Mahdankohan löytää tämän otsikon alta sellaisia ihmisiä, joita yhdistää samanlainen kokemus mitä minulla on.
Viime kesänä nimittäin paljastui, että miehelläni onkin vielä toinenkin tytär yhteisen lisäksi eikä näillä tytöillä ole vuottakaan ikäeroa, salattu lapsi on vähän nuorempi.
Tytön äiti ei ollut kertonut isästä mitään. Tyttäressä on vähän salapoliisin aineksia ja hän selvitti itse tätiensä avustuksella, että mieheni on hänen todennäköinen isänsä. MIeheni on ollut pakko tunnustaa sukupuolisuhteensa tähän naiseen, mutta hänkään ei tiennyt, että noista neljännesvuosisadan takaisista rakkaudenhetkistä syntyi tuollaista tulosta.
MIeheni piti tyttären yhteydenoton omana tietonaan reilun vuoden, mutta sitten viime syksynä hänen oli pakko kertoa asiasta minulle ja yhteisille lapsillemme.
Sen jälkeen elämä on ollut melkoista helvettiä. Mieheni on menettänyt työkykynsä masennuksen vuoksi. Isyyttä hän ei ole tunnustanut - toisaalta hän haluaisi siitä varmuuden, mutta se tietäisi myös sitä, että isovanhemmillekin olisi kerrottava asiasta perintöihin liittyen.
MIetin usein, ajatteliko tyttö minkä sopan hän sai aikaan isänsä etsimisellä? Miksi hänen äitinsä halusi salata asian tyttäreltään ja mieheltäni? Luottamus tähän mieheen ei mennyt tällä kerralla koska hän on tarvinnut aina ulkopuolisia suhteita. Olemme kuitenkin edelleen yhdessä, kun en enää viitsi erotakaan, kun elämää ei ole paljon jäljellä.
Olisi mukavaa, jos joku saman kokenut kertoisi omista tuntemuksistaan.
Viime kesänä nimittäin paljastui, että miehelläni onkin vielä toinenkin tytär yhteisen lisäksi eikä näillä tytöillä ole vuottakaan ikäeroa, salattu lapsi on vähän nuorempi.
Tytön äiti ei ollut kertonut isästä mitään. Tyttäressä on vähän salapoliisin aineksia ja hän selvitti itse tätiensä avustuksella, että mieheni on hänen todennäköinen isänsä. MIeheni on ollut pakko tunnustaa sukupuolisuhteensa tähän naiseen, mutta hänkään ei tiennyt, että noista neljännesvuosisadan takaisista rakkaudenhetkistä syntyi tuollaista tulosta.
MIeheni piti tyttären yhteydenoton omana tietonaan reilun vuoden, mutta sitten viime syksynä hänen oli pakko kertoa asiasta minulle ja yhteisille lapsillemme.
Sen jälkeen elämä on ollut melkoista helvettiä. Mieheni on menettänyt työkykynsä masennuksen vuoksi. Isyyttä hän ei ole tunnustanut - toisaalta hän haluaisi siitä varmuuden, mutta se tietäisi myös sitä, että isovanhemmillekin olisi kerrottava asiasta perintöihin liittyen.
MIetin usein, ajatteliko tyttö minkä sopan hän sai aikaan isänsä etsimisellä? Miksi hänen äitinsä halusi salata asian tyttäreltään ja mieheltäni? Luottamus tähän mieheen ei mennyt tällä kerralla koska hän on tarvinnut aina ulkopuolisia suhteita. Olemme kuitenkin edelleen yhdessä, kun en enää viitsi erotakaan, kun elämää ei ole paljon jäljellä.
Olisi mukavaa, jos joku saman kokenut kertoisi omista tuntemuksistaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mieheni entinen tyttöystävä synnytti ja antoi pois lapsen joka kuulelma oli mieheni. Heidän välinsä olivat menneet poikki ja me seurustelimme jo silloin kun tästä kuulimme. Tyttö on noin vuoden vanhempi kun meidän yhteinen lapsi. Kun joskus kysyin mieheltäni mitä hän asiasta ajattelee, hän sanoi että ei mitään ennenkun isyys todistetaan. Jos hän ei kelvannut sille isäksi silloin ei varmaan tarvi alkaa nytkään.
Meidän tapauksessamme ei ole kysymys uskottomuudesta, mutta vaikeita asioita silti.
Asiaan varmaan vaikuttaa se, tahtooko olla isä jollekin. Jos moinen asia lisää liikaa vastuuta lasten suhteen, niin silloin se on varmaankin vaikeaa. Ulkopuolisten mielipiteistä ei kannata välittää. Ne, jotka osaavat auttaa ja olla asiassa hyödyksi, ovat tärkeitä henkilöitä. Meilläkin on suvussa aviottomia lapsia. Se on vaan mielenkiintoista,kun suvun parissa ei ole kovin paljon lapsia yleensäkään. Joten ei muuta kuin asian kanssa työskentelemään ja kysymään, onko isyydestä tyttärelle vielä jotain apua ja hyötyä muussakin kuin taloudellisessa mielessä. Ehkä hän ei ole kiinnostunut vain rahasta. Ihan mielenkiintoinen tapaus. Tsemppiä!!!
Miksi aina pitää hyötyä, ja yleensä materiaalisesti? Toisilla ihmisillä on perustarve selvittää häiritsevät ja epäselvät asiat. Ehkä tytön persoonalle oli tarpeen tietää kuka on isänsä, vaikkei mitään tältä tulisi haluamaankaan. Rahaa tai sitä että äijä yhtäkkiä alkaisi olla isä hänelle. Uusia ihmisiä on aina mukava tavata ja oma historia kiva selvittää.
Jos et itse tietäisi isästäsi mitään, mutta olisi mahdollista selvittää kuka hän on, niin selvittäisitkö? Aika varmasti selvittäisit. Ihmisellä on tarve tietää, mistä hän on peräisin, jos ei muuten niin geneettisen tautitaustan selvittämiseksi. Selvittäväthän monet adoptiolapsetkin biologiset vanhempansa aikuisena, vaikka heistä useimmilla on ollut sekä isä että äiti.
Eihän se ole sen tytön vika, että miehesi oli uskoton ja lisäksi varomaton aikoinaan, ja että äiti ei halunnut tehdä aborttia.
Vähän hei empatiaa peliin.
Mouhijärvi 19.12.04
Messu piispantarkastuksen yhteydessä
http://www.arkkihiippakunta.fi/piispa/
"Mutta Joosef kysyy itseltään: Rakastanko minä Mariaa, kihlattuani, joka on ollut uskoton? - En voi saada häntä vaimokseni, koska hän odottaa lasta jollekulle toiselle. Mutta en voi kuitenkaan lakata rakastamasta häntä. Joudun purkamaan avioliittosopimuksen, se on selvää. Mutta teen sen kaikessa hiljaisuudessa. En tee tästä numeroa. Vaikka Maria on ollut uskoton, vaikka Maria on tehnyt kuolemansynnin, en halua että häntä rangaistaan. Rakastan Mariaa kaikesta huolimatta. Siksi toimin niin, ettei tästä synny skandaalia."