyyppiselle varatun miehen iskeminen on haaste, eikö "kunniallisen" varatun miehen iskeminen olisi vieläkin suurempi haaste ? Ei, en usko että kukaan vokottelevuuteen taipuvainen jättää vokottelematta syystä että ei kehtaa.
Flirttailusta olet ehdottomasti väärässä! Olettaen, että flirttailuksi lasketaan toisten naisten kehuminen esim. hyvännäköiseksi, tai pienten kohteliaisuuksien kai "kaihoisten huokausten" laukomista. Verbaalista flirttailua siis harrastan, ja sen onnistuminen onkin ainoa mikä minulle vielä itseluottamusta tuo. Enkä näe tässä mitään väärää, valitan...
3) Tapahtuneen syrjähypyn vaikutuksista itsetuntooni olet todennäköisesti oikeassa. Jos siihen olisi mahdollisuus, mutta kieltäytyisin, se kohottaisi itsetuntoani. Se, että siihen ei ole, murentaa sitä.
4) vaimoni arvostaa minua hyvin suurelta osin juuri turvallisuuteni vuoksi, olet oikeassa. Mutta tilaisuuksien tarjoutuminen ei välttämättä johtaisi pettämiseen, kuten edeltäkin voit lukea...
Ja muille vastaajille: jos ensimmäisessä viestissä asia ei vielä tullut selväksi, niin eiköhän tässä viimeistään aukene: minulla ON itsetunto-ongelmia. Jos haluatte syyttää sitä flaksini puuttumisesta, antakaa palaa... minä kuuntelen... tai ainakin luen :)
Otetaan mielikuvitusleikki. Sinä ja minä kohtaamme. Välillämme on pientä flirttiä. Huomaan, että olet kiinnostunut minusta. Alamme juttelemaan syvällisiä. Molemmat huomaavat, että puolisolta ei saa sitä mitä odottaa... asiat etenevät... tilaisuuden tullen sitten teemme sen. No mites sitten... Naisena jäisin henkisesti sinuun riippuvaiseksi, mutta sinä jatkaisit tyytyväisenä vaimosi kanssa kun olet saanut palautettua markkina-arvosi. Käsitätkö, että naiselle seksisuhde on enemmän kuin seksisuhde (ainakin yleensä). Ei seksiä voi harrastaa ilman tunnesidettä. Minun mielestäni ainakaan. Huomioi tämä kun tilaisuutesi syrjähyppyyn koittaa. Uskon, että jokaiselle niitä tilaisuuksia tulee. Jos ei tule, se ei ole ulkoisista tekijöistä kiinni. Jos olet lihava tms. niin aina löytyy toinen kaltainen, jolle kelpaa.
Tämä on hauskaa mietittävää ! Kiitos että vastailet...
Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen mitä väitit. On naisia, jotka ovat tyytyväisiä sinkkuuteensa, ja siten seksisuhdekin voi olla pelkkä seksisuhde. Eikä kaikille miehen vakiintuneisuuskaan ole este (niin kuin todettu on). Rengastettu nainen voi myös olla irroittelun hakija joka ei edes halua tunteita, vaan tyydystystä. Et voi kiistää, etteikö tällaisia ihmisiä olisi. Seksiä voi siis harrastaa ilman tunnesidettä, ihmisestä riippuen.
Toiseksi: älä aliarvioi käsityskykyäni, koen sen hieman loukkaavana... En ole idiootti, enkä tunteeton. Totta kai ymmärrän että naiselle seksisuhde yleensä on henkisen suhteen huipentuma. Ymmärrätkö sinä puolestasi, että voi se olla sitä miehillekin ? Omalla kohdallani ainakin pidän sitä enemmän kuin todennäköisenä. Suoraan sanottuna, en usko että itsekään voisin harrastaa seksiä ilman tunnesidettä (joten se siitä "tyytyväisenä jatkamisesta"). Tiedän, että voin kiintyä pelkästään henkisellä tasollakin naiseen. Tämä siis tarkoittaa fyysisen kontaktin - myös hellyyden - puuttumista tyystin. On minulla yksipuolisia ihastuksia ollut sen verran että tunnen asian.
Uskon, että olet vilpitön oman sielunmaisemasi kuvaamisessa, ja arvostan sitä sellaisenaan. Mitä kerrot, kertoo minulle hyvästä naisesta. Arvostan sinua sen perusteella.
Näkemyksesi miehistä ja syrjähyppyjen merkityksestä miehelle ovat kyllä aika kyynisiä. En voi kiistää etteikö tuo pätisi suurimpaan osaan niistä miehistä jotka syrjähyppyjä hakevat, mutta ei kaikkiin, ei varsinkaan minuun, eikä taatusti kaikkiin pettämistapauksiin - tällä tarkoitan niitä syrjähyppyjä, jotka tulevat "vahingossa". Sinun kuvaamasi miestyyppi on kylmä pettäjä joka hakee vain omaa nautintoaan ja joka ei ikinä tunnustaisi tekojaan ellei kiinni jäisi, minun viimeisenä mainitsema tyyppini on se joka kärsii tunnontuskissaan, ehkä tunnustaa, tai joka tapauksessa kärsii jonkinlaisen kriisin.
Itsestäni en osaa sanoa, koska en ole pettänyt vaimoani. Aivan varma olen, että kylmää pettäjää minusta ei koskaan tule. Jos jotain, niin jälkimmäinen. Minkälaisena variaationa, sitä en osaa sanoa. Todennäköisimmin pysyn uskollisena, vaikka kuinka harmittaisi muiden varvit.
Korjaus arvioosi: markkina-arvioni palauttaminen ei vaadi syrjähypyn todella tapahtuvan. Sivuutettu mahdollisuus siihen riittää.
Mutta, mikä minua eniten riipaisi kirjoituksessasi:
Tämähän aihehan on tietenkin pelkkää spekulaatiota, keskustelua "jos ja jos niin mitä sitten ?". Silti, en voi sanoa, että avioliittoni tai puolisoni olisi huono. Totta kait on asioita jotka voisivat olla paremmin, mutta silti yleisesti ottaen kaikki on hyvin. Asiassa ei siis harmita niinkään nykyinen avioliittoni, kun hukattu nuoruus, ja alemmuuden tunne lihamarkkinoilla. Mitä syytä minulla sitten olisi "rangaista" vaimoani pettämällä, jos hän ei ole ongelmieni syy ? Varsinkaan, kun en voisi hänen kuvitella pettävän minua ikinä. Tämän tajuaminen saa minut inhoamaan itsekkyyttäni enemmän kuin mikään muu tässä keskustelussa.
No, nyt kun olen esittänyt taas parhaan intellektuaalisen puoleni (toivottavasti), niin voin taas lipsua vähän itsesäälin puolelle...
Minä en usko, että kaikki saavat tilaisuuden syrjähyppyyn. Eivät kaikki saa elämänsa aikana mahdollisuutta edes seksisuhteeseen, ja syrjähypyt ovat seksisuhteiden yksi alakategoria, eikä se siten voi olla yläkategoriaansa suurempi. Melkein samaa voi sanoa yhden yön suhteista: nekin muodostavat oman alakategoriansa, mutta pettämiset eivät kokonaan mahdu sen alle, koska kaikki syrjähypyt eivät tietenkään ole yhden yön juttuja.
Olen oman, hyvin pienen osan suhteistani saanut, mutta yksikään niistä ei kuulu ryhmään "yhden yön jutut" eikä "syrjähypyt". Minun on vaikea nähdä, että tässä suhteessa mikään muuttuisi tulevaisuudessakaan.
Ja syyt siihen oletan edelleen olevan siinä, että olen kiinostavampi kaverina kuin seksikumppanina. Kuvitteellinen esimerkki: tapaan naisen yökerhossa, ja jutustelen hänen kanssaan koko illan. Kenties tanssimme. Illan päättyessä hän sanoo "oli kiva tavata" ja nappaa lähtiessä mukaansa portsarin...
: ))
...mutta tuskin se, että olen ihannemies, saa sinua haluaamaan minua ? Eihän ?
Niin minä arvelinkin. Olen lottovoitto yhdelle naiselle (no jaa, ainakin veikkausvoitto), mutta en mikään "lahja maailman naisille".
Sanotaan, että on sellaisia miehiä, joiden kanssa eletään, ja sellaisia miehiä joiden kanssa pidetään hauskaa. Ja se, että minä olen ensimmäisenä mainittua ryhmää, korpeaa toisinaan suunnattomasti. Minäkin haluan olla jännittävä, haluttava, kiihoittava, kiinnostava. Haluan olla hyvä saalis, vaan en ole. Sen sijaan minä olen turvallinen syli ja luotettava ystävä. Ei sellaisen kanssa haluta seksiä. Haluaisin olla Ferrari, mutta olen vain Volkkari.
Ohhoh, kuulostipas omat sanani pahalta... No, tarkoitan siis sitä, että tilanteen kestäisi jos saisin edes tuntea olevani haluttu muidenkin kuin vaimoni taholta. Haluaisin olla tavoiteltava myös varattuna, vaan en ole. Ei se todellakaan tarkoita sitä, että pettäisin heti tilaisuuden tullen.
Omiahan ovat valintani, jotka ovat minut tähän pisteeseen tuoneet, mutta silti tunnen, että vaikka olisin valinnut toiste, en olisi silti pystynyt olemaan se Ferrari.
Koska kuulostat sympaattiselta mieheltä ja se on seksikästä!Kateeksi käy vaimoasi.Olisinpa hän.
...seurustelukumppaniksi, eikö vaan ? Mutta näinköhän kelpaisin satunnaiseksi seikkailuksi...
Kiitos kuitenkin sinullekin arvostuksesta. Niin kyyniseksi en ala, että mitätöisin tuollaiset kohteliaisuudet, vaikka ei se sinänsä omaa näkemystä itsestäni muuta.
Ja oikeasti, enpä usko, että pelkkä sympaattisuus sinullekaan riittää. Kait omatkin kumppanisi ovat omanneet muitakina avuja kuin pelkän sympaattisuuden ?
Heh heh, Lähtisitkö kanssani salaiseen lemmenleikkiin.. ;)
...on niin helppo kieltäytyä, että en siitä itselleni pisteitä anna.
Syyt:
- Et selkeästi ollut tosissasi. Tämä oli siis vitsi, ei vakava ehdotus...
- Meillä ei ole toisistamme mitään käytännön tietoa esim. sellaisesta asiasta kuin asuinpaikka, ei suunnitelmia, eikä mitään muutakaan asian suhteen...
- Olettaen, että tämä ei olisikaan vitsi, ja että käytännön ongelmat olisi ratkaistu, ja tapaisimme jossain. Ennen kuin näet minut, et voi varmuudella sanoa, lähtisitkö todella kanssani "salaiseen lemmenleikkiin". Jospa en vain teekään minkäänlaista vaikutusta ? Hyvin todennäköisesti muistaisit, että sinulta jäi kissa ruokkimatta, tai jotain muuta vastaavaa.
Kyllä sen kieltäytymisen täytyy tapahtua aidossa, luonteenlujuutta vaativassa ja koetteleva tilanteessa ennen kuin siitä voi itseään selkään taputtaa.
Ja mistäs sen tietää, ehkä en kieltäytyiskään... mitäs siitä sitten seuraisi ?
Jos olet fiksun oloinen, hyvin hoidettu, siisti, et liian ylipainoinen jne. olet haluttava. Saat ihailua osaksesi.En tiedä tarvitsetko siihen yhden illan juttuja tai uskottomuutta, että tajuaisit sen. Silti joskus riippuen työstä ja tilanteesta ihminen voi olla eri lailla haluttava. Jos on aina työvaatteissa tms. tilanne on hieman toinen, mutta metsureilla ja rakennustyömaantekijöillä ym. työmiehillä on usein se ongelma, että he eivät osaa sitä asian toista puolta, että voisi joskus hieman siistiytyä ja laittautua ja näyttää sitä miehekkäämpää puoltakin. Arvostan itse työmiehiä, mutta en tahtoisi nähdä heitä aina työolosuhteissa ja työvaatteissa. Me naiset pidämme miehistä ylipäätään ja katselemme heitä ja seurustelemme heidän kanssaan mielellämme, kunhan eivät rupea päällepäsmäreiksi ja osoittavat olevansa esimerkiksi toverillisia.
Kauniisti sanottu, mutta en usko että se on noin yksinkertaista.
On sellaisiakin miehiä, jotka eivät ole fiksun oloisia, eivät hyvin hoidettuja, ovat epäsiistejä ja ylipainoisia jne ja silti heillä riittää vientiä. Mieleen tulee esim. prätkäkundit. Siksipä en ihan heti usko siihenkään että ilmoittamasi ominaisuudet johtaisivat aina haluttavuuteen taikka ihailemiseen. Kaikki ovat varmasti kuulleet useammankin kerran sanottavan "se ei vaan jotenkin sytyttänyt" ihmisistä, jotka päällisin puolin vastaavat kaikkia asetettuja kriteereitä.
Kaikesta huolimatta sanasi lämmittävät: "Me naiset pidämme miehistä ylipäätään ja katselemme heitä ja seurustelemme heidän kanssaan mielellämme..." on kaunista tekstiä joka tuo hyvän mielen. Silti mieleen hiipii epäilys, koska mainitsemistasi seikosta vain "seurustelun" (ymmärrän sen tässä yhteydessä myös tavanomaisena jutusteluna) voi itse todeta. Se mielellään katselu ja "miehestä pitäminen" jää uskon varaan, ja niin kuin sanottu, juuri se usko tässä on koetuksella...
Ihan tutulta tarinalta kuulostaa, paitsi pari pikku lisäystä.
Itse olen nyt nelikymppinen ja omalle kohdalle on sattunut kyllä monenmoisia tarjouksia.
Suoriakin, mutta meikäläinempä on _aina_ jotenkin onnistunut ne tuhrimaan. Liekö jokin kirous tai mikä lie :)
Yhdessäkään suhteessa, tällähetkellä naimisissa ollut 14v, en ole päässyt toista naista maistamaan.
Viimeisin tapaus oli jopa ihan oikea rakkauden tunnustus, mutta mitäpä teen minä. Suorastaan parisuhdeneuvontaa, josei jopa terapiaa annan tälle naiselle ja kai heillä nykyään menee jo ihan hyvin omassa liitossaan.
Voi elämä..
Olo oli tuon tapauksen aikana joskus kuin katselisi itseänsä ulkopuolisena. 'Elä tollo tollasia sano. Sano että joo mennään sänkyyn! Mää oon hyvä rakastaja!' vaan ei.. :)
Silloin tällöin olen iloinen näistä 'päätöksistäni', mutta taas joskus heikkoina hetkinä ihan oikeasti harmittaa.
Varsinkin kaduttaa ne tekemättä jättämiset mitä päättyneiden suhteiden aikana tuli.
Voi kumpa mulla aikakone olis ;D
"...omalle kohdalle on sattunut kyllä monenmoisia tarjouksia..."
Enkös mä tässä ole itseni puolesta harmitellut enimmäkseen sitä, että ei ole tullut MINKÄÄNMOISIA tarjouksia, eli ei ole ollut mahdollisuutta sen enempää kieltäytyä kuin lähteä messiinkään.
Mun ongelmani ei siis ole tekemisten katumiset, niin kuin sinulla näyttää olevan, vaan se että tosiaan näyttää siltä, että kelpaan kyllä jos etsitään vakavaa suhdetta, mutta satunnaiseksi huviksi mua ei kukaan edes HALUA.
Ei ollut tarkoitus kehuskella. Ei missään tapauksessa.
Tämä oli vain oma näkemykseni ja omakohtaiset kokemukseni jotka omasta mielestäni sopivat vain hyvin otsikon 'Uskollinen vastoin tahtoaan' alle.
Sori siis. Ymmärrän kyllä mitä itse kerrot ja mistä puristaa.
Vähän provokatiivisen vastauksen pistin tarkoituksella. Olisi pitänyt laittaa edes yksi hymiö mukaan.
Eikä mulla nyt NIIN vakavia ongelmia ole että loukkaantuisin siitä että muilla käy flaksi. Hieno homma, jos olet naisten mielestä kiinnostava, siinäkin mielessä.
Ja minä ymmärrän taas sinua, eritoten sitä että tilanteiden käyttämättä jättäminen kaduttaa. Toisaalta, olisiko tilanteesi nyt parempi jos olisit niihin tarttunut ?
Tarkalleen ei selvinnyt, seurusteletko tai oletko naimisissa. Jos oikein ymmärsin, harmittelit, että kieltäydyit silloin, kun olit suhteessa, mutta joka kuitenkin päättyi. Näitä voit antaa itsellesi anteeksi, koska kukaan ei voi tietää tulevaisuutta, eikä koskaan tiedä onko nykyinen suhde juuri se mikä kestää.
En minä osaa sanoa kuin sen, että toisista ihmisistä kunnollisuus ja uskollisuus paistaa niin kauas ettei tulisi mieleenkään edes flirttailla heidän kanssaan. Sellainen kai tavallaan myös häivyttää sitä sädekehää, joka muutoin upeassa ja kivassa miehessä hohtaa. Ja tämä ei ole lainkaan huono asia, päinvastoin. Minun exäni oli tällainen, varmasti maailman ainoa kohdalleni osuva uskollinen ja kiltti mies - ei kuitenkaan ns. munaton ;) On niitä joitain työkavereitakin, jotka ehkä sinkkuna säväyytäisivät, mutta olipa sormusta tai ei, heistä vain aistii että ovat sitoutuneet johonkin. Hyvä niin...
Ole rauhassa, sinussa ei ole mitään vikaa.
On tämä "kunnollisuus ja uskollisuus" sitten ihmeellisen tunnistettava asia, koskapa ilmeisesti kaikki sen aina näkevät, ja virheettömästi tunnistavat. Ihmiset saattavat arvioissaan erehtyä esim. henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta taikka jopa sukupuolesta, mutta kunniallisuus tunnistetaan aina... Lyhyesti sanottuna siis: en usko.
Flittailusta vielä: en edelleenkään pidä flirttailua pahana tai häpeällisenä - riippuu tietenkin mitä flirttailulla tarkoitat. Minä tarkoitan sillä lähinnä sanallista keimailua, edes pientä sellaista. Se on ainoa asia mitä minäkin voin harrastaa. Voi olla, että minua ei koeta seksuaalisesti kiinnostavana, mutta kyllä naisille aina kehut kelpaa...
Ihan totta mitä tuo ed. kirjoittaja kirjoitti: Mitään ei huomaa niin nopeasti kuin kunnollisuuden ja uskollisuuden. Sinun pitää 1) tavata täysin erilaisia ihmisiä kuin mitä yleensä 2) muuttaa käyttäytymistäsi ja puheitasi paaaljon salaperäisimmiksi, levottomammiksi.
Noin tuo ongelmasi ratkeaisi nopeasti jos tietyissä paikoissa muistaisit feikata itseäsi oikealla tavalla ;). Et missään tapauksessa saa myöskään ajatella, että kieltäytyisit tilaisuuden tullen! Se vie pohjan koko esitykseltä.
Eli ongelmasi: Irtoseksissä on kysymys vain seksistä mutta kukaan ei pähkähulluna lähde kenenkään mukaan ellei tunne myös ITSEÄÄN halutuksi.
onni ja autuus ja itsetunnonkohotus se nyt sitten on, jos halutaan ihmisestä pelkkää hetken huvia?
Ja toiset taas itkee, kun halutaan vaan sitä hetken huvia, eikä vakituista suhdetta löydy millään.
Voi itkut, että meillä kaikilla löytyy niitä valituksen aiheita.
Minä taas kaipaan sitä himoitsevaa katsetta ja ehdotuksia just siltä omalta mieheltä.
Ensimmäiseen:
No, kuka sitä nyt TYLSÄÄ huvia haluaisi ? Se, että sinua halutaan, vaikka sitten hetken huviksi, tarkoittaa sitä, että vaikutat kokeilun arvoiselta: Olet riittävän hyvän näköinen herättääksesi kiinnostuksen, ja riittävästi sen oloinen, että olisi hauskaa kyytiä odotettavissa.
Toiseen:
Olet aivan oikeassa, eikä tämä minulle minään uutena asiana tullut. Ihmiset tuppaavat haluamaan juuri sitä, mitä itsellä ei ole. "Ruoho on vihreämpää...", niin kuin sanotaan. Henkilökohtaisesti tosin - ja etenkin kun tästä aiheesta tällä kertaa on kyse - en ymmärrä yhdenillan sekstailijoiden valituksia siitä kuinka sortuu vaikka ei haluaisi, mikä minusta on tekopyhää: jos ne tosiaan ovat niiiin kurjia juttuja ettei niistä jää lainkaan hyvä mieli, niin MIKSI niitä sitten harrastaan ? Kyllä siinä täytyy jotain hyvää silloin olla, tai kukaan ei harrastaisi sitä enää uudestaan. Ja kyllähän minä sen tiedän, mikä siinä hyvää on: tekee gutaa olla haluttu ja kiinnostava.
Ja vielä kolmanteen: tottahan toki oman puolison ihailut ovat mukavia. Ei koskaan ole tehnyt pahaa, kun vaimo on kehunut. Jos suhde olisi pelkkää toisen halveksuntaa, niin helvettiähän se olisi.
Tämä on oikeastaan aika mielenkiintoinen ikuinen silmukka: kumppanin saaminen vaatii hyvää itsetuntoa, ja sitä saa kun on kumppani joka arvostaa... Mutta ei se lopu siihen, että sen kumppanin saa. Aikaa kuluu, elämä rutinoituu, enemmän tai vähemmän. Sitä alkaa väistämättä miettimään "jos tätä ihmistä ei olisi, olisinko edelleen jonkun mielestä kiinnostava ?". Silloin haluaa ennen pitkää tietää, vieläkö oma markkina-arvo kestää, vai onko jo kaatopaikkatavaraa. Silloin vahvistusta haluaa myös niiltä kohteilta jotka eivät ole "itsestään selviöitä".
Mutta, kunnioitusta sinulle, jos oman miehesi himoitseva katse ja ehdotukset pitävät sinut tyytyväisenä. Olet harvinaislaatuinen ihminen, jos rutiini ei takerru sinuun ja turruta sinua.
"Silloin haluaa ennen pitkää tietää, vieläkö oma markkina-arvo kestää, vai onko jo kaatopaikkatavaraa. Silloin vahvistusta haluaa myös niiltä kohteilta jotka eivät ole "itsestään selviöitä".
Taitaa alkaa tuollaisista aatoksista monella se uskottomuus.
Itse sain kyllä karvaasti kokea, ettei se puolisokaan ole mikään itsestäänselvyys.
Mitä tulee niihin yhdenillanseikkailijoiden valituksiin pahasta mielestä panon jälkeen, niin veikkaan useidenkin haluavan pidempiaikaista suhdetta sen yhden yön jälkeen.
Sanotaan vaikka niin, että omaa itsetuntoani kohottaa se, että olen haluttava juuri puolisoni silmissä ja se vaan sattuu riittämään.
Voi olla, että alkavat (uskottomuusaatokset) mutta suoraansanottuna kyllä enempi luulen, että uskottomuus on useimmiten sisään rakennettu ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että viimeistään siinä vaiheessa kun puoliso ei enää "sytytä" itseä, aletaan katselemaan vähintään rakstajaa. Ja pahimmillaan se tietysti tapahtuu jo silloin, kun suhde on vielä "kuuma" jolloin kyseessä on jo aika patologinen pettäjätapaus.
Ja sitten on sellaisia, jotka ei petä silloinkaan kun siihen olisi jopa syytä (kuten kumppanin jatkuva uskottomuus silloin kun itselläkin olisi haluja johonkuhun muuhun tjsp).
Eihän puoliso tietenkään ole itsestäänselvyys, mutta oikeasti, tunnen itseäni sen verran hyvin, että en voi lakata huomioimasta ketään itselleni läheistä ihmistä niin kauan kun hän pysyy lähelläni, joten ei huolta: arvostan tottakai vaimoani kovasti enkä koskaan voisi suhtautua häneen niin halveksivasti että mistään "itsestään selvänä pitäimisestä" voisi olla kyse.
Yhdenillan seikkailijoista: edelleen tekopyhää. Rakkautta ilman voi siis olla, koska sitä ei kuitenkaan saa, mutta ilman seksiä ei voi olla, jos sitä vain on tarjolla. Jos siitä tulisi pelkkä morkkis, ei sitä kukaan harrastaisi.
Kunnioitusta sinulle siitä, että juuri puolisosi mielenkiinto on sinulle tärkeämpää kuin mikään muu.
ei sovi mielipiteisiisi, sori vaan...
toi sun juttus antaa ymmärtää että sua harmittaa se ettei sulla nuorena ole ollut niitä yhden illan juttuja tai mitään muutenkaan... pönkittäiskö se sun itsetuntoa niin paljon jos sua baarissa tultais yrittää iskee??? ja se kun joku puhui että kunnollisuus paistaa päällepäin joistain ihmisistä niin selvästi ettei niitä ees viitsi alkaa iskemään, niin on kyllä erehtynyt pahemman kerran... ei se kunnollisuus ja uskollisuus ole mikään ulkonäköön vaikuttava tekijä...
jos sua häiritsee se että toiset saa ja toisille tullaan ehdottelee haluaa/haluais ne sit tai ei niin kukaan muu ei voi asialle mitään muutakuin sinä itse.
jos joku haluaa varattua miestä niin siinäpähän haluaa. se ei vielä tarkoita että se varattu mies haluaa sitä naista.. tällöin pallo on varatulla miehellä ja jos hän haluaa viedä asiaa eteenpäin niin se on eri asia. miten niin on kurjaa sortua yhden illan juttuihin?? jos molemmat osapuolet tietää mihin ovat ryhtymässä ei ongelmia ole. ongelmia syntyy vasta kun käsitys siitä mihin ollaan ryhtymässä poikkeaa kahden ihmisen välillä... ja tiedän myöskin monta tapausta jossa pitkäaikainen suhde on alkanut juuri yhden illan jutuista... joten kolikolla on aina kaksi puolta.
"Minä taas mietin, että mikä mussa oikein on vikana kun kaiken järjen mukaan mulla pitäisi käydä hirveä flaksi." jos saan kysyä niin tällä tarkoitit mitä? minkä kaiken järjen mukaan?
mutta loppujen lopuksi on aivan sama kenellä ollut minkäkinlaisia suhteita ja kuinka monta... pääasia on että on itse onnellinen. :) sehän kaiken tärkein tarkoitus on! jokainen tehköön minkä parhaaksi näkee sen olotilan saavuttamiseksi!!!
Olen tässä jo ihmetellytkin, että kuinka paljon saan ymmärtäviä tai jopa ihastelevia viestejä. Ihmettelinkin, missä ne kriittiset viipyvät. Sinulta tuli yksi. Ihan virkistävää käsitellä tätä...
Pitää paikkansa, että nuoruuden vaisuus harmittaa. Olen minä kyllä nuori ollut, ja on mulla "jotain" sentään ollut, mutta hyyyvin vähän verrattuna edes keskivertonuoreen. Yksi syy on oma "kiltteys", mutta toinen on tämä: yleensä miesten charmi kasvaa iän myötä, ja näin minullekin on (onneksi) käynyt. Eli olen nyt henkisessä mielessä vetävämpi kuin olin silloin. Ehkäpä ulkoisestikin. Mutta, jos tänä päivänä koen ongelmakseni, että en ole riittävän charmikas, niin laske siitä taaksepäin... Eli silloin en taatusti kiinnostanut juuri ketään, joten eipä olisi ollut mahdollisuuksiakaan...
Ja kyllä se ponkittäisi itsetuntoani jos baarissa tultaisiin iskemään. Enkös minä ole sen aika suoraan sanonut. Olet aivan oikeassa siinä, että itse pitäisi jotain tehdä, jos ei mitään itsestään tapahdu. Se olisi kuitenkin minun mielestäni liikaa, jos alkaisin itse aktiiviseksi. Mihin se johtaisi ? Torjuntoihin varmasti, joten se siitä itsetunnon pönkityksestä. Vaan entä jos nainen jonkun ihmeen oikun takia olisikin kiinnostunut ? Pitäisikö sitä sitten siinä vaiheessa alkaa leikkiä vaikeasti tavoiteltava ? Sehän vasta olisi naurettavaa ! Eli, siinä vaiheessa ei enää auttaisi muu kuin suostua, ja pettämisen tie olisi auki. En minä ihan sitä tarkoittanut.
Kai sitä saa kaduttaa, että nuorena ei tullut edes yritettyä olla villi, ja kait sitä voi olla kateellinen toisten viennistä ? Ja kait niitä tuntoja saa purkaa keskustelupalstoilla ? En minä tässä mitään lopullista ratkaisua ole hakemassa, vaan pelkästään pohtimassa asioita, vaihtamassa ajatuksia...
Tuota "jos joku haluaa varattua miestä..." -kappaletta en lähde kommentoimaan, sillä olet mielestäni täsmälleen oikeassa, eikä minulla ole siihen mitään lisättävää.
Mitä alunperin tarkoitin... No, sitä, että valloilla näyttää olevan käsitys, että varatuilla miehillä on aivan hirvittävä vienti. Halusin näyttää että ei näin välttämättä ole. Toinen pointti, joskaan ei yhtä selkeästi esitetty, oli se että niin moni yhden illan suhteiden kokija valittaa, että kuinka taas tuli sorruttua, kerta kerran jälkeen: Ja kuinka nämä kuitenkin sivuuttavat täysin sen, että kerta kerran jälkeen he ovat niin kiinnostavia, että heitä lähestytään, ja että heidän lähestyjänsä ovat niin kiinnostavia, että ehdotuksiin suostutaan.
Ja lopuksi: vähän luulen, että sellaiset ihmiset, jotka voivat olla täysin tyytyväisiä tilanteeseensa, on aika vähän...
on se, että sitä saa mitä tilaa.
Sinusta näkyy jo kauas, että olet perususkollista tyyppiä ja kieltäytyisit "flaksista" oitis jos sitä ehdotettaisiin. Kuka nainen sellaiseen haluaisi tuhlata aikaansa?
Kovinpa olet varma siitä että olen henkeen ja vereen uskollinen. Jos olisin, miksi sitten edes pohtisin tällaisia asioita ? Enkö minä silloin olisi vain oikein tyytyväinen siihen että mulla on niin ihana vaimo jne jne ?
En olisi noin varma omasta toiminnastani, ja syy on tosiaan se, että kun ei ole tilaisuutta tarjoutunut niin en voi arvata mitä saattaisi käydä. Olen toki uskollisuuteen taipuvainen, mutta eikö kaikessa tässä vuodatuksessa ole jo käynyt selväksi, että jotain muutakin kaipaisin ? Suunnitelmalliseen pettämiseen en aio ruveta, niin kylmä en ole enkä aio olla, mutta tilaisuuden koittaessa... en tiedä, en tiedä...
Olen nyt kuullut kahdesta suusta, että kunnollisuuden ja uskollisuuden huomaa aina. En vaan ole kuullut yhtään järkeenkäyvää selitystä, miksi näin olisi. Miten se käy ilmi, ennen kuin on keskustelua edes aloittanut ? Leijuuko uskollisen yllä todellakin sellainen aura, jonka näkevät kaikki seikkailua hakevat ?
Keskusteluissa se tietenkin voi käydä ilmi, mutta miten muka ? Jos sormus on sormessa, ei pitäisi olla odottamatonta, että mainitsee vaimon jossain yhteydessä. Jos keskustelu vain sivuaa tätä varattu-statusta parissa kohtaa, niin miten se kertoo uskollisuudesta ? Kyllä minä keskustellessani puhun lähes yksinomaan henkilöstä kenen kanssa keskustelen, itsestäni, tai irrallisista aiheista.
Tämä kohta:
"Eli ongelmasi: Irtoseksissä on kysymys vain seksistä mutta kukaan ei pähkähulluna lähde kenenkään mukaan ellei tunne myös ITSEÄÄN halutuksi"
Jäi ajatteluttamaan. Siis se, mitä yllä olevalla tarkoitit. Oletan, että tarkoitit minun iskettävänäni olevaa naista. Tähän sanon sen, että toimin mielestäni aika erikoisella logiikalla. Jo alkuperäisessä viestissäni kerroin, että noita kokemuksia ei ole suuremmin kertynyt edes ennen avioliittoani. Tästä johtuen kiinnostun automaattisesti ihmisestä, joka on minusta kiinnostunut. Tämä ei ole teeskentelyä, vaan ihan aitoa kiinnostusta. Joten uskon, että "poka" saisi varmasti tuntea olevansa kiinnostuksen kohteena.
Vai tarkoititko sitä, että poka ei tarttuisi täkyyn, jos ei tuntisi ITSE itseään halutuksi noin yleisesti, esim. lihavanpuoleinen nainen joka kuvittelee olevansa vastenmielinen. Tähän en voi sanoa mitään, koska kyse ei ole minun ajatuksistani. Minuahan esim. edellinen ei haittaisi. Olen monellekin pulleammalle naiselle sanonut, että hän on kaunis, ja tarkoittanut sillä täyttä totta. Ne mokomat vaan eivät tahdo uskoa...
Saatoit tietysti viitata myös minun itsearvostukseeni, ja olet varmasti oikeassa sen suhteen, sillä "anteeksi että olen olemassa" -tyypistähän nyt ei kukaan ole kiinnostunut. Uskon kuitenkin, että tuollaisessa tilanteessa osaan kyllä esiintyä luontevasti enkä anteeksipyytelevästi. Mutta, ehkä itsearvostuksen puute tihkuu läpi, joa ehkä se onkin SE, mikä karkoittaa, eikä oletettu kunnollisuus...
Kommenttiasi siitä, että nimimerkkini ei täsmää ajatuksiini, en oikein ymmärrä... Miten nimimerkillä "Heh heh" voi olla mitään sidosta minkäänlaiseen sisältöön ? Mutta myönnetään, että se tuli valittua hetken mielijohteesta, ja tyhmäähän sitä nyt olisi kesken keskustelun vaihtaa...
Eikä se mielestäni nyt niin harhaan osunut. Minähän lähdin "naureskelemaan" näille kommenteille, joissa itkeskellään kun taas tuli sorruttua yhden yön juttuihin, tai siihen, että harmittaa kun on vientiä vaikka ei ole kiinnostusta. Nämähän eivät ole minun ongelmiani, joten minä voin niille naureskella, heh heh...
Purevia pointteja sinulla kyllä oli. Pitää varmasti paikkansa, että jos tosissaan aktiivisesti hakisin vaihtoehtoista sänkyseuraa, niin minun pitäisi toimia niin kuin sanot: pitäisi tavata täysin erilaisia ihmisiä, pitäisi muuttaa käyttäytymistä, pitäisi ajatella että jos tilaisuus tarjoutuu, hyödynnän sen epäilemättä. En kuitenkaan ole niin epätoivoinen tai pakkomielteinen, että tosissaan lähtisin tarkoituksella etsimään seuraa.
Tulipa vaan mieleen, että eikös sellaisen perususkollisen iskeminen olisi kiinnostava haaste, ja sellaisen saaminen melkoinen sulka hattuun ? Ainakin sellaisille, jotka tarkoituksella iskevät varattuja miehiä...
Ilmeisesti tämä haasteellisuuden logiikka ei sitten toimi näissä jutuissa, vai ?
PS: siitä nimimerkistä, pitäisikö se sitten vaihaa vaikka "Voi voi":ksi ? :-)
Yksinkertaisimmillaan jollain vain halua saada satuttaa - yleistä silloin, jos "viettelijä" tuntee kaunaa tai kateellinen jollekkin.
Joskus varallisuus ollut syynä "viettelemiseen"; varakkaan ihmisen "kakkosena" tai uutena ykkösenä on joistakin hyvä motivaatio teolle-
Sitten on niitä, joille varattujen iskeminen on harrastus siinä missä tenniskin..
Kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi
"Nojaa, en varmaan pettäisi vaimoa, vaikka oliskin tilaisuus"
Siinä tuli kiteytettynä se mitä ajoin takaa: Sinulla ei ole "katu-uskottavuutta" asian tiimoilta.
Olisit löytänyt syrjähyppyseuraa ajat sitten mikäli oikeasti (tai itsesuggestiota apuna käyttäen...) ajattelisit "Petän täysin varmasti vaimoani heti kun siihen tulee tilaisuus" ja "Teen aina kaikkeni iskeäkseni vieraan naisen ja hakeudun tietoisesti paikkoihin, joissa voin sen tehdä". Huomaatko muuten eron ehdottamistani "ajatuksista" verrattuna omiisi? Eivätkö kuullosta tehokkaammilta ja päämäärätietoisemmilta? Älä yhtään kuvittele, etteivät naiset vaistoa mitä ajattelet!
Nainen, joka etsii nimenomaan seksiseuraa toimii juuri vaistojensa varassa. Hänelle ei ole merkitystä kehutaanko hänen ulkonäköään (pikemminkin se laskee "pisteitä") tai mistä keskustellaan. Heitän oikein rohkeasti ja sanon, että miehestä näkee jo muutaman metrin etäisyydeltä etsiikö hän panoseuraa vai ei - ja melkein väittäisin, että etenkin kovat panomiehet näkevät heti ketä naista kannattaa yrittää ja ketä ei ollenkaan. Kommunikointiin kun ei tarvita sanoja. Vain 45% ihmisten välisestä kommunikoinnista hoidetaan sanoin.
Yhteenvetona siis: On varsin turhaa marista, ettei ole tullut isketyksi, ellei sitä oikeasti halua...
Kaikki, jotka ovat henkeen ja vereen uskollisia pohtivat näitä asioita, mutta suurin osa ei vaan myönnä sitä. Tai sitten heidän elämänsä on muuten vain yksitoikkoista.
Kyllä, aivan selkeästi näen, että jotain muuta kaipaisit (..katselen juuri tästä kristallipallostani...)! Mitä jos alkaisit etsiskelläkin naisia, joiden kanssa voisi harrastaa hyvää verbaaliakrobatiaa ja nauramista? Ehdotan tätä piruuttani, koska totesin itse lajit vielä rohkeammiksi/vaarallisemmaksi kuin syrjähypyt. Silti niitä ei lasketa uskottomuudeksi ;D.