Suomalainen työpaikkakulttuuri

Toden totta. Jos kyseessä sattuu olevan vielä Lestadiolainen perheyritys, niin kyllä parhaat paikat on jaettu perheelle ja lahkolaisille, eikä heiltä paljon pätevyyksiä kysellä. Jos tulet perheen ja lahkon ulkopuolelta, niin olet jatkuvasti silmtikkuna ja sinulta vaaditaan paljon enemmän, kuin muilta.

Toisaalta, eihän tuollaisessa yrityksessä kukaan täyspäinen pysty työskentelemäänkään.

periaatteessa niin, että jos työintoa/uskallusta riittää niin fiksu hakeutuu pieneen firmaan töihin. Silloin ei päädy mitättömäksi seinäruusuksi. Joutuu tarttumaan vähän kaikkeen hommaan rivakkaasti vaikkei ole osaamista. Kehittyy ja oppii. Iso firma on monelle suojaisa turvakoti. Tarkat työnjaot ja roolitus. Olet mutteri. Sellaiseen väkimäärään helposti ihminen katoaa. Moni jopa haluaa kadota piiloon. Tulla mitättömyydeksi. On vakiintuneita klikkejä ja kaveripiirejä joihin ei pääse ollenkaan sisälle. Kertovat omia tyhmiä vakiovitsejänsä solkenaan. Monen Ison firman pahin ongelma on tolkuton tehottomuus ja ihmisten laitostuminen. Paksu työhön kyllästyneiden pomojen läskikerros. Muutama tekee ja suurin osa jotenkin vaan roikkuu päivästä toiseen murehtien elämän suurta ankeutta. Miksi minulle käy aina näin. Miksi minä olen täällä. Yleensä parhaat innovaatiot syntyvät pienissä firmoissa. Isot firmat suoltaa monasti raakaa bulkkia. Samaa oksan sahaamista päivästä toiseen.

KATEUS
Jos yksi sana pitää laittaa kuvaamaan suomalaista työelämää, niin se on siinä. Keskinkertaisuudet puhuvat pahaa niistä, joilla on kykyä ja näkemystä. Etenemistä ei hyväksytä ja parempiin suorituksiin etsitään väen väkisin muita syitä kuin se ilmeisin: osaaminen ja ahkeruus.

Kun sosiaalisektorilla haluttiin mitata ja ennakoida työntekijöiden tarvetta, huomattiin, että ahkerimmat tekivät kymmenkertaisen määrän päätöksiä laiskimpiin verrattuna. Samalla huomattiin, että uudet työntekijät olivat ahkeria, mutta työtoverit painostivat heitä vähentämään työtään etteivät he itse näyttäisi niin laiskoita kuin oikeasti olivat.

Koska päätöksiä oli erilaisia ja jotkut veivät enemmän aikaa, sovittiin, että vaikea päätölksenteko oli mahdollista siirtää myöhemmäksi jottä peruspäätökset saataisiin nopeasti läpi eikä ihmisten tarvitse odottaa läpihuutojuttuja turhaan.

Sovittiin myös minimimäärä päätöksiä päivässä. Minimi laitettiin niin matalaksi että kaikkein huonin työntekijä pääsi siihen myös laiskimpana päivänään. Lopputuloksena minimistä tuli maksimi eikä kukaan uskaltanut tehdä painostuksen alla kuin sen minimin.

Hienoa, näin ihmiset kantavat vastuun :D

Täytyy yhtyä tähän näkemykseen. Työkulttuuri on läpimätä. Kun uuteen työpaikkaan astuu niin saa alkaa kuuntelemaan vakityöntekijöiden loputtomia valituksia työnantajasta ja työolosuhteista. Haukutaan muita ja yritetään saada mukaan tähän touhuun. Sitten jos uusi työntekijä keskittyykin vain työntekoon ja tekee sen hyvin niin muut työntekijät alkavat hakemaan uudesta työntekijästä vikoja ja savustavat hänet ulos. Kiltti, ahkera ja ystävällinen työntekijä mustamaalataan kateuden vuoksi. Ja sitten jos yrittää alkaa korjaamaan työpaikan olosuhteita ja kehittämään toimintoja niin leimataan hankalaksi. Jääräpäiset laiskurit kun haluavat pysyä entisessä ja alisuorittaa. Ja jos sitten saakin kehitystäkin aikaise ja olosuhteet kuntoon niin viimeistään väliportaan pomo alkaa tuntemaan olonsa uhatuksi ja keksii keinon päästä tästä liian hyvästä työntekijästä eroon.

Ei se mitenkään voi mennä aloittajan kuvaamalla tavalla. Työkokemuksesta ja muusta osaamisesta ON hyötyä ja etua haussa ja haastattelussa. Työnantaja pyrkii palkkaamaan päteviä ja sopivia henkilöitä erilaisuus huomioiden.

Jos olet työnhakijana, niin jatka vain hakemista, kyllä se pian tärppää, ja sitten huomaatkin ajattelevasi ihan eri tavalla. Paikkoja riittää ja hyviltäkin paikoilta lähtee koko ajan porukkaa pois.

Suhteilla edelleen mennään. Sedän pojan poika, siskon tytär jne. Kakkaa koko roska. Entä ne jotka on taistelleet asemansa eteen? Koulutus? Köyhät olot? No tärkeintä on että pomon tyttärellä on kivaa...

Aina kun menee uuteen työpaikkaan, löytyy ainakin yksi työntekijä, joka alkaa heittämään lokaa niskaan ja puhumaan valheita nostaakseen omaa nokkaansa. Aletaan syyttämään uutta työntekijää jo aiemmin olleista huonoista työolosuhteista ja ilmapiiristä. Eletään harhaluulossa, että heidän työyhteisönsä on ja oli hyvä. Kateus ja kilpailu. Huono yhdistelmä. Kiltit eivät jaksa puolustautua ja haluavat uskoa ihmisten rehellisyyteen. Kerta toisensa jälkeen pettyvät.

Mainittakoon vielä tähän, että työpaikkakiusaaminen on tilastollisesti Euroopan korkeimpia.

"Meininki työpaikolla on muutenkin ihan perseestä. On tyyppejä, jotka vain käyvät töissä ja tyyppejä, jotka menevät töihin. Jälkimmäiset tekevät suurimman osan töistä. Toiset ovat saaneet sen niin sanotun suojatyöpaikan. "

Suojatyöpaikka on julkinen sairaanhoito.
Valinnanvapauden myötä osaavat tekijät siirtyvät yksityisen puolelle ja julkiselle jää meuhkaajat, vätykset ym kännykäräplääjät.

Lähiesimiesten olisi viimeistään nyt katsottava peiliin ja otettava ohjat hyppysiinsä eikä mennä meuhkaajan ja/tai kaverin halun mukaan.