Miten sitä jaksaisi vielä uskoa?

Jospa opettelisit ensin nauttimaan omasta elämästä itekseen ja näkemään siinäkin omat ilonsa. Kyllä se mies siihen tupsahtaa vierelle sopivassa saumassa, vaikkapa tapahtumassa tai harrastuksessa, mitä sitä valkkaamaan jostain nettideitistä, tinderistä tms.

Juuri noin olen tehnyt ja olinkin jo onnellinen, tuli sitten mentyä yksiin juhliin, jossa mies sitten tanssitteli minua ja lopuksi toivoi,että tapaisimme vielä. En ole koskaan ollut tinderissä ja nettideitit on ihan huuhaata tai ainakin todella haastavaa, eikä minun juttu. Olikin kiva tavata livenä ja hän vaikutti oikein mukavalta.

Ehkä se on parasta vaan elellä itsekseen, ihan niin kuin sanoit. Nautin kyllä elämästä, ihan pikkuasioistakin. Mutta kai se on sitä kaipuuta lähelle...ja asioiden jakamista.

Ala harrastamaan mitä tahaansa josta saat iloa ja tekemisen taitoa ja hanki kissa. Siinä sinulle seuralainen, hyvällä onnella pariksikymmeneksi vuodeksi! Oet kissoille allerginen? no sitten lemmikkikivi.

Ai joku oli tänne kommentoinut. Kiitokset. Harrastuksia on kolme erilaista tällä hetkellä ja kohta kun lumet sulaa, niin alkaa neljäs, no sitten putoaa yksi taas pois. Mutta toihan se on, se kissa, se puuttuu, enkä ole edes allerginen. Ja itse asiassa nyt aloitin eilen ihan uuden harrastuksen ja se tuli vinkkinä ihan lähes tuntemattomalta : ) Kyllä se tästä. Mutta jotenkin sitä suree jokaista lyhyttäkin suhdetta mikä päättyy. Onhan se aina pettymys.