Yksin vai huonossa suhteessa?

Riippuu mikä on huonon suhteen määritelmä. Jos toinen käyttäytyy huonosti niin sitten jyrkkä ei. Mutta jos on kyse vain siitä että toinen ei ole ulkonäöllisesti aivan sitä parasta niin sitten ehkä mielummin huonossa suhteessa kuin aina yksin.

Oma tilanteeni on myös vaikea enkä tiedä, mitä tekisin. Roikun onnettomana löysässä hirressä tietämättä yhtään, missä mennään. Ei ole ketään, kenen kanssa puhuisin tästä asiasta.

Niin, mikä mahtaa olla se sinun huonon suhteen määritelmä.
Jospa vähän raottaisit tätäkin ovea, sillä aina se huono suhde ei ole aivan sitä miltä tuntuu, vaan siihen on kätketty monia muitakin juttuja, jotka kaikki eivät siitä puolisosta johdu millään tavalla.

Aina kannattaa yrittää hoitaa suhdetta, sillä rankkaa tulee olemaan eronkin jälkeen. Kaikki ei tule olemaan sitä unelmien onnea, kuten moni uskoo.
Jos suhteen huonous sitten on sitä luokaa, että turvallisuus on vaarassa, silloin on eron aika ja silloinkin niin järjellisesti.
Turha riiteleminen kannattaa aina jättää pois.
Jos puoliso on jotakin joutunut kieltämään, yleensä siihen on järkevä syy, se ei saa koskaan olla suuttumisen aihe, vaan sen pitäisi laittaa ajattelemaan, onko itse nyt ihan järjellisiä vaatinut.

Kun eroaa, ensin jaetaan kaikki, ellei ole ollut jo avioehto, jota sitäkin monet vieroksuu, mutta se on oikeutta. Sitten täyttyykin pärjätä ihan omin tuloin ja avuin. No jos on sitten ollut kiire uuteen suhteeseen, useimmiten arjen myötä tulee se totuus esiin, että saat edelleen pärjätä taloudellisesti yksin, kukaan ei ole valmis elättämään unelmissa eläjää. Hetken se menee niillä "vaaleanpunaisilla laseilla", mutta karu totuus odottaa. Eli on edelleen huono suhde, nyt sitten kinastellaan lähes kaikesta ja varsinkin jos niitä lapsia on edellisistä suhteista.

Jos eroaa, on syytä olla tovin aikaa ilman minkäänlaista suhdetta eli tasoittaa se oma mielensä ja katsoa, miten se elämä kantaa näin. Uuteen suhteeseen ei kannata odotuksin, että tämä kantaa osan vastuusta, se hyvin harvoin onnistuu.
Sitten kun kahta, komea työtä ja lapsille on aikaa tuskin koskaan ja ainainen väsymys painaa päälle, uusi kumppani vaatisi osaansa, mutta nyt ei resurssit riitä. Mutta näinhän se menee.

Hetken harkinta omassa mielessä, saattaa pelastaa todella karmivalta tulevaisuudelta. Voisitko jostakin pyyteestä luopua. Ja kaikkein tärkeintä on keskustella niistä ristiriidoista aina ja selkein sanoin, ystävällisesti puhuen, ei riehuen, huutaen.
On uskallettava sanoa ääneen, että on vakavaa asiaa perheestä, jos toinen ei kuuntele tällä kertaa monta asia esiin sopivasti uudelleen ja niin monta kertaa, että saat kuuntelemaan. Törkeintä on että lähdet kostoretkelle etsimään itsellesi uutta seuraa. Ensin asiat selviksi entisen kanssa ja vasta kun on saanut mielensä tasoiteuksi ja näkee totuuden voi jotenkin alkaa katsella mahdollisuuksia, ei metsästää.

Onko seksittömyyttä, riitaa, kinaa vai epäluottamusta, puhumattomuutta...missä mättää. Puhua kannattaa, mun kanta on ollut aina että puhutaan vaikka olis epänmiellyttävä aihe ei ne asiat mykkäkoululla parane vaikka vaimokin niin luulee.

Ihan sama, kunhan ette tee lapsia, koska silloin et voi enää perääntyä.

Miksi VALITA elää huonossa suhteessa?

Huono suhde vie aivan liikaa energiaa ja voimia jotka kuuluisi käyttää itsensä eteenpäinkehittämiseen (niin fyysisesti kuin psyykkisestikin). Tuolloin tuo hyvä energia kohdistuu itseen, yhteisoon ja siten voi rakentaa ja tukea yhteiskuntaa aivan eri tasolla.

Positiivisella asenteella voi saada paljon enemmän aikaan sekä omaksi että muiden hyväksi.
VALITSEMALLA elää kituuttaa ilkeässä ja pahoinvoivassa ilmapiirissä, tekee liian paljon tuhoa sekä itselle että muille (kun ei ole energiaa eikä halua auttaa ketään)

Paljon puhutaan tai ainakin sanotaan suhteen olevan huono.
Jää varsin usein kertomatta, mikä sen suhteen sai huonoksi, sitä ei kukaan yksin tee, siihen tarvitaan kaksi. Joten suhteen halutessaan usein saa parantumaan, kun huomaa sen oman osuutensa ja pystyy puhumaan siitä toiselle.
Miehille tyypillistä on juosta aina karkuun ja siihen voi puuttua eli saada hänet kuuntelemaan, ei vaatimalla jotain tai räksyttämällä. Vaan puhuen aiheesta ja monesti voi itse antaa periksi eikä pitää kiinni itsepintaisesti omista vaatimuksistaan.
Naiset räksyttävät aikansa, sanovat puhuvansa, mutta puhuvat aivan muusta. Sitten on niitäkin joiden puhuminen on sana tai kaksi, josta nyt kukaan ei saa ymmärretyksi yhtään mitään. Tai sitten tulee koko litania ja ilkeästi sanoitettuna.
Onko kyse siitä, että ei ole saanut sitä palatsiaan sisustetuksi, kun omat varat eivät riitä, eikö mies olekaan alkanut piiaksi, jota tämä prinsessa voisi liitää näyttämässä lookiaan pitkin ja poikin ja kehumassa merkkituotteitaan.

Minusta elämän pitää olla tasapuolista, toki odotan itsekin, että mies osallistuu kodin hankintoihin, kuten kodin hoitoon, lasten hoitoon, eihän nykymiehillä ole enää ns. miesten töitä kotosalla, sillä lampun osaa vaihtaa nainenkin.

Vai onko se syy juuri tässä, että naiset ovat vallanneet vähän liikaakin näitä miesten ominaisia töitä ja toimivatkin kuin miehet eli haluaisivat juosta karkuun kotitöitä, lapsia.

Elämänmeno muuttuu kaiken aikaa, joten muutoksessa on pidettävä järki päässä, eikä lähteä ihan jokaiseen mukaan, mutta selvillä on kuitenkin oltava ja annettava periksi, vain siten mennään eteenpäin.

Ei se huono suhde lopu eroon, sillä jos jatkaa samaa tyyliään, ihan varmasti se seuraavakin suhde menee huonoksi, sillä ei toisen ainaisten vaatimusten mukaan kukaan voi elää.

Siis syitä varmasti löytyy molemmista. Valittavasti ne lapsenne jäävät kodista paitis, eihän sellainen ole mikään koti, jossa jokainen juoksee eri suuntaan joka ilta ja alakoululainen on kotona aina yksin. Siitä ei lapsen elämälle kovin hyvää jatkossa ole, mistä kummasta hän ammentaa voimaa ja uskoa, että hänestä välitetään, kun ei nyt edes omat vanhemmat välitä.
Eli olisiko aikaa hieman laittaa niitä plussia ja miinuksia paperille, ennekuin nimittää liittoaan huonoksi ja samalla ehkä näkyisi, miksi se tuntuu huonolta ja voisi alkaa saada muutosta aikaan.

Nämä hiivatin harrastukset, ne vievät kaiken ajan perheiltä, yhteiset ateriat kotona, niitä tuskin on koskaan enää. Kaapista syödään ja käydään ostamassa hampurilaisia ja pizzoja.
Kosissa pitäisi laatia talouden budjetti ja tärkeintä olisi laatia perheelle yhteisten aikojen jääminen, joten tämä oravanpyörä pitäisi saada pysähtymään.