Vaimolla oli suhde, ensin seksiä ja sitten henkisellä tasolla viestittelemistä...ihastumista. Kaikki kävi ilmi noin pari kuukautta sitten ja siinähän sitä mietittiin miten jatketaan kun on lapsia ja velkaa ja kaikkee. Ihan hyvä suhde on ollut, vaimolla vaan omien puheittensa mukaan tilaisuus teki varkaan ja homma riistäytyi käsistä. Kun kuvio selvisi niin olin aivan sekaisin, työt ei maistuneet eikä oikein mikään enää tuntunut miltään. Nyt kuitenkin aattelin että ei tästä suremalla mitään tule ja koetan ottaa elämästä kiinni. Usein(joka päivä) käy mielessä se mitä vaimo teki ja tekeekö sitä edelleen mutta nyt ei ole enää niin vaikeaa. Kertokaahan muut vastaavan kokeneet miten te olette reagoineet. Itsellä olisi niin paljon kysyttävää mutta vaimo ei halua jutella aiheesta pätkän vertaa. En halua painostaa mutta ne kerrat kun ollaan juteltu on ollut paljon helpompi "hengittää". Ehkä tästä pääsee yli, toivon niin, mutta mitäpä sitten seuraavaksi. Käykö aihe usein mielessä ja millaisia mietteitä se teissä herättää. Itse ainakin mietin että kuinka paljon vaimo oikeasti vielä miettii sitä miestä vaikka sanoo ettei mietikkään ja mitä edelleen tuntee miestä kohtaan. Asiallisia vastauksia kiitos!! :)
Kertokaahan selvinnneet
Pete
81651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä olen pahoillani, että olet joutunut tohon paskaan. Itse olen joskus kokenut saman ja herkkua se ei ollut. Mulla meni vuosi siihen, että näin aiheesta unta tai huomasin vain ajattelevani asiaa. Aivan helvetistä.
Mutta jos te aiotte jatkaa yhdessä, on sun vaimosi suostuttava aiheesta puhumaan. Miljoonaan päässä olevaan kysymykseesi ei ole kuin yksi ihminen vastaamaan -hän. Jos se ei toimi, hajoaa jossain vaiheessa pää.
Tsemppiä ja muista, että olet aina hiukan hienompi kuin pettäjä
Niin, toi on erittäin paskamoinen tilanne, ei voi oikein muuta sanoa...
Mulla kihlattuni petti mua useamman viikon ajan (takana 7 vuoden suhde hänen kanssaan ja suunitelmat naimisiinmenosta ym.) ja sitten tunnusti kaiken. Siihen eroon sortui mun elämä pitkäksi n. 4 kuukautta sitten, hengissä kuitenkin ollaan edelleen...¨
Mä toivon todellakin koko sydämestäni, ettei teille tule eroa, nimittäin se on aivan hirveää! Jos puolisosi oikeasti välittää sinusta, puhuu hän rehellisesti ja toivottavasti hän hän haluaa vielä yrittää yhteisen suhteenne hyväksi! Niin ja todellakin käy sääliksi lapsianne kohtaan! Toivottavasti vaimosi ymmärtää oikeasti tilanteen vakavuuden!
Aurinkoista ja onnellista kevättä!!!
hei, nyt parisuhdeterapiaan kipinkapin- kysele esim seurakunnasta- ilmaista ja ihan hyvää, että pääsette asioiden ytimeen.
jos jäätte vain makaamaan tilanteeseen, juttu paisuu, selvittäkää tilanne.
terapiassa hyvä puhua, kun toinen ei voi lähteä kesken kaiken karkuun!
puhukaa!
Olen hieman seurannut tätä palstaa ja huomannut, että ihmiset alkavat uskottomuuden jälkeen kelata suhdettaan siltä kannalta, että mitä siinä on tehnyt väärin (petetty), sitten tulee niitä itsetunto-ongelmia eli mikä siinä toisessa on parempaa kuin itsessä (petetty). Jotkut petetyt miehet haluavat nähdä vastustajan ja puhua hänen kanssaan, mikä on aika vaikea tilanne. Uskottomuudessa joutuu jotenkin toisen hylkäämäksi. Se on kurjaa, koska on itselläkin tarpeita. Se juuri, että missä määrin puoliso alkaa laiminlyödä kumppaniaan ja olla pois kotoa jne. uskottomuuden seurauksena on aika tärkeää ja siitä se ero sitten tulee, jos on tullakseen. Jos uskottomuudella haluaa vahvistaa sitä, että on haluttu tai että saa osakseen rakkautta (uskoton osapuoli), jota kumppani ei pysty osoittamaan, niin silloin täytyy molempien käydä perusteellinen selvittely siitä, millaista suhdetta lopulta haluaa. Tämä on työläs juttu.
Mielestäni kannattaisi keskittyä siihen mitä vaimosi tuntee sinua kohtaan ja sinä tunnet vaimoasi kohtaan. Millään muulla ei ole suhteessanne merkitystä. Kiusaat vain itseäsi miettimällä miten paljon vaimosi toista miestä miettii ja mitä vielä tuntee tuota toista kohtaan.
petti minua kaksi vuotta. Kun lopetti suhteen nainen soitti minulle ja ilmoitti suhteesta.Olin kyllä aavistellut moista ja asiasta kysynyt mieheltäni joka kielsi kaiken.Jatkettu on silti,mutta ilman asioista puhumista ei varmasti olisi selvitty.Tapauksesta kohta vuosi,silti asia pyörii päässä melkein päivittäin.Vieläkin mietin oliko oikein jatkaa,mutta melkein 20 vuotta naimisissa on vaikea luopua toisesta jota kuitenkin vielä kaikesta huolimatta rakastaa.Voimia se vaatii ja puhumista,asiat pitää selvittää,syy pettämiseen täytyy selvittää.Koskaan en kokonaan anna anteeksi ja luottamus ei varmasti palaudu myöskään koskaaan kokonaan.Päivä kerrallaan nyt katsotaan.Voimia!
Oma vaimoni petti ennekuin menimme naimisiin ja tuli raskaaksi.Minä niin rakastuneena ja sokeana menin naimisiin....
Saimme lapsia 4. Jäi kiinni pettämisestä ja mitä karkeimmalla tavalla kertoi kuinka oli sitä tehnyt kokoajan. Oli jopa raskauden aikanakin ja kun rinnat vuosi maitoa.
Annoin anteeksi,mutta tuli päivä jolloin sanoin että nyt riitti. Keräsin vaatteeni ja läksin. Elän tälläkin hetkellä yksin eikä pahemmin kiinnosta seurustelut. Talot ja kaikki myytiin ja omaisuus jaettiin.
Oikein paljon kiitoksia kaikille teille jotka vastasitte!! Taas on viikko vierähtänyt niin etteikö aihe olisi ollut pois mielestäni, joka päivä olen ajatellut asiaa, jostain kummasta se vaan tupsahtaa mieleen vaikka kuinka koittaisi olla miettimättä. Niin, ei nää julkkisten tötöilyt pahemmin helpota olotilaa, tuovat vaan mieleen kaiken sen mitä itse on kokenut ja kokee edelleen. Oli se piispa, pappi, terveydenhoitaja tai perheenäiti, aina on joku jota sattuu. Vaimon kanssa on juteltu siitä miksi ei halua jutella yhdessä vaikka perheneuvolassa, ei kuulemma halua enää käydä läpi sitä mitä tässä on jo käyty läpi. Itse olen kuitenkin tuntenut niin että nimenomaan puhumalla tämänkin yli olisi helpompi päästä, olen myöskin sanonut että en halua ketään syyttää, haluaisin vain tietää miksi näin kävi ja onko tässä oikeasti edellytyksiä jatkaa. Aika varmaan näyttää mihin suuntaan ollaan menossa mutta se on suorastaan hel**tillistä että ei oikein tiedä voiko aiheesta jutella vai ei, tuntuu että vaimo menee aivan lukkoon kun koittaa jutella tapahtumasta, kysyy vain mitä ihmettä sitä vielä vatvotaan. No, jokainen ihminen on omanlaisensa ja jokainen käsittelee asiat omalla tavallaan, vaimo tuntuu torjuvan kaiken ja haluaa unohtaa/jatkaa eteenpäin tyhjältä pöydältä. Itse haluaisi kuitenkin selvittää kaiken niin ettei enää koskaan tarvitsisi moiseen törmätä.
Elämä jatkuu, hyvin tai huonosti, mutta kiitos kaikille asiallisesti asiaan suhtautuneille ja vastanneille, ei tämä ole helppoa mutta on kuitenkin helpottavaa kuulla että vastaavanlaisia tilanteita on ollut muillakin. Joskus miettii voiko tällaisen asian yli päästä koskaan, toivottavasti, vaikka jotenkin vaan tuntuu että kaikki mitä vaimo vakuuttelee on valhetta. Ehkä se luottamus toiseen vielä joskus kasvaa niin että voi oikeasti uskoa siihen mitä toinen sanoo.