Hei, minulla on ollut elämässäni jo pidemmän aikaa ongelma, joka koskee parasta ystävääni. Hänellä on keskivaikea masennus ja itseluottamus aivan nollassa. Olen tehnyt kaikkeni auttaakseni häntä, mutta en jaksa enää. Hän on minulle erittäin tärkeä, ja toki hänen ongelmansa vaivaavat minua jatkuvasti. Ahdistun helposti hänen seurassaan ja jopa viestittely masentaa minua. Olen nytkin ihan poikki, ja hänen tulevaisuutensa vaivaa minua. Mitä voisin tehdä? Olen yrittänyt tukea häntä kaikin keinoin ja hokenut, kuinka rakas hän minulle on. Hän saa kyllä apua, mutta tehoaako se?
Mitä tehdä kuormittavan ystävän kanssa?
VäsynytMinä
72831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voit antaa hänen tehdä oman mielensä mukaan ja unohtaa hänet. Et ole vastuussa hänestä, joten älä ota vastuullesi asioita, jotka eivät ole vastuullasi. Lähde itse muualle ja hanki positiivisempia ystäviä. Muuten vain luhistut itse keksimäsi vastuun alle.
Hei VäsynytMinä.
Kerrot ristiriitaisesta tilanteesta, kun sinulle läheinen ihminen kärsii ja hänen kärsimyksensä on nyt muuttunut myös väsymisen kautta sinun omaksi kärsimykseksesi. Uupumus on laajentunut eikä vähentynyt.
Mielenterveyden (kuten myös fyysiset) sairaudet heijastuvat yleensä kaikkiin läheisiin ihmissuhteisiin tavalla tai toisella. Nyt vaikuttaa siltä, että hän on tukeutunut sinuun niin paljon, että oma henkinen tilisi on mennyt miinukselle. Mitä voit tehdä?
Mielestäni on todella tärkeää, että huolehdit nyt omasta jaksamisestasi ja henkisen tilisi kartuttamisesta. Paitsi sinun ihan oman itsesi takia, myös ystäväsi takia ei ole mitään hyötyä siitä, että jaksat enemmän kuin oikeasti jaksat ja uuvutat antamalla tukea itsesi nollapisteeseen. Ihan jo kristillisestikin käskyssä rakastaa on myös käsky rakastaa itseään: rakasta lähimmäistäsi NIIN KUIN itseäsi, ei niin että älä itseäsi.
Anna aikaa toipumisellesi luomalla omaa tilaa elämääsi, jossa elvyt. On se sinulle sitten musiikkia tai liikuntaa tai mitä tahansa, rajaa itsellesi aikaa, jota toisten huolet eivät sinulta ota pois. Sinun ei tarvitse katkaista radikaalisti välejäsi ystävääsi, mutta sinun on muutettava tilannetta jotenkin. Ja muutos tapahtuu rajaamalla jotain. Se raja sinun on itsesi vedettävä. Onko se sitä, että tapaatte vähemmän aikaa kerrallaan (esim tunnin viikossa) vai harvemmin vai mikä se raja on, se sinun täytyy miettiä itse. Mutta tämän tilanteen jatkuminen ei pelasta teistä kumpaakaan. Sinun tehtäväsi on vain tukea ystävääsi hänen hoitaessa omia vaikeuksiaan ammattilaisella (llääkäri, terapeutti jne) eikä alkaa itse hoitajaksi.
Tarvittaessa voit hakeutua itsekin keskusteluavun piiriin.
Miltä kuulostaa?
Merja, diakoni
Olen samaa mieltä, kiitos Merja! :) <3
Toivottavasti en kuormita sinua mutta apua vaan etsin. Mistä vaan. Olen kuitenkin vastuussa kahdesta lapsistakin.
Kuormittava ystävä on aikuinen ja itse vastuussa omista tekemisistä. Toki voit tukena mutta ainoastaan niin ettet ahdistu. Et voi olla aina "tarjolla" ja laita se käsittämään ettet voi olla aina ymmärtäjä sille kun sua ahdistaa. Ja jos tätä ymmärrä se pahenee usko pois. Minäkin yritän jaksaa yhtä ystävääni sillä elämä rankkaa ja aina minuun yhteyttä ottaen ja kertoillen mitä kummallisempia juttuja. Raskasta se on ja toivon että sen läheiset tietävät mistä on kyse. Jos se menee itselleen jotain tekemään en ole vastuussa siitä. Joka kerta kysyn onko läheisilleen kertonut. Ei ole kun minä olen sen ainoa ystävä jolle voi kertoa. Voit kuvitella kuinka minuakin ahdistaa. Miettinyt jos rikon keskinäisen ystävyyden kertoen sen läheiselle mitä kertoo minulle voisi ehkä olla ratkaisu. Ainoa. Miksi näin en voi tehdä on se että menetän ystävyyden täysin. Itse sen pitää ongelmat ja mikä vaivaa kertoa niille jotka ovat sen raskaita asioita. Tiedän että valehtelee ja näyttelee mulle ystävää kun kuulin yhden jutun muualta. Raskasta se on täytyy myöntää. No ainahan se ottaa yhteyttä ja pitää mua ystävänä. En minä.
ikävä kuulla :( jaksamisia <3
Moikka, kiitos vastauksistanne ja harmi kuulla, että teilläkinon samantapaisia kokemuksia kuin minulla. Lisään vielä, että tämä ns ystäväni syyttää minua jatkuvasti ongelmistaan, raivoaa ja osaa olla muutenkin ilkeä. Oikea ystävä?
-VäsynytMinä :)