En tajua itseäni enään ollenkaan. Kaikki pitäisi olla kunnossa ja hyvin elämässä. Kuitenkin kun saan tilaisuuden yritän esittää ja vedättää. Anteeksi pyyntöjä olen tehnyt mutta ei nekään auta. Toki itseäni rankaisen ja elän hiljaisuudessa pystymättä kertoa kellekään. Loukkaan ja typerä vielä jatkan. Kun vielä anteeksi antaja jaksaa edelleen kulkea ja ymmärtää minua paljon paremmin kuin minä itse. Miksen osaa olla kiitollinen rakkaudesta jonka saan? Koska ei se paha ole mitenkään enkä missään nimessä halua sitä menettää. Mutta aina vaan kompastelen. Nytkin sydän vereslihalla itken ja yritän jälleen kaiken korjata. Käykö tässä niin että menetän tuon lopullisesti ja vasta sitten käsitän ja ymmärrän miten tämä elämä pitäisi hoitaa? Inhoan itseäni. Taidan olla sairas. Milloinkahan opinkaan arvostamaan tätä elämää mikä ulospäin näyttää hyvältä ja tiedän että moni mies haluaisi paikalleni.
miksi en opi
enkäsitäitseäni
170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et arvosta tarpeeksi mitä sinulla on.