Metsäneläimiä

Pupupukkarissa oli hiljaista - vaikka seinät ympärillä jymisivät bassoissa. Tunsi tulleensa elävältä haudatuksi maanalaiseen bunkkeriin, suljetuksi sinne, eikä kukaan olisi voinut sinua kuulla, saati nähdä.
Oltiin ihminen kapseloitu syvälle riemuun ja mellastamiseen, nojattu pöytään ja hengitetty syvään, vedetty ilmaa sisään, kuin ei sitä raikkaana koskaan siellä ollut olisi. Ensi kertaa kiskaistu aivan.

Edessä tyhjä tarjotin, musta. Valkoisella pöydällä se näytti reiältä toiseen todellisuuteen ja toiseen aikaan, paikkaan. Mutta sitä kosketettaessa, se löi portit kiinni, eikä päästänyt tunkeilijaa lävitseen, vaan napsautti tätä kynsille.
Korvat. Ne olivat pitkät jäniksenkorvat, jotka sojottivat päässä kuuroina. Hän oli jänis ajan lautalla, muoto ilman identiteettiä, tahallisten taputuksien takapuoli ja silmille niiden ilojen lähde.

Varastettiin avoimesta käsilaukusta savuke; muutenkin tutkittiin, että mistä sitä oltiin kotoisin. Kaikenlaista krääsää ja roskaa. Ei mitään järkevää selitystä millekään. Ruttuisia kuitteja ja suttuinen huulipuna, loppuun ajettu hiusharja. Siinä kaikki yhdyssiteineen. Perin yksinkertainen setti, sekä muutama kolikko laukunpohjalla painolastina. Nekin väärää valuuttaa.

(Hirn)