Näitä juttuja lueskellessa tulee mieleen että todella harva on valmis parisuhteeseen saati avioliittoon. Se ruusutarha rapisee, arki tulee kuvaan vaikka kuinka pistäis vastaan ja toistelis että kaikki hyvin kulta, hienosti menee. Ja kun aika kuluu ei enää mitään yhteistä kuin lainat ja kenties jälkikasvu. Pitkäaikainen naispuolinen tuttuni kouluvuosista lähtien oltu kavereita. Tavattiin ravintolassa ja juteltiin kuulumisia. Nainen sanoi että naimisissa 12 vuotta, rakkaudesta tai seksistä ei enää tietookaan, kysyin että silti vaan painatte päälle. Nainen sanoin vaan että lapset ja lainat siinä ne yhdistävät tekijät, sääliksi kävi kun tietää naisen.
Ei voi olla huomaamatta
ertmnb
6211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä nainen ainakin tuntuu olevan tilanteen tasalla. Ihastus ja himot häviää joka suhteesta mutta jotkut sentään ymmärtää, mitä lasten kasvatus vaatii.
"Näitä juttuja lueskellessa tulee mieleen että todella harva on valmis parisuhteeseen saati avioliittoon."
Sairaalassa käydessä tuntuu että kaikki ihmiset ovat sairaita. Eli harva kirjoittelee siitä että menee hyvin. Ongelmista sitten kyllä. Näiden palstojen kirjoituksista ei siis voi oikein tehdä päätelmiä siitä miten ihmisillä keskimäärin menee.
juuri näin.
Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas, sanoo vanha sananlasku.
Suurin osa ihmisistä elää pitkässä avioliitossa koko aikuisikänsä ja ovat tyytyväisiä. Tunnen kymmeniä ihmisiä jotka ovat olleet yhdessä 30-40-50 vuotta ja tyytyväisiltä näyttävät elämäänsä. Porskuttelevat iloisina töissä, harrastuksissa, lastenlasten kanssa, matkustelevat lomillaan ulkomaille tai viettävät aikaa eläkeläisinä kesämökeillään. Esim. minun ystäväpiirissä, sukulaisissa on kymmeniä tällaisia pareja. Eronneita huomattavasti vähemmän.
Hyvin usein se on meistä jokaisesta itsestämme kiinni, asennekysymys, miten viihtyy parisuhteessaan. Jos itse on koko ajan sitä mieltä, että tämä yhdessä oleminen on pelkkää työtä, lapsia ja asuntolainaa, eikä ole kivaa, niin kyllähän se vaikuttaa siihen parisuhteen toiseenkin osapuoleen. Ikävästä olosta syntyy kierre jossa arki valtaa koko elämän, ei viitsitä pitää huolta toistaan ja pikkuhiljaa se tuhoaa parisuhteen.
Pitäisi uskaltaa muuttaa nimenomaan omaa itseään, kun tämä elämä ei ole mitään extreme haippia luonnostaan, hyvän olon eteen pitää tehdä töitä. Pitää oppia nauttimaan elämän eteen tuomista pienistä asioista, nähdä vaivaa ja rakentaa itselleen ja siinä sivussa puolisolle luksusta myös mukaan omin pikku kätösin ja toimin.
Miten kukaan voisi olla valmis aviopuoliso tai parisuhde-eläjä , ennen avioliittoa tai parisuhdetta?
Aivan niinkuin lapsi tekee miehestä isän, niin vasta avioliitossa eläminen tekee ihmisestä aviopuolison. Siksi kannattaa ja pitää kohdella hyvin puolisoaan, jotta tästä tulisi hyvä puoliso.
Juuri noin.
Nyt naiset näyttävät miettivän liian pitkään ovatko valmiita äidiksi - ihan 40 asti. Sitten kun he ovat "valmiita", he eivät enää voi saada lapsia. Mitä iloa ja hyötyä on odotella "valmis" hetkeä - ja sitä kun se hiipuu ohi. Sen odottaminen on sitku elämää pahimmillaan. Vasta kuolemassa on valmis, mutta sitä ennen voi elää tässä ja nyt.
Hmm, ihminen ei ole koskaan valmis, paitsi syntymään ja kuolemaan. Siinä välillä on elämä. Itsestä riippuu miten sen käyttää.
Turhanpäiväistä sääliä sinun puoleltasi. Vaikuttaa myös, ettet osaa tulkita. Kun nainen 12v naimisissa valittaa ravintolassa miehelle elämäänsä tuohon malliin, hän etsii seikkailua.