Olen ollut jo nuoresta kova urheilemaan, kilpailu vietti iski kuudennella luokalla ja olen kilpaillut SM tasolla ja aika hyvällä menestyksellä. Armeijan jälkeen lopetin kilpailemisen mutta futis, lätkä ja kuntosalitreenit kuului arkeen, sitten tapasin siinä nykyisen avopuolisonkin. Silloin ei tuntuneet harrastukseni naista haittaavan kunnes tuli sekin päivä. Muut lajit jäi pieniin vammoihin mutta sali treeneistä tuli mun henkireikä. Vuosia treenasin vain lihaskunnon ylläpidon vuosksi, olin hoikka mutta sporttinen ja samalla pehmeä, avopuoliso tykkäsi kuitenkin vartalostani ja kehui sitä usein. Sitten sain ajatuksen että haluan näyttää isommalta, saada massaa ja lihaksia ja ihan puhtain keinoin. Aloitin 8 vuotta sitten systemaattisen harjoittelun, söin tarkasti kolmen neljän tunnin välein proteiini pitoista ruokaa, kaikki karkit, pullat ja herkut jätin pois ja alkoholin kulutus minimiin. Yksi herrkupäivä viikossa muuten tarkaa ruokavalion pitoa. Silloin alkoi myös avopuolisoni heräämään tekemisiini, alkoi arvostella mun elämäntyyliä ja muutenkin kummeksui. Nyt sitten 8 vuotta jatkuneen työn jälkeen kroppani on sitä mitä halusin ja treenit jatkuu mutta on se syönyt parisuhdettakin. Lihaksia on tullut noin 14 likoa lisää, kaverit on myös huomanneet muutoksen kropassa ja kehityksen, toiset ymmärtää elämän tyylini jotkut ei. Avopuolison mielestä on hullua että lähes 50v mies treenaa saadakseen lihaksia lisää, miksei voisi vain ottaa rennosti kuten hän ja olla "sohvaperuna". Salitreeneistä saan kuitenkin henkistä ja fyysistä hyvää oloa ja mitä kauemmin pysyn kunnossa sitä parempi itselleni. En kuitenkaan muistuta bodaria vaikka avopuoliso sitäkin on väittänyt, suonet ei näy eikä lihassäikeet vaikka aika tikissä kroppa onkin. Ja kyllä siinä vuosien saatossa meni vaattekootkit uuteen uskoon. Avopuoliso on sanonut vartaloani kovaksi josta ei tahdo pehmeetä kohtaa enää löytää, sekin vaikuttanut siihen että intiimielämä lähes kuollut, itse olen kuitenkin tyytyväinen elämääni enkä aio sitä tapaa enää muuttaa, jos se naiskumppania häiritsee ei tarvitse olla väkisin mun kanssa, eipä tuo kuitemkaan ole halunnut erota vaan yhdessä ollaan. Joillekin harrastuksista tulee elämäntapa ja mulle kävi näin saliharrastuksen kanssa. Nyt sitten avopuoliso on huommanut mihin hänen elämämtyylinsä johtaa kun on ns. sohvaperuna, painoa tulee lisää samoin vaivoja, olen yrittänyt iskostaa naiselle terveen kropan etuja, yrittänyt saada naista salille ja kävelylle mutta ilman omaa tahtoa se ei onnistu, toivottavasti vielä herää, ei tässä kuitenkaan enää nuorruta.
Vuosien elämän tapa
567hgf
13231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Erilaisin+tavoittein.
Kyllä se vähän niin on että ellei itse ole kiinnostunut, toinen voi tehdä vain niin paljon kiinnostuksen herättämiseksi.
Joten jatka omaa supertyyliäsi, me kaikki tiedämme että fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi kulkee käsi kädessä.
Ehkä vaimosi joskus herää kaamoksestaan, ehkä ei. Sinä olet hänen eteen tehtäväsi tehnyt, nyt kapula on hänen käsissään.
"567hgf"
Älä ole typerä, lihaskunto treenillä ei ole mitään yhteistä huumeiden tai alkoholin kanssa. Treeni parantaa monen elämänlaatua, viimeksi mainut vie jopa hautaan.
Etkö tunne aivokemian alkeita ja liikunnan vaikutusta endorfiinipitoisuuden nostajana? Seurauksena on, että jää koukkuun endorfiiniin ja on siitä riippuvainen. Siksi haluaa sitä uuden annoksen, ja sen saa kuntoilemalla. Kyllä tämä on ihan yleistietoa.
Tietysti ääritapauksiakin löytyy mutta ne ovat harvassa. Huomattavasti yleisempiä ovat toisen ääripään tapaukset jotka elintavoillaan passivoivat itsensä olotilaan joss mikään ei oikein tuo tyydytystä, nautinnosta puhumattakaan.
Melkoisen suuri joukko on myös niitä jotka omasta mielestään "bodailevat" mutta kyse on sen tason lepsuttelusta, että tulokset jäävät henkisen onanoinnin asteelle.
Yleiskokemusta on se, että vaihtelevalla salitreenillä ylläpidän vireyttä ja kaikkia elintoimintoja, sosiaalinen elämä on vilkasta, olen kiinnostunut muistakin kuin omaa napaa hiertävistä asioista.
Matkustelemme vaimoni kanssa kohtalaisen paljon ( subjektiivinen käsite ).
En voisi kuvitella parempaa elämän laatua 18 vuotta eläkkeellä olleelle ukolle.
Olkoon huumetta tai ei mutta kivaa on.
Et sinäkään ikuisesti elä ,hautaan sinäkin joudut niin kun me kaikki.
Moni haluaa kuolla kuitenkin terveenä eikä huumeiden yliannostukseen, siinä iso ero.
Aina ja joka asiassa liika on aina liikaa. Silloin eletään tämän asian huumassa ja se on eräänlaista sairaaloista elämää. Jossakin vaiheessa tuohon tulee piste ja sen tekee ihmisen vanheneminen, et enää pysty menemään salille- Juoppokin lakkaa juomasta, kun makaa lähes vihanneksena sängyssä.
Liika on liikaa ja kohtuus liian vähän.
En ota kantaa aloittajan harrastuksen intensiteettiin enkä tavoitteisiin koska se on hänen valintansa ja huonompiakin valintoja voisi tehdä. Kuten hyvin moni tekee.
Tuossa loppuosassa olet mielestäni turhan ehdoton, etkä ilmeisesti puhu tiedon vaan ennakkoluulojen perusteella.
Vanheneminen ei tee kertastoppia lihaskuntoiluun. Jossakin vaiheessaa anabolia kääntyy katabolian puolelle mutta käänne ei ole mitenkään dramaattinen mikäli kyse ei ole jostakin pahemmasta haaverista.
Eräs lihasmassan etu on se, että jokainen lihaskilo lisää lepokulutusta = elintoimintojen ylläpitämisen energiamäärää, joten enempi lihasta niin voipi syödä enempi ilman laardin lisääntymistä. Suosittelen!
Olen 74v ja käyn salilla 6krt/viikko. Treenien sisältö on hiljalleen muuttunut "nuoriso- / invalidipainotteiseksi. Tavanomaisten perusharjoitteiden kuten painnonoston perus- ja apuliikkeiden osuus on vähentynyt ja nuorison suosimien putkivempeleiden ja taljojen osuus on kasvanut.
Aloittajallekin tulee jossakin vaiheessa tilanne jossa lihasta ei kerta kaikkiaan enää tule lisää.
Oma tavoitteeni ei koskaan ollut lihasmassan hankinta. Sitä tuli terveysliiknnan kylkiäisenä.
Vaikka pitkien ( 8 - 10 ) lutkuttelusarjojen osuus on lisääntynyt ja kuitenkin treenaan perus- ja myös maksimivoiman alueella, on lihasmassani kadonnut viimeiset 9 vuotta 1kg/vuosi vauhdilla.
Vuosia sitten minulla oli 3 suolistosyövän leikkausta joissa vatsa revittiin hajalle molemmilta sivuilta ja keskeltä. Lisänä yksi nilkan murtuma. Vatsan repimiset aiheuttivat 9kk:n täydellisen tauon. Nilkka esti vedot ja kyykyt.
Keskeyttivät mutta eivät estäneet jatkoa.
Saa nähdä minkä ikäisenä tulee se povaamasi piste, etten pysty menemään salille ja jopa tekemään siellä sen hetkiseen kuntoon nähden tarpeellista ja hyödyllistä.
Vielä en ole tuntenut tarvetta mennä pappajumppa ryhmiin.
Ps. Mainoshenkonen. Tällä 74v "vihanneksella" ovat kaikki elintoiminnot kunnossa.
Millähän perusteella väität aloittajan elämäntapaa sairaalloiseseksi?
Minusta se on hyvin terveelloista!
Sinun väitettäsi voisi luonnehtia epäluuloihin, tietämättömyyteen ja tuomitun elämäntapaa kokemattoman sielun sairaalloiseksi asenteeksi!
Voin kertoa että monet treeni tuttuni ovat sitten perheellisiä miehiä tai naisia ovat tyytyväisiä kehitykseensä ja hyvään oloonsa. Voishan sitä sohvalla makoilla ja kuluttaa aikansa niin kuin avopuolisokin ja antaa olemuksen surkastua. Totuus on että en ole koskaan ollut tyytyväisempi itseeni kuin nykyään. Olo on hyvä kaikin puolin, nukun paremmin, olen virkeämpi jne. Kuten sanottua, nuorena nautin kilpailemisesta,nyt on uusi vaihe elämässä ja siitäkin nauttii.
Voisit jättää yhden treenin viikossa väliin ja pyytää vaikka naapurin yläakoululaista opettamaan kielioppia.
Tärkeimpänä asiana kappalejako .