Tätä tuntuu olevan ilmassa aika paljon.
Tuleekin ensimmäisenä mieleen kysyä, mikä mahtoi olla syy parisuhteelle ja yhteen muuttoon.
Jotenkin on tullut esille liiankin usein, että nuorempien syynä ollut päästä pois lapsuuskodista. Vanhemmat sitä vastoin pelkäävät jäävänsä yksin.
Sitten on monia erilaisia syitä, yksi on että ollaan menty sinne toisen lakanoihin, ilman että tietää toisesta kunnon nimeäkään.
Eihän tuollaisilla "eväillä" voi todella onnistua, se mahdollisuus on yhtä pieni kuin saada iso lottovoitto.
Jos vähän opettelee tuntemaan kiinnostuksen kohdettaan, alkaa ymmärtää hänen tapaansa elää, sekään ei riitä, sillä pitäisi nähdä, miten se elämä jatkuisi perheen perustamisen jälkeen. Joten sitä tuntemista eri tavoin tarvittaisiin paljon ennen parisuhdetta.
Nyt tuo asia tuntuu olevan jo ihan "penskojen" mielissä, kun 11-12 vuotias kuvittelee, että on pakko juoda itsensä humalaan kun täyttää 18 vuotta ja toinen on pako kotoa, kun se ei yksin onnistu, silloin joku satunnainen kaveri kelpaa sinne ja ikävä vain, sitä osataan kyllä perustaa perhe, mutta ei osata ottaa vastuuta ja elättää sitä. Toinen juoksee entiseen malliin kavereiden kanssa ja jättää nyt toisen tuon pienen käärön kanssa kotiin.
Ei siitä kyllä perhettä saa tekemälläkään.
Erohan siitä ja monesti tarvitaan se laastari siihen heti. Kova on usko että nyt tulee parempaa, mutta eihän se ole mahdollista, taaskin on lähdetty samalla tapaan, tuntematta lainkaan.
Sitten on vielä se käärö, jota nyt kukaan ei enää huolisi ja huolehtisi ja ei ainakaan tuo uusi ja toden totta eihän se hänelle oikein kuulukaan.
Varmasti on raskasta edelleen ja vielä huonommin mahdollisuutta saada nauttia elämästä.
Katselin noiden ohjelmaa Kaunis Elämä, jossa tämä Tarja Smura kertoi, kertoi tarinaansa ja kuinka huomasi yhtenä iltana sellaista, joka sai hänet jättämään kuuluisan kumppanin, järkiteko.
Ehtiikö nykyään kukaan suunnitella sitä yhteistä elämää ennakkoon ja keskustella perheen perustamisesta ja siitä vastuusta. Jääkö koulutusasiat käsittelemättä, monella on vielä opinnot kesken yhteen mentäessä ja jatkossakin täytyy monien opiskella. Antaako puoliso siihen mahdollisuuden, vai jääkö elämä tavallaan tämän jalan alle. Tiedän nyt monta tapausta, jossa jatko-opiskelu ei ole tuettu. Ei ole annettu aikaa lukemiseen, pitää tehdä niitä kotitöitä, näitä päsmäreitä tuntuu riittävän.
Mikä ihmisiä vaivaa.
Tuleekin ensimmäisenä mieleen kysyä, mikä mahtoi olla syy parisuhteelle ja yhteen muuttoon.
Jotenkin on tullut esille liiankin usein, että nuorempien syynä ollut päästä pois lapsuuskodista. Vanhemmat sitä vastoin pelkäävät jäävänsä yksin.
Sitten on monia erilaisia syitä, yksi on että ollaan menty sinne toisen lakanoihin, ilman että tietää toisesta kunnon nimeäkään.
Eihän tuollaisilla "eväillä" voi todella onnistua, se mahdollisuus on yhtä pieni kuin saada iso lottovoitto.
Jos vähän opettelee tuntemaan kiinnostuksen kohdettaan, alkaa ymmärtää hänen tapaansa elää, sekään ei riitä, sillä pitäisi nähdä, miten se elämä jatkuisi perheen perustamisen jälkeen. Joten sitä tuntemista eri tavoin tarvittaisiin paljon ennen parisuhdetta.
Nyt tuo asia tuntuu olevan jo ihan "penskojen" mielissä, kun 11-12 vuotias kuvittelee, että on pakko juoda itsensä humalaan kun täyttää 18 vuotta ja toinen on pako kotoa, kun se ei yksin onnistu, silloin joku satunnainen kaveri kelpaa sinne ja ikävä vain, sitä osataan kyllä perustaa perhe, mutta ei osata ottaa vastuuta ja elättää sitä. Toinen juoksee entiseen malliin kavereiden kanssa ja jättää nyt toisen tuon pienen käärön kanssa kotiin.
Ei siitä kyllä perhettä saa tekemälläkään.
Erohan siitä ja monesti tarvitaan se laastari siihen heti. Kova on usko että nyt tulee parempaa, mutta eihän se ole mahdollista, taaskin on lähdetty samalla tapaan, tuntematta lainkaan.
Sitten on vielä se käärö, jota nyt kukaan ei enää huolisi ja huolehtisi ja ei ainakaan tuo uusi ja toden totta eihän se hänelle oikein kuulukaan.
Varmasti on raskasta edelleen ja vielä huonommin mahdollisuutta saada nauttia elämästä.
Katselin noiden ohjelmaa Kaunis Elämä, jossa tämä Tarja Smura kertoi, kertoi tarinaansa ja kuinka huomasi yhtenä iltana sellaista, joka sai hänet jättämään kuuluisan kumppanin, järkiteko.
Ehtiikö nykyään kukaan suunnitella sitä yhteistä elämää ennakkoon ja keskustella perheen perustamisesta ja siitä vastuusta. Jääkö koulutusasiat käsittelemättä, monella on vielä opinnot kesken yhteen mentäessä ja jatkossakin täytyy monien opiskella. Antaako puoliso siihen mahdollisuuden, vai jääkö elämä tavallaan tämän jalan alle. Tiedän nyt monta tapausta, jossa jatko-opiskelu ei ole tuettu. Ei ole annettu aikaa lukemiseen, pitää tehdä niitä kotitöitä, näitä päsmäreitä tuntuu riittävän.
Mikä ihmisiä vaivaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taisin itse muuttaa aikoinani liian nopeasti yhteen nuoren tyttöystäväni kanssa. Tyttö/nuori nainen odotti varmaan kosintaa ja kun sitä ei kulunut pariin vuoteen hänpä päätti että suhdeessa on jokin kriisi, heitti baarireissulla moraalin roskiksen ja iski miehen, tapailivat pitkään, väitti ettei seksiä ollut no uskoo ken haluaa...mies ollut varmaan hekuman huipulla, nuori kauniskin nainen joka avolittossa ja etsii leikkiseuraa. On niitä suhdekriisejä ollut tässä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, niistä selvitty mutta ei ilaman takaiskuja.