Liäkär lehti

Suomen Lääkärilehti 16.02. 2018 Nro 7
Maailmassa/ Kirjallisuus
Toimittanut Sonja Sulkava

Näkökulmaa rasvakeskusteluun

Teicholzin teos avaa helposti luettavassa muodossa, kuinka vähäiseen tieteelliseen näyttöön monet koko väestöä koskevat ravitsemussuositukset perustuvat.. Kirja sisältää hämmästyttäviä kertomuksia , miten henkilökohtaiset edut, tieteellinen kunnianhimo ja taitava lobbaus ovat ohjanneet sekä hallinnollista päätöksentekoa että tieteen kehitystä.

Kirjan kuvaaman rasvakeskustelun keskushenkilöksi nostetaan amerikkalainen FYSIOLOGI ANCEL KEYS, joka esitti 1950-luvulla hypoteesin, jonka mukaan ravinnon rasvat ovat yksi keskeisistä sydänsairauksien riskitekijöistä. Brittiläinen fysiologi ja ravitsemustieteilijäJohn Yudkin puolestaan piti sokeria syyllisenä. Teorioiden taistelu kääntyi lukuisien vaiheiden jälkeen rasvateorian eduksi, eikä vähiten Ancel Keysin taitavan - ja muun politikoinnin ansiosta.

Kyseessä oli arvovaltataistelu kahden teorian kannattajien välillä, ja erityisesti rasvateorian puolustajat käyttivät kaikkia keinoja asiansa ajamiseen. Kirjan mukaan he muun muassa jättivät omaa teoriaansa vastaan puhuvat tulokset huomiotta tai kohdistivat niihin uuvuttavan, välillä asiattomankin kritiikin. "Väärän" teorian kannattajat ajettiin ahtaalle sekä julkaisu- että apurahakäytäntöjen avulla. Kuitenkin, jopa rasvateorian yhtenä kulmakivenä toimineen Seven Countries-tutkimuksen 25-vuotisseurannan taulukoissa sokeri esiintyy selvänä riskitekijänä.

Teicholz kuvaa mukaansatempaavasti rasvakeskustelun monet muutkin vaiheet kuten transrasvahappojen roolin ymmärtämisen ja Välimeren ruokavalion synnyn. Molempien vaiheita kuvataan yksityiskohtaisesti ja lukijalle avataan , kuinka monet tekijät ravitsemustutkimuksessa vaikuttavat. Tutkimusta voivat yhtä hyvin suunnata rasvakeittimien tekniikkaa kuin välimerellisen oliviinpuiden viljelyyn liittyvä kulttuuriperintö.

Kirjassa kuvataan, kuinka kriittinen keskustelu vähitellen melkein loppui ja rasvateoriaa alettiin pitää ainoana totuutena, jonka perusteella laadittiin vielä nykyäänkin laajassa käytössä olevat ravitsemussuositukset.

Kirjan dokumentointi on huolellista ja Interbetissä on täydellinen lähdeluettelo sekä julkaisuista että lukuisten asianosaisten haastatteluista. Sen viesti on herättänyt myös kiivasta keskustelua kansaivälisesti. Uusimman käänteen asiaan tuovat viime kuukausina julkaistut tulokset monikansallisesta PURE-seurantatutkimuksesta, jotka asettavat teorian ravinnon rasvan ja sydänterveyden yhteydessä vakavasti kyseenalaiseksi.

The Big Fat Surprise tuo esiin, että tiede on ensi sijassa sosiaalista toimintaa, jonka tavoitteet ovat jalot, vaikka käytännöt eivät sitäaina ole. Lääketiedettä ja tieteellistä keskustelua seuraavalle on kirja antoisaa luettavaa, ja panee pohdiskelemaan erityyppisiä tutkimuksen harhoja, tutkijan etiikkaa ja tieteellisen tiedon muuttuvuutta. Kirjan keskeinen viesti on, että mitään teoriaa ei saa alkaa pitää absoluuttisena totuutena, vaan jokainen teoria on voitava kyseen alaistaa , kun uutta tietoa kerääntyy.

Jari Haukka