Suomen Lääkärilehti 16.02. 2018 Nro 7
Maailmassa/ Kirjallisuus
Toimittanut Sonja Sulkava
Näkökulmaa rasvakeskusteluun
Teicholzin teos avaa helposti luettavassa muodossa, kuinka vähäiseen tieteelliseen näyttöön monet koko väestöä koskevat ravitsemussuositukset perustuvat.. Kirja sisältää hämmästyttäviä kertomuksia , miten henkilökohtaiset edut, tieteellinen kunnianhimo ja taitava lobbaus ovat ohjanneet sekä hallinnollista päätöksentekoa että tieteen kehitystä.
Kirjan kuvaaman rasvakeskustelun keskushenkilöksi nostetaan amerikkalainen FYSIOLOGI ANCEL KEYS, joka esitti 1950-luvulla hypoteesin, jonka mukaan ravinnon rasvat ovat yksi keskeisistä sydänsairauksien riskitekijöistä. Brittiläinen fysiologi ja ravitsemustieteilijäJohn Yudkin puolestaan piti sokeria syyllisenä. Teorioiden taistelu kääntyi lukuisien vaiheiden jälkeen rasvateorian eduksi, eikä vähiten Ancel Keysin taitavan - ja muun politikoinnin ansiosta.
Kyseessä oli arvovaltataistelu kahden teorian kannattajien välillä, ja erityisesti rasvateorian puolustajat käyttivät kaikkia keinoja asiansa ajamiseen. Kirjan mukaan he muun muassa jättivät omaa teoriaansa vastaan puhuvat tulokset huomiotta tai kohdistivat niihin uuvuttavan, välillä asiattomankin kritiikin. "Väärän" teorian kannattajat ajettiin ahtaalle sekä julkaisu- että apurahakäytäntöjen avulla. Kuitenkin, jopa rasvateorian yhtenä kulmakivenä toimineen Seven Countries-tutkimuksen 25-vuotisseurannan taulukoissa sokeri esiintyy selvänä riskitekijänä.
Teicholz kuvaa mukaansatempaavasti rasvakeskustelun monet muutkin vaiheet kuten transrasvahappojen roolin ymmärtämisen ja Välimeren ruokavalion synnyn. Molempien vaiheita kuvataan yksityiskohtaisesti ja lukijalle avataan , kuinka monet tekijät ravitsemustutkimuksessa vaikuttavat. Tutkimusta voivat yhtä hyvin suunnata rasvakeittimien tekniikkaa kuin välimerellisen oliviinpuiden viljelyyn liittyvä kulttuuriperintö.
Kirjassa kuvataan, kuinka kriittinen keskustelu vähitellen melkein loppui ja rasvateoriaa alettiin pitää ainoana totuutena, jonka perusteella laadittiin vielä nykyäänkin laajassa käytössä olevat ravitsemussuositukset.
Kirjan dokumentointi on huolellista ja Interbetissä on täydellinen lähdeluettelo sekä julkaisuista että lukuisten asianosaisten haastatteluista. Sen viesti on herättänyt myös kiivasta keskustelua kansaivälisesti. Uusimman käänteen asiaan tuovat viime kuukausina julkaistut tulokset monikansallisesta PURE-seurantatutkimuksesta, jotka asettavat teorian ravinnon rasvan ja sydänterveyden yhteydessä vakavasti kyseenalaiseksi.
The Big Fat Surprise tuo esiin, että tiede on ensi sijassa sosiaalista toimintaa, jonka tavoitteet ovat jalot, vaikka käytännöt eivät sitäaina ole. Lääketiedettä ja tieteellistä keskustelua seuraavalle on kirja antoisaa luettavaa, ja panee pohdiskelemaan erityyppisiä tutkimuksen harhoja, tutkijan etiikkaa ja tieteellisen tiedon muuttuvuutta. Kirjan keskeinen viesti on, että mitään teoriaa ei saa alkaa pitää absoluuttisena totuutena, vaan jokainen teoria on voitava kyseen alaistaa , kun uutta tietoa kerääntyy.
Jari Haukka
Maailmassa/ Kirjallisuus
Toimittanut Sonja Sulkava
Näkökulmaa rasvakeskusteluun
Teicholzin teos avaa helposti luettavassa muodossa, kuinka vähäiseen tieteelliseen näyttöön monet koko väestöä koskevat ravitsemussuositukset perustuvat.. Kirja sisältää hämmästyttäviä kertomuksia , miten henkilökohtaiset edut, tieteellinen kunnianhimo ja taitava lobbaus ovat ohjanneet sekä hallinnollista päätöksentekoa että tieteen kehitystä.
Kirjan kuvaaman rasvakeskustelun keskushenkilöksi nostetaan amerikkalainen FYSIOLOGI ANCEL KEYS, joka esitti 1950-luvulla hypoteesin, jonka mukaan ravinnon rasvat ovat yksi keskeisistä sydänsairauksien riskitekijöistä. Brittiläinen fysiologi ja ravitsemustieteilijäJohn Yudkin puolestaan piti sokeria syyllisenä. Teorioiden taistelu kääntyi lukuisien vaiheiden jälkeen rasvateorian eduksi, eikä vähiten Ancel Keysin taitavan - ja muun politikoinnin ansiosta.
Kyseessä oli arvovaltataistelu kahden teorian kannattajien välillä, ja erityisesti rasvateorian puolustajat käyttivät kaikkia keinoja asiansa ajamiseen. Kirjan mukaan he muun muassa jättivät omaa teoriaansa vastaan puhuvat tulokset huomiotta tai kohdistivat niihin uuvuttavan, välillä asiattomankin kritiikin. "Väärän" teorian kannattajat ajettiin ahtaalle sekä julkaisu- että apurahakäytäntöjen avulla. Kuitenkin, jopa rasvateorian yhtenä kulmakivenä toimineen Seven Countries-tutkimuksen 25-vuotisseurannan taulukoissa sokeri esiintyy selvänä riskitekijänä.
Teicholz kuvaa mukaansatempaavasti rasvakeskustelun monet muutkin vaiheet kuten transrasvahappojen roolin ymmärtämisen ja Välimeren ruokavalion synnyn. Molempien vaiheita kuvataan yksityiskohtaisesti ja lukijalle avataan , kuinka monet tekijät ravitsemustutkimuksessa vaikuttavat. Tutkimusta voivat yhtä hyvin suunnata rasvakeittimien tekniikkaa kuin välimerellisen oliviinpuiden viljelyyn liittyvä kulttuuriperintö.
Kirjassa kuvataan, kuinka kriittinen keskustelu vähitellen melkein loppui ja rasvateoriaa alettiin pitää ainoana totuutena, jonka perusteella laadittiin vielä nykyäänkin laajassa käytössä olevat ravitsemussuositukset.
Kirjan dokumentointi on huolellista ja Interbetissä on täydellinen lähdeluettelo sekä julkaisuista että lukuisten asianosaisten haastatteluista. Sen viesti on herättänyt myös kiivasta keskustelua kansaivälisesti. Uusimman käänteen asiaan tuovat viime kuukausina julkaistut tulokset monikansallisesta PURE-seurantatutkimuksesta, jotka asettavat teorian ravinnon rasvan ja sydänterveyden yhteydessä vakavasti kyseenalaiseksi.
The Big Fat Surprise tuo esiin, että tiede on ensi sijassa sosiaalista toimintaa, jonka tavoitteet ovat jalot, vaikka käytännöt eivät sitäaina ole. Lääketiedettä ja tieteellistä keskustelua seuraavalle on kirja antoisaa luettavaa, ja panee pohdiskelemaan erityyppisiä tutkimuksen harhoja, tutkijan etiikkaa ja tieteellisen tiedon muuttuvuutta. Kirjan keskeinen viesti on, että mitään teoriaa ei saa alkaa pitää absoluuttisena totuutena, vaan jokainen teoria on voitava kyseen alaistaa , kun uutta tietoa kerääntyy.
Jari Haukka
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kamelin selkä alkaa taittumaan.
Tosin:
Vähemmän koulutusta saaneet eivät ymmärrä ravinto asioiden erilaisuudesta ja niiden vaikutukseta terveyteen joten luottavat sokeasti lääkäriin. Korkeamman koulutuksen saaneet luottavat korkean koulutuksen saaneisiin lääkäreihin, eivätkä kyseenalaista heidän taitoja.
Kuitenkin on vaihtoehtoisilla hoidoilla päästy parempiin tuloksiin kuin lääkitsemällä jotakin sairautta.
Lääkitseminen tarkoittaa sairauden hoitamista, mutta harvemmin se johtaa paranemiseen. Vaihtoehtohoidoilla tämä on mahdollista.
Jokin sairaus ei parane, vaikka kunka lykättäisiin lääkkeitä samoilla ruuvilla, milla sairaus on hankittu.
Uusi vertailutukimus vähärasvaisen ja vähähiilihydraattisen välillä laihdutksessa.
Yhteenveto tutkimuksista:
Nyt voidaan uusin tutkimus laihdutuksesta lisätä aikaisempiin 57:ään koekealuokkaiseen tutkimukseen (RTC). Tutkimuksissa vertaillaan vähärasvaista ja vähähiilihydraattista ruokavaliota.
Tuloksena on 29 voittoa vähähiilihydraattiselle, 28 tasvapeliä ja yhä edelleen 0 (nolla) voittoa vähärasvaiselle.
Tämä uusin osittaa että myös vähärasvainne voi toimia aika hyvin jos vältetään sokeria, raffinoituja hiilihydraatteja ja prosessoitua ruokaa ja sen sijaan keskitytään vihanneksiin ja hyviin raakaineisiin.
Hyviä neuvoja sinänsä mitä ruokavaliota sitten noudatatkin.
https://phcuk.org/rcts/
https://jamanetwork.com/journ…/jama/article-abstract/2673150