Mieheni kävi eilen illalla kimppuuni. Väänsi kättäni, kuristi, tukehdutti tyynyllä, paiskasi seinään ja siitä lattialle, jonka perään potki selkään ja vatsaan, tukisti ja löi matolla useita kertoja.
Tänään kauhunsekaisin ajatuksin mietin töiden lomassa mitä tapahtui. Alkoholilla oli osuutta asiaan (mies kännissä), hänellä paineita ja suhteemme muutenkin koetuksella. Ärsytinkö? Syyttää mua pettämisestä, vaikkei pidä paikkansa ollenkaan. Itse pettänyt, joten taisi purkaa omaatuntoaan...?
Olen katsonut itseäni peilistä tänään useaan otteeseen. Kasvot ovat ehjät, mutta käsiä, jalkoja, selkää ja takapuolta peittävät tummat laikut. Selässä syvä vekki, joka tuli seinässä olleesta naulasta.
Uskaltaakohan tästä mennä kotiinkaan tämännäköisenä?
Piti purkaa tuntoja, kun ei kehtaa puhuakaan. Toivottavasti ette joudu koskaan kokemaan vastaavaa, vaikka tiedän päivittäin tapahtuvan vielä julmempia tekoja.
Mies ei ole minua koskaan lyönyt. Miten voi lyödä sitä, jota rakastaa? Taidan olla edelleen järkyttynyt, enkä osaa selittää mitä tapahtui. Mitä ihmettä tein..?
Tänään kauhunsekaisin ajatuksin mietin töiden lomassa mitä tapahtui. Alkoholilla oli osuutta asiaan (mies kännissä), hänellä paineita ja suhteemme muutenkin koetuksella. Ärsytinkö? Syyttää mua pettämisestä, vaikkei pidä paikkansa ollenkaan. Itse pettänyt, joten taisi purkaa omaatuntoaan...?
Olen katsonut itseäni peilistä tänään useaan otteeseen. Kasvot ovat ehjät, mutta käsiä, jalkoja, selkää ja takapuolta peittävät tummat laikut. Selässä syvä vekki, joka tuli seinässä olleesta naulasta.
Uskaltaakohan tästä mennä kotiinkaan tämännäköisenä?
Piti purkaa tuntoja, kun ei kehtaa puhuakaan. Toivottavasti ette joudu koskaan kokemaan vastaavaa, vaikka tiedän päivittäin tapahtuvan vielä julmempia tekoja.
Mies ei ole minua koskaan lyönyt. Miten voi lyödä sitä, jota rakastaa? Taidan olla edelleen järkyttynyt, enkä osaa selittää mitä tapahtui. Mitä ihmettä tein..?
Vastaukset 52
Vanhimmat
Eroa välittömästi! Miehesi teot tulevat 100 % toistumaan ja todennäköisesti raaistumaan. Itse olin melkein 20 v naimisissa väkivaltaisen miehen kanssa. Välillä oli pitkiäkin hyviä aikoja ja sitten jostain helvetin syystä hänessä käynnistyi väkivaltainen käytös täysin riippumatta siitä, kuinka paljon siivosin, laitoin ruokaa, järjestin, hoidin häntä, tein kaiken hänen puolestaan tai olin tekemättä. Mikään mahti maailmassa eikä mikään voinut häntä parantaa. Väkivaltaryhmääkin yritti, turhaan. Lapsiinkin kävi joskus käsiksi. Itsetunto romahtaa ja ihminen sairastuu masennukseen väkivaltaisen miehen rinnalla. Uskopa huvikseen kokenutta ja häivy. Jos et uskalla yksin lähteä, voit soittaa poliisit vahtimaan muuttoasi. He kyllä pitävät miehesi kurissa sillä aikaa, kun pakkaat tavarat. Sinulla vain yksi väkivaltakokemus hänen taholtaan, kohta niitä on enemmän kuin jaksat muistaa...ja vointisi heikkenee joka lyönnillä.
...että eroaminen on järkevin vaihtoehto. Pelkästään kuningas-alkoholi olisi jo riittävä syy. Mieheni tykkää kännätä. Hän voi ryypätä monta päivää putkeen, mutta putki usein katkeaa heti töiden alettua. Minun puheeni ja tunteeni eivät muuta tilannetta miksikään.
Olemme olleet yhdessä pari vuotta. Koskaan, korostan - ei koskaan ole tarvinnut pelätä häntä. Mutta viime aikoina hän riehuu kotona kännissä lähes joka kerta. Toistaiseksi hakkaamisen ja murjomisen kohteena on ollut ovet, seinät sekä erilaiset tavarat. Töniminen ja tuuppiminen kännissä on myös tavallista, muttei se ole koskaan satuttanut.
En tiedä mitä tehdä... en ymmärrä, miksi mies on muuttunut tähän suuntaan. Todellakin yritän parhaani tehdä hänet onnelliseksi, muttei se nähtävästi riitä. Eilistä en unohda, enkä ihan noin vain sulata muutenkaan. Nyt tunnustellessani mustelmia en voi kuin itkeä... en käsitä miten näin pääsi käymään...
En vaan tiedä miten voin mennä kotiin. Haluan mennä, siitä ei ole kyse, mutta hävettää nämä mustelmat. En haluaisi näyttää niitä hänelle, koska tiedän sen myös satuttavan häntä. Häpeän suunnattomasti sitä, että täysin syyttä sain selkääni.
Miten mies voi edes katsoa päin tämän jälkeen?
Samantapainen tarina. Ensin pienempää omituisuuttaa joka paheni pikkuhiljaa julmuudeksi ja omasta mielestäni tapon yrityksiski. Ota yhteyttä esim. Naisten linja-puhelimeen tai turvakotiin. Saat sieltä lisää ohjeita. SOITA HETI!
Itse olen myös viime aikoina joutunut miehen hyökkäyksien kohteeksi, ja tottakai se tuntuu pahalta, kun itse ei koskaan voisi kuvitella tekevänsä vastaavaa. Useimmiten väkivalta rajoittuu pelkkään tönimiseen ja kuristamiseen, mutta pari kertaa on sattunut enemmänkin..
Hänen mielestään minä olen syypää, hän menettää malttinsa kun korotan ääntäni. Tiedän, että se ei ole hänelle todellakaan mikään puolustus, tiedän, ettei saa satuttaa.
Helppohan se on ulkopuolisen sanoa, että lähde, ansaitset parempaa. Järkevää se olisikin lähteä, mutta joku hullu usko on siihen, että vielä kaikki on paremmin.
Olemme mieheni kanssa keskustelleet, ja vielä katsomme eteenpäin. Kuinka kauan, sitä en vielä tiedä.
Maya, sinun kannattaa puhua asiasta jollekin, jos et voi kertoa ystävillesi (minä en), voit aina mennä turvakotiin, vaikka vain juttelemaankin. Heillä on kokemusta asioista, he kuuntelevat, eivätkä tyrkytä omia neuvojaan. Tai jos haluat, laita emailisi, voisimme vaihtaa ajatuksia?
Ei sun tarvitse ymmärtää miksi hän muuttui, ei Sinun tarvitse hävetä mustelmiasi, mene lääkäriin näyttämään ja mene turvakotiin. Väkivalta Suomessa on rikos. Humala ei oikeuta lyömään ketään. Mene heti muualle kuin kotiisi ja kerää tavarasi. Rakkaus ei ole tuollaista.
elin itse monta vuotta alisteisessa suhteessa ja jouduin hakemaan apua masennukseeni. Psykologini sanoi,että henkinen väkivalta ja riehuminen muuttuvat lähes poikkeuksetta väkivallaksi. En uskonut silloin..siitä pari vuotta niin mies raiskasi ja yritti tappaa minut.
Olemme olleet erossa nyt melkein viisi vuotta ja helpottaa jo.
Minäkin etsin syytä itsestäni, mutta sitä ei ole.
Hae ihmeessä apua ja pian!!!
Olen ymmärtänyt, että kaksi vuotta on aika yleinen "skarppausaika" miehellä. Itse seurustelin rakastuneena ja onnellisena pari vuotta ja mies sitten yht`äkkiä "muuttui." Yritin aluksi etsiä syytä ja säälitti mies -itki ja ihmetteli. Pohjalla oli varmaankin mustasukkaisuus, jonka hän osasi hyvin kätkeä. Lähde pian itsesi takia ja ole kuuntelematta itkua ja katumusta (epäilee varmasti olevansa masentunut, kertoo itsemurha-aikeistaan ja "ymmärtää" nyt asiat paljon paremmin). Itselläni meni viisi vuotta sinkkuna; en pystynyt enää luottamaan kenenkään hyvyyteen. Älä tee samaa virhettä :)
vai rajottuu pelkkään kuristamiseen?näin lukee aiemmassa kannanotossa,sehän on hirveetä väkivaltaa-kuristaminen!
Naiset kaikki, jotka olette suhteessa väkivaltaiseen mieheen. Lähtekää välittömästi hakemaan apua, siis tältä istumalta. Suomessa on hirveästi salattua väkivaltaa. Ensi ja turvakotiin voi mennä laukkuineen ja sieltä auttavat uuden asunnon löytämisessä sekä antavat keskusteluapua. Tilanne väkivaltaisen miehen kanssa ei korjaannu, olen itse sen nähnyt 20 vuotta kestäneessä suhteessa. En lähtenyt, koska pelkäsin selviytymistäni yksin lasten kanssa. Perheemme tilanne näytti ulkopuolisen silmin moitteettomalta. Itsekään en tiennyt, minkätakia mieheni arvostelee ja välillä tönii ja jopa loppuaikoina löi minua. Luulin, että en ole tarpeeksi hyvä siivoamaan tai laittamaan ruokaa, hoitamaan lapsia jne. Pingoin ja suoritin kuin hullu. Lopulta oli lähdettävä tilanteen mentyä mahdottomaksi. Itsestäni vieläkin haen syitä ja yritän huonon itsetuntoni kanssa selviytyä. Luottamus rakkauteen ja itseen on mennyt. Paljon surua ja masennusta.
Kiitos kaikille kommenteista. Tänään on uusi päivä. Eilen tuli käytyä pientä keskustelua. Mies on sanoinkuvaamattoman järkyttynyt - ei muka muista mitään mistään potkimisesta tms. Näytin hänelle mustelmiani ja hän joutui johonkin paniikinomaiseen tilaan. Pyysi monta kertaa selittämään mistä mikäkin jälki oli tullut eikä ollut uskoa tapahtunutta. Ainoa, mitä hän muisti oli se että olimme mahdollisesti sekstailleet, koska hän oli herännyt alasti.
Niin, ensin hakataan ja sitten pannaan. Miten alennuinkaan siihen... enpä vaan tainnut uskaltaa enää tehdä vastarintaakaan.
En kertonut vielä edes kaikkea mitä muuta tähän liittyy... mies on pettänyt mua kahdesti tässä alkuvuonna, rukoilee anteeksiantoa ja vannottaa rakkauttaan. Olen antanut hänelle uusia mahdollisuuksia tuhannesti, mutta tilanne näyttää vaan pahenevan.
Pohjimmainen ongelma miehelläni on alkoholi. Ilman sitä ei olisi pettänyt (ei muista siitäkään juuri mitään). Ilman sitä hän olisi keskittynyt työnhakuun ollessaan työtön parin kk:n ajan sen sijaan että istui kapakassa ryyppäämässä minunkin rahat. Ilman alkoholia ei kämppämme olisi kuin terrori-iskun keskipiste. Ilman alkoholia en olisi saanut selkääni.
Mies on täysin eri ihminen selvänä (puolustelua). Hän on kultainen, huomaavainen ja todella rakastettava. Hän on mahtava isä ja hänessä kaikki on juuri sitä mitä toivoinkin puolisoltani. Paitsi tämä pimeä puoli. En tiedä vaikuttiko stressi tms. siihen, että asiat menivät näin pieleen...
Taidan olla täysin hullu jos vielä jatkan tätä, mutta minkäs teet tunteillesi... Sitä rakastaa ja jotenkin sen voimalla ei voi luovuttaa.
Ja kämppä muuten on minun, joten jos jompi kumpi lähtee, se on mies. Mutta haluan hänen jäävän. Haluan takaisin sen elämän mitä oli vielä pari kk sitten. Onko kellään kokemusta siitä, että puoliso on kuitenkin muuttunut??
Anteeksi vaan mutta en tajua sua kun et voi lähtee tollaisen kauhean kokemuksen jälkeen suhteesta.
No omapa on elämäsi.
Annan neuvon jota et halua: kannattaa erota!!! itse olin myös tilanteessa viime vuonna jossa mies kännäsi ja petti, ei onneksi ollut väkivaltainen mutta jaksoin kaiken paskan vain rakkauden tähden. luulin että kuolen jos erotaan ja että minulta loppuu kaikki hyvä mitä ikinä haluan ja voin toivoa. uusi vuosi muutti kaiken. tajusin viimein että se MIES EI MUUTU!!!!parempi kärsiä ero ja sen tuottama tuska kerralla kun monta vuotta piinaavan hidasta ylä- ja alamäkeä ja kärsiä siinä hidasta kuolemaa. erosin kk sitten ja olen nyt ONNELLISEMPI KUIN KOSKAAN. eron jälkeen vanteet hellittivät rinnan ympäriltä ja toki itkin ja ikävöin mutta tuska ja suru muuttuivat helpotukseksi, usko pois. olin onnellinen itseni vuoksi ja ylpeä tekemästäni päätöksestä. nyt olen onnellisesti uudessa suhteessa jossa saan KAIKKEA SITÄ mitä edellisestä puuttui=)=)=)voi tätä OIKEAA RAKKAUTTA miten ihanaa se on kun sitä vihdoinkin saa=)=)=)OLE VAHVA JA TEE ITSESI ONNELLISEKSI. tämä mies ei siihen pysty!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
...vastaus jota en halunnut. Mutta kiitän kuitenkin. Näin neuvoisin omille ystävillenikin. Mutta omalla kohdalla tilanne on vaikeampaa.
Erosin juuri tämän miehen takia edellisestä miehestäni. Ex oli myös viinaanmenevä, hajotti kaiken mitä eteen sattui (kännissä) ja kävi myös väkivaltaiseksi. 7 vuoden jälkeen pääsin tämän "uuden miehen" voimalla eroon siitä paskasta. Siinä meni kämpät, luottamus ja usko hyvään tulevaisuuteen. Tämä mies muutti kuitenkin käsitykseni elämästä ja vannotti kaiken kääntyvän hyväksi.
Olen todella ollut onnellinen hänen kanssaan. Rakastan häntä enemmän kuin elämää. Luulin, että olin nyt vihdoin löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa tulen lopun ikäni viettämään. Uskoin, ettei ikinä tarvitse enää sietää samanlaista ahdistusta, hyväksikäyttöä ja alistamista. Eikä tähän asti niin ole ollutkaan. Mitä ihmettä tapahtui???
Olen sen verran peräänantamaton, etten ihan äkkiä luovuta.
muista että ei se rakkaus riitä pitämään huonoa suhdetta koossa, molempien tulee kunnioittaa toisiansa ja tehdä töitä suhteen eteen. nyt vaikuttaa siltä että miehesi saa tehdä mitä lystää ja pyytämällä anteeksi ja katuvaisena saa kaiken anteeksi...haluatko elää näin?? itse tuskin tekisit vastaavaa ja jos tekisit, antaisiko miehesi tuollaista anteeksi??? TUSKIN. hän tekee tuollaista koskaa huomaa että sinä annat kaiken anteeksi, ja tuosta se vain pahenee ajan myötä, usko pois!! kannattaa varmaan aluksi kokeilla vaikka harkinta-aikaa jos ero tuntuu raskaalta, se jo voi muuttaa asioita parempaan suuntaan jos ne ovat muuttuakseen. en usko että sinä pystyt elämään kuitenkaan tuollaisessa "valheessa" että uskot miehen hyvyyteen ja annat aina kaiken anteeksi. joku kerta tappaa sinut ja ei seuraavana päivänä muista mitään. ei HYVÄ mies käyttäydy noin edes kännissä, se ei ole mikään selitys millekään käyttäytymiselle!!! otapa nyt asiat pöydälle ja keskustelette vakavasti suhteestanne, jos ei mies lopeta ryyppäämistä ja tuollaista käytöstä niin turha sinun on sitä sietää tai kärsiä pidempään, tsemppiä nyt kuitenkin, muista että jokainen ansaitsee vain parasta!!! miehesi ei kunnioita sinua niin kuin pitäisi...
Sinun on mentävä päivystykseen hakemaan itsellesi lääkärintodistus, että saat todisteen pahoinpitelystä ennen mustelmien häipymistä. Olet uhri ja koet häpeää aivan kuin raiskattu. Tämä asia on Suomessa rikos, sinun ei pidä mennä kotiin vaan tehdä ilmoitus asiasta lääkärille ja poliisille tai sitten otat yhteyden kriisipuhelimeen, naisten linjaan tai turvakotiin ja saat sieltä toimintaohjeet. Älä paina tätä asiaa villaisella.
Rakastan häntä enemmän kuin elämää. Niin, voi olla että seuraava kerta vie elämäsi. Todella pelottavaa tuollainen miehen muistamattomuus tekemisistään. Fyysiset voimansa ovat sitä luokkaa että seuraavalla kerralla voi kuristaa sinut kuoliaaksi. Et olisi ensimmäinen etkä viimeinen. Mutta jos kerran rakastat enemmän kuin elämää, valinta on sinun. Sinua on ainakin varoitettu. Nämä jutut eivät pääty hyvin.
Niin, ongelma nyt onkin lähinnä se kehtaaminen... En tiedä mitä sanoa lääkärissä, en tiedä edes miten myöntää itselleni tapahtunutta. Tiedän, että pitäisi pystyä pitämään omia puoliaan ja ottaa "vakuutus" itselleen, että tarvittaessa on todisteita vastaavan varalle... mutta se on vaikeaa.
Ehkä se häpeä ulottuu näinkin pitkälle. Ja mitä mahtaa mies tykätä, jos saa tietää minun toimineen hänen selkänsä takana? Onhan tapahtunut aika noloa hänellekin. Itselläni ei periaatteessa ole mitään syytä hävetä, en ole tehnyt mitään ansaitakseni tällaista. Mutta pistää silti miettimään mitä olen tehnyt väärin.
Lääkärithän ovat vaitiolovelvollisia? Eikä varmaan ole pakko kertoa sen kummempaa kuin mistä on kyse...?
Kaula tuntuu olevan kipein kohta, muttei siinä näy kuin pari fritsun tyyppistä raapaumaa. Enkä tiedä tulivatko jäljet kuristamisesta vai kenties siitä "panosta" jälkeenpäin...
Enpä voinut kuvitella, että ikinä joudun tällaisten asioiden kanssa puntaroimaan!!! :(
Hyvä lääkäri osaa lukea rivien välistä. Tai mene ensin sairaanhoitajalle, myös hän kirjaa tapahtuneen. lääkäri ym. henkilökunta on vaitiolovelvollisia.
Älä edes ajattele että se on noloa sun miehellesi se lyöminen. Se vika on hänen päässään, ei sinun.
Tukinainen ja amnestyn sivuilta voit lukea tylyä tietoa naisten pahoinpitelystä, myös Suomessa. Muutamia naisia kuolee "vahingossa" joka ikinen päivä. Älä sinä ole tilasto"vahinko". Hae apua.
Jos kaulaan sattuu, käy näyttämässä lääkärillä. Lääkärit ovat vaitiolovelvollisia, sitä kautta ei saa kukaan tietää mistä vammat tulivat, joten kenenkään paljastumista ei tarvitse pelätä. Pääasia, että vammasi tutkitaan ja saat niihin oikean hoidon. Lääkärille voit myös turvallisin mielin kertoa, mistä vammat tulivat, se auttaa lääkäriä myös vammojen diagnosoinnissa.
Selvästikin olet juuri tällä hetkellä shokkitilassa, kun ihmissuhteesi on yhtäkkiä pyörähtänyt ennalta-arvaamattomasti uusille urille. Tämä ei ole kuitenkaan aika painaa kaikkea villasella, vaikka uskoisitkin, että miehen väkivalta loppuu tähän. Hänelle näyttää kertomuksestasi päätellen olevan kehittymässä alkoholiongelma, ja hänen olisi hyvä päästä katkaisuun mahdollisimman pian. Jos väkivaltaakin ilmenee ainoastaan humalassa, olisi katkaisulla ehkä mahdollista ratkaista parisuhteenne molemmat tämänhetkiset kipupisteet. Miehesi voi myös saada apua Lyömättömästä linjasta www.lyomatonlinja.fi , anonyymeista alkoholisteista www.aasuomi.fi ja sinä itse voit puhua anonyymisti tunnoistasi esimerkiksi naistenlinjalla http://www.naistenlinja.com/fi/palvelut.html .
Kuulostele omia tuntojasi, niin fyysisiä kuin psyykkisiä/emotiivisiakin. Käy lukemassa tämä viestiketju parin päivän välein, kunnes olet saanut jotain selkeyttä ajatuksiisi.
Toivottavasti tilanne ratkeaa positiivisesti!
kun se menee hitusen liian yli ja sulta menee luita poikki tai tulee pahempaa jälkeä? Kannattako odottaa sitä hetkeä? Sitten on jo psyykkisiä ongelmia. Tulet vaan pelokkaaksi ja se hallitsee sua.
Palaan kuvauksiisi vammoistasi, miten kasvoissa ei näkynyt mitään, mutta selässä ja takapuolessa oli mustelmia, sekä siihen miten mies pani sinut useaan kertaan selostamaan ja näyttämään mistä mikin jälki tuli. Huomaatko mitään? Siis pahoinpitelijä joka sanoo ettei pysty hillitsemään raivoaan, kykenee silti yleensä harkitsemaan mihin lyö ja välttää työssäkäyvälle naiselleen aiheuttamasta kaikille nähtävissä oleviin paikkoihin mustelmia. Se siitä ylivoimaisesta raivosta tai maltin ja harkintakyvyn menetyksestä. Tämä on tyypillistä. Toisekseen hän tuntui, muka paniikissa, nauttivan tekojensa kuvauksista kun pani niitä toistamaan. Mahtaako tuo täydellinen muistamattomuuskaan pitää paikkaansa, ellei sitten alkoholismi ole todella vaurioittanut aivoja. Rakkautesi ei paranna miestäsi, mutta se voi tuhota sinut. Molemmat tarvitsette terapiaa, mutta erikseen, ei yhteen jäämiseksi. Hän hakee sinusta kaikupohjaa pimeälle puolelleen, älä suostu siihen! Olet kokenut shokin, mutta kerrot edellisen suhteesi olleen samanlaista, siis tiedät mihin ollaan menossa, et vain uskonut tästä miehestä johon rakastuit. Jäätkö odottelemaan että tulee kolmas, aluksi niin ystävällinen hurmuri, joka pelastaa tämän kynsistä, vai pelastaudutko itse ja itsenäistyt? Kukaan nainen ei tarvitse tuollaisia miehiä, ellei ole aivan täysi masokisti! Oliko kuvioissa joku lapsikin, kun kehuit miestä hyväksi isäksi? Hänhän oli sinullekin aluksi hyvä. Odotatko, kunnes myös lapsi pahoinpidellään, sitä rataa se etenee.
Oletko tosissasi,etä sinulla on uusi suhde kuukauden päästä erosta,ei millään pahalla,mutta odottelisit nyt muutaman ´vuoden,muuten tahtoo nuo vanhat jutut toistua,toivottavasti ei,mutta
yleensä noin nopeasti aloitettu uusi suhde ei tule toimimaan
"Tosi hyvältä" isältä kuulostaa mies toimintansa perusteella.
Lapsi hänellä on edellisestä liitosta, joka asuu luonamme pari arkipäivää ja joka toinen viikonloppu. Lapselle hän on upea isä ja rakastaa lastaan toden teolla. En muista, että olisi juuri edes korottanut ääntään lapselle.
Mulla on 2 keskenmenoa takana viime vuodelta. Olemme kovasti yrittäneet lasta. Vielä joulun tienoilla puhuimme vauvahaaveista ja omasta yhteisestä lapsesta. Voitte uskoa, että suunnitelmat ovat saaneet vähän takapakkia. Sitä virhettä en tee, että teen lapsen petturin, valehtelevan viinaan menevän ja väkivaltaisen ihmisen kanssa. Pelkästään kuitenkin jo "suunnitelmien myttyyn meneminen" sattuu. Mutta järkeä on päässä edes vähän. Miehellä on mielestäni nyt näytön paikka. Ajan myötä opin ehkä luottamaan ja uskomaan häneen uudestaan. Edellyttää tietysti lähes täydellistä käyttäytymistä. Onkohan tässäkään mitään järkeä..?
Ja mies on muutenkin ihminen, joka yleensä on pitkäpinnainen ja hillitsee itsensä. Lieneekö viina se, jonka voimalla purkaa paineensa? Ja kehenpä muuhun kuin minuun...?
En ole mielestäni edes nalkuttava akka tai mitään. Hän on aina kehunut kiltiksi ja kultaiseksi, elämänsä naiseksi. Sitä en nähtävästi enää ole. Olenkohan itse muuttunut jotenkin? Ovatko tunteet kuolleet hänen puoleltaan? Miksei hän sitten lähde?? Edellisen luota hän lähti valehtelematta kymmeniä kertoja (pahan olon takia), ja palasi takasin aina vain lapsen takia. Nyt kun kaikilla meillä on vihdoin elämä raiteillaan ja homma on toiminut jo parisen vuotta, kävi näin. Miksi?
Tulen itsekin väkivaltaisesta perheestä, jossa isä on aina terrorisoinut meitä muita. Olen lukemattomat kerran paikkaillut äitini taistelunjälkiä ja ottanut vastaan isäni raivon, jos äiti ei ole ollut paikalla. Olen ollut viikkoja poissa koulusta ja kahteen otteeseen olen ollut sairaalassa isäni takia. Hän kuitenkin osasi hakea apua, ja yli 10 vuotta on kulunut siten, ettei hän ole äitiä lyönyt kertaakaan. Apua siis löytyy!!
Mutta mies... joka ei sanojensa mukaan ole koskaan lyönyt naista (eikä exääkään exän sanojen mukaan) käyttäytyykin nyt näin. Viinaongelma on ollut tiedossa jo pitkään, mutta mies kieltäytyy hakemasta apua. Ei ole kuulemma mitään ongelmaa. Nyt vasta hän tuntuu vähän heränneen ja on suunnitellut meille viikonlopuksi tekemistä, joka on kaukana baareista tai alkoholista. Haluaisin niin antaa mahdollisuuden, mutta pelkään. Pelkään pettymystä.
Enkä halua elää suhteessa, jossa saa miestä pelätä. Häntähän minä rakastan yli kaiken, mutta senkään uhalla en halua pelätä henkeni edestä.
Ehkä täytyy tosiaan jokunen päivä miettiä tapahtunutta ja yrittää mennä päivä kerrallaan. Kiitos kaikille teille ymmärtäväisille ihmisille avusta, tuesta ja ystävällisistä sanoista. Olette auttaneet jo paljon, kun olen saanut purkaa mieltäni fiksujen ihmisen kesken. =)
en nyt tässä kaikkia taustoja ruvennut kertomaan kun aihe oli eri asiasta mutta kyllä tämä "uusi suhde" on jo vuosien takaa kitenyt ihastus/ystävyyssuhde joka nyt sitten muuttui seurustelusuhteeksi...toivottavasti en ollut hätiköivä mutta nyt on hyvä olla...olisihan sitä voinut odottaakin mutta koska vanha suhde oli jo niin kauan tulehtunut niin kyllä siitä on jo "päästy yli" ainakin minun osaltani=)=)
Vauvanteko kannattaa pistää jäihin toistaiseksi. Tiedäthän itsekin millaista on elää lapsena väkivaltaisen isän kanssa.
yritin aamulla kirjoittaa sinulle, mutta koneeni teki lakon. Nyt huomaan sinun kirjoittaneen juuri niistä asioista joita ajattelin sulle kertoa. Kuule, kysele joltakin läheisriippuvuudesra ja naisen taipumuksesta ottaa itselleen samanlainen mies kuin isä on. Itse yritin alkkiksen kanssa kaksi kertaa, pas%¤54t se mitään muuttunut. Olin vain sinisilmäinen hölmö ja paidanvaihtopaikka. Nyt kun älysin jättää sen, tajusin, että äitini elämä oli aivan samanlaista kuin mun. Mä vain älysin lähteä kävelemään siitä liitosta.
Soita perheneuvolaan ja kysy noista alussa mainitsemistani asioista. Älä kiusaa itseäsi uskomalla parempaan, ehkä sitä ei ole/tule. SOITA!
Täytyy myöntää, että pelkään yksinäisyyttä. En osaa kuvitellakaan meneväni kotiin, tyhjään sellaiseen. Kotiin, jonka olen yhdessä mieheni kanssa valinnut, sisustanut ja asuttanut. Ja siis koti, jossa ennen kaikkea yhteinen elämämme virallisesti alkoi. Koti, jossa meidän piti perustaa perhettä ja elää onnellista elämää.
Mies on ollut yli-kultainen sunnuntain jälkeen. Ruoka odottaa kotona joka päivä töiden jälkeen, kotitöitä tehty ja ensimmäisenä suukottamassa, kun pääsen ovesta sisään. Tuntuu, kuin hän todella yrittäisi osoittaa olevansa pahoillaan. Asioita ei vaan unohda ihan äkkiä.
Olen edelleen sitä mieltä, että ainoa mikä tähän auttaa on aika. Mies pystyy itse käyttäytymisellään vaikuttamaan olosuhteiden parantumiseen ja luottamuksen palautumiseen. Ehkä olen valmis ottamaan turpaani vielä uudestaan, ainkain silloin on toinen mahdollisuus suotu ja sen jälkeen voin mitään katumatta tehdä päätökseni.
Huolestuttavaa on, miten paljon kohtalotovereita näytän omaavan. Ja kuten aikaisemmin sanoinkin, toisten kohdalla tilanne on pahempi. En tarkoita vähätellä omaa kokemustani, koska jäljet jätti sekin. Mutta toiset todella joutuvat jopa sairaalakuntoon ja ovat mahdollisesti kärsineet väkivallasta vuosia. Tuntuu hölmöltä valittaa, kun en saanut turpaani edes kunnolla. Ja vasta ekaa kertaa. Mutta yksikin kerta on liikaa, näin on joku viisas joskus sanonut.
Voimia teille kohtalotovereille!
Hei Maya! En nyt halua loukata loukattua, mutta kirjoituksesi saa minut pihisemään vihasta! Et voi olla niin sinisilmäinen, että uskoisit miehesi muuttuvan. EROA EROA EROA!
Ihmisen pitää pystyä olla myös yksin. Kun et eroa, etkä tee rikosilmoitusta, etkä puhu kellekkään, teet karhunpalveluksen kaikille niille naisille, jotka ottavat kotona iskuja vastaan!!!!
Uskomatonta, että edes mietit mikä sinussa on vikana! Tarinasi on kuin suoraan koulukirjoista, näin ajatuksen muokkautuvat uhrin päässä.
Itselläni oli väkivaltainen isä. Hän hakkasi vain kännissä, mutta eipä tee rikosta yhtään lievemmäksi. Hakkaaminen äitini mukaan alkoi pikkuhiljaa samalla tavalla kuin teillä. Lopulta äiti päätyi mm. alastomana lumihankeen (joutui hakemaan 2 km päästä naapurista apua) sai puukosta silmäkulmaansa jne. jne. Äitini havahtui tilanteeseen siinä vaiheessa, kun 11 vuotias isosiskoni joutui yksin soittamaan apuun poliisit. (poliisit olivat meille kyllä muuten tuttu vieras, mutta lapsen ei ollut aikasemmin tarvinnut puuttua peliin) Äiti erosi ja kiitän siitä luojaani! Elämäni olisi ollut pilalla jos olisin sen viettänyt samassa asunnossa isäni kanssa. Aivan sama ettei isä ikinä minuun koskenut, pelkkä viina ja tappelu aiheuttaa lapselle pahoja traumoja. Isäni on tällä hetkellä kokopäiväinen alkoholisti ja nykyään ilmeisesti liian heikko fyysisesti käymään naiseensa käsiksi.
Omat parisuhteeni ovat olleet onnellisia ja turvallisia, joten en tiedä, kuinka vahva itse olisin, jos joutuisin samaan tilanteeseen. Täältä katsottuna olen turhautunut, että niin monet hyväksikäytetyt naiset eivät näe omaa tilannettansa ja noin vain alistuvat. Tuntuu käsittämättömältä!
Vaikka miehesi parantaisikin tapansa, joudut lopun elämääsi elämään pelossa. Joka kerran leikkiin ryhty... PLIIIIS eroa.
Voit olla hyvinkin oikeassa,mutta tiedän tapauksia,missä väkivalta on loppunut kertaheitolla.
Tässä tapauksessa voisi ajatella,että ei kertaakaan enää ja vaatia mies ammattiauttajan luo ja jollei hän sinne ole valmis,ei hän ole valmis väkivaltaa lopettamaankaan.
Hyvä ystäväni elää onnellista elämää miehensä kanssa joka oli kerran väkivaltainen,mutta 12v ei ole tapahtunut mitään siihen viittaavaa.
Jotkut oppii jotku ei(valitettavan monet)
Itseäsi et voi väkivallasta syyttää,kenelläkään ei ole siihen oikeutta,oli sitä ennen tapahtunut vaikka mitä.Ainoastaan itsepuolustus on hyväksyttävää.
No anna sitten miehellesi vielä yksi mahdollisuus, mutta jos tulee vielä toinen samanlainen väkivaltatilanne, niin sitten lopetat yhteiselosi miehen kannssa heti, sovitaanko niin?.
Jos jäät vielä toisenkin kerran toivomaan parannusta ja katsomaan miehen hyvitysyrityksiä, niin voit olla varma, että olet jäänyt kierteeseen. :)
"Itselläni ei periaatteessa ole mitään syytä hävetä, en ole tehnyt mitään ansaitakseni tällaista."
Etkö?
tuo nyt oli olevinaan, hhmmmm >:-(. Oletko kenties joku naista hakkaava mies, joka hakee teoilleen oikeutusta?
Oikeinko, siis jos SINÄ teet jotain typerää, auot päätäsi vaikka jollekkin joka ei sitä heti hyväksy, niin sut saa se ihminen pieksää tosta noin vaan. Mieti vähän mitä suustas päästät.
Tässä on sulateltavana myös uskottomuus väkivallan lisäksi. Tiukkaa tekee, mutta oikeasti uskon uusiin mahdollisuuksiin.
Mutta joo, sovitaan niin, että seuraavalla kerralla peli loppuu lyhyeen. ;) Sen voin melkein luvata. Kävin eilen työpaikkalääkärillä vilauttamassa itseäni ja kävimme pitkän keskustelun. Tuli parempi olo. Nyt on siis lääkärintodistus vammoista ja se on tae jatkolle, jos vastaavaa tapahtuu.
Niinkin kliseistä kuin onkin, rakastan miestäni yli kaiken. Olen ehkä sinisilmäinen, tiedän sen itsekin. Olette kaikki puhuneet pelkkää asiaa ja varmasti neuvoisin samoin omille läheisilleni ja myös täällä. Mutta kun sen itse kokee... viha ja rakkaus kulkee käsi kädessä. Vihaa sitä, mitä mies on tehnyt, mutta siitäkin huolimatta rakastaa ja saa itsensä ajattelemaan kuin olisi ansainnut kohtalonsa. Näinhän ei tietenkään ole, mutta kuitenkin.
Hyvältä tämä ei näytä, mutta ainakin hetkellisesti tuntuu paremmalta. Viikonloppu kuitenkin tulossa, joten pelkästään tämän aikana voi jo selvitä mitä tuleman pitää. Miehellä on saunailta ja melkein sen myötä olen viisaampi. Fiksuinta häneltä olisi jättää se väliin. Muttei varmasti sitä tee. Sitten toivon hänen tulevan ajoissa kotiin, ja ehdottomasti hyvillä mielin.
Jää nähtäväksi. Ymmärrän kyllä teitä, jotka "vaaditte" eroamaan. Pelko tulevaa kohtaan on nimittäin karmaiseva.
Uusi mahdollisuus on siis edessä, katsotaan kuinka käy. Sen riskin olen valmis ottamaan, että vielä kerran saan nenilleni. Mutta se onkin sitten viimeinen kerta. Miehen valinta.
Hyvä, että menit lääkäriin! Toivottavasti asiat sutviutuvat. Ole vahva ja tsemppiä!
Jos rakastat miestäsi niin kuin sanoit, ja et helpolla luovuta, niin otat turpaasi niinkuin kunnon nainen tekee, pystypäin ja valittamatta. Pitäähän rakkaan miehesi saada purkaa paineitaan.
Kyllä sinä vielä opit ne mustelmat kunnolla piilottaan ja vaikka kylkiluut ja kasvot takuulla vielä murtuu , niin muista ettei kannata ärsyttää, kyllä sä vielä opit pitään pääs kiinni kun oikein yrität. Ja sovintohan on aina IHANAA, muista opetella hiukan väistelemään kuiteski ettei nirri lähde kun saattaa rakkaasi joskus innostuessaan paukauttaa tai riepottaa liian lujaa.
Siis ei missään nimessä kannat jättää jos on löytänyt ihanan miehen ketä rakastaa enemmän kuin elämää. Oi että se on ihanaa rakkautta. Jää siis rakkaasi vierelle, jonain päivänä hän aivan varmasti muuttuu normaaliksi, tuntevaksi mieheksi.Kunhan jaksat sinä vaan rakastaa ja parantaa hänet rakkaudellasi. Ja ottaa siinä sivussa turpaasi ja tuntea itsesi paskakasaksi, mutta mitä siitä, sehän on pieni hinta kun saa RAKASTAA.
Näin naiivilta kuulostan itsenikin mielestä. ;) Yleensä ihmiset eivät muutu, ei muuttunut mieheni edellisestäkään suhteesta. 7 vuotta jaksoin sitä paskaa, mutta sitten riitti. Tämän miehen kanssa uskon, että vähempi riittää saaman mitan täyteen.
Tuleva viikonloppu on miehelleni näytön paikka. Tänään hänellä on saunailta, josta toivoin hänen luopuvan ihan omasta tahdostaan, ei kuitenkaan luovu - en jaksa nalkuttaa, menkööt ja tehkööt mitä tekee. Tein selväksi, että tämän viikonlopun aikana hänen kannattaa yllättää mut positiivisesti, esim. jättämällä baarit väliin ja olemalla kanssani. Tämä osoittaa, että hän todella haluaa korjata virheensä.
Kismittää kyllä huomata, ettei kuitenkaan ole niin tosissaan että luopuisi saunaillasta ihan itse... Luulenpa, että herra itse löi juuri viimeisen naulan arkkuunsa.
Tämä pelkotila vaan on kamala, kun jännittää mitä tuleman pitää... tuleeko yöksi kotiin, tuleeko ajoissa, jos tulee kotiin niin rähinätuulella...? Näytön paikka tosiaan - määrittää aika pitkälti miten tästä jatketaan.
Toivon tietysti, että kaikki menee hyvin. Toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta. Mutta niin nöyryytetyksi kuin jo itseni tunnen, en jää toista kertaa enää parantelemaan tilannetta. Homma on tästä edes päin mieheni käsissä, ja jos hän sen mokaa, saa itse vastata seurauksista. Hyvä tässä on uhota, kun menetys / ero tulee sattumaan järkyttävän paljon... mutta periksi en saa antaa. Täytyy pysyä tässä päätöksessä, että antamani mahdollisuus on todellakin viimeinen.
sinun jatkuva seuralaisei ja itsetunnon nävertäjä.
Jatkuu huomenna...Näin päättyi aina jännittävään kohtaan kuunnelma jota lapsena seurasimme. Mayan tarina on saanut monet pidättämään henkeään, miten tulee käymään? Se panee miettimään, että onko tämä keksitty juttu, vai ihan oikeasti tosielämää. Jos siis on nainen joka on kotonaan nähnyt perhehelvetin ja ollut jo yhdessä suhteessa hakattuna, niin miksi hän jäisi kokemaan samaa vapaaehtoisesti. On työpaikka ja ei lapsia mutkistamassa asiaa. Kyseessä täytyy olla joko satu, tavallista suurempi tyhmyys tai vääristynyt käsitys rakkaudesta. Maya luulee ehkä lapsuutensa perusteella että hakkaus on rakkautta! Jatkuu huomenna....
voi olla että ja varmaan onkin,sitä tulee sellaiseksi ns.pelosta riippuvaiseksi.Ei osaa elää jos ei odota jotain kauheaa,normaali elämä on vierasta.Jos on ollut esm väkivaltanen isä,sitä voi hyväksyä väkivaltasen miehen,se voi tuntua normaalilta.Olen vaan miettinyt itseni käytöstä,miksi hyväksyi avioliitossa väkivallan-kunnes tajusin lähteä,vaikka siinä vasta urakka olikin,mutta toivun päivän kerrallaan.Pelko siinä pitää kiinni.
Mikä sua vaivaa nainen?
Mies on hullu.
Ratkaise asia ,tee kuten "ANNE".
Lue ylhäältä hänen ratkaisunsa.
Pystyt samaan ihan täysillä.
Ala toimia! Heti!
Hullulta et voi vaatia yhtään mitään. Eikö se mene jakeluun!!! Vai vielä muka vaatia että: tämä on sitten viimeinen kerta kun kuristat, hakkaat, tukehdutat tyynyllä minua ja heittelet pitkin seiniä!
Itseltä voi vaatia sen verran että pelastaa henkensä ja häipyy helvetin liukkaasti, jäämättä mitään analysoimaan ja pohtimaan, että mitäs jos se sittenkin olis toiminut! Vituttaa lukea kun ihmiset vaan naivisti kuvittelee että kaikki järjestyy ajan kanssa. Kasvakaa aikuisiksi ja toimikaa sen mukaan: lapsikin tietää ja tajuaa että toista ei lyödä. Miksi te ette sitä tajua?
Vuosia jatkunut juominen todellakin aiheuttaa pahaa oloa, joka purkautuu rikkomisena ja nyt kiinni käymisenä.
Tilanne tulee pahenemaan, sillä miehelläsi on jo varmaan lääkkeet mukana juomisessa. Jos näin on, hän on sekakäyttäjä ja täysin arvaamaton.
Jätä hänet, että hän pääsee hoitoon.
lukea, että viikonloppuna maya saattaa joutua taas uudelleen miehensä käsittelyyn. Toivon melkein, että olisin paikalla varmistamassa, että kaikki menee hyvin :I
Muuta hyvä ihminen äkkiä pois. Minulla on kokemusta siitä, että tuo käyttäytyminen pahenee. Ekana se alkaa tönimisellä ja tuolien potkimisella. Kohta sitä potkitaan jo ihmisiä ja koko ajan vaan raaistuu se homma. Onneksi muutin neljän vuoden jälkeen pois. Pidä huoli, ettet ota uutta väkivaltaista miestä tilalle, kun olet entisestä eronnut.
Maya, kuulijakunta odottaa kärsimättömänä seuraavaa jaksoa.. Miten kävi?
Arvelen viestiesi perusteella, että olet hoitoalan ihminen, jolla on paha läheisriippuvuus. Nimimerkki "pieni hinta rakkaudesta" osasi kuvata osuvasti läheisriippuvuuden tunnusmerkit.
Uskallat siis vielä kerran kokeilla onneasi, ehkä hän ei lyö, mutta entä jos hän lyö vielä raaemmin kuin ensimmäisellä kerralla? Ei tuo eka kertasikaan nyrkkeilysäkkinä lupaavalta näytä. Entä jos hän on vieläkin väkivaltaisempi. Rikosilmoitus ja ero, siinä on mahdollisuutesi pelastaa itsesi. Minä kokeilin tuota uskotteluleikkiä, lupaukset ettei enää seuraavaa kertaa tule, mutta toisin kävi ja pelosta tuli elämääni hallitseva tekijä. Jätin hänet, mutta hän seuraili sittenkin minua. Uhkasi tappaa ja melkein teki sen mitä aikoikin. Elämän ja kuoleman rajoilla sairaalaan, mutta selvisin elämään monen tunnin leikkauksen jälkeen. Älä sinä kokeile onneasi, lähde ajoissa!
Eipä käynyt mitenkään.
Oli suunniteltu yhteistä puuhaa ja tekemistä oman kotimme hyväksi. Näin äijää pe-aamuna ennen kuin lähdin töihin. Hänellä illalla menoja (saunailta), josta kotiutui yöllä neljän aikaan. Seuraavana aamuna talkooporukka tuli koputtelemaan oven taakse. Mies aloitti aamun juomalla muutaman loipparin (kaljaa) ja alkoi touhuta puhelimen kanssa ja soitteli kavereita läpi. Oli kanssamme ehkä reilun tunnin ja lähti. Tiesin, että pysyy poissa pitkään.
Remppasimme kämpän kuntoon ja valmiiksi asti ja lähdimme kavereiden kanssa hauskanpitoon. Kun tulin yöllä kotiin, ei äijää näkynyt missään. Sunnuntaina klo 17 iltapäivällä herra vihdoin antoi kuulua itsestään ja pyysi hakemaan kotiin. Riitaa välttääkseni hain ja laitoin suoraan nukkumaan. Ei siis riitaa, ei lyöntejä. (Olen oppinut pitämään suuni kiinni kun tarvis.) Pelkästään suuri suru siitä, että tämä "näytön paikka" oli todellakin näyttänyt mikä on homman nimi. En osaa sanoin kuvailla pettymystäni... mies siis vähät välitti siitä, että laitoin likoon viimeiset rahani ja näin kovasti vaivaa kotimme (lue, parisuhteemme) eteen. Talkoot, jossa piti hänenkin olla mukana. Tämän piti "piristää" suhdettamme.
Tänä aamuna hänen käytöksensä ja välinpitämättömyytensä löivät viimeiset naulat arkkuun. Enempää en jaksa tapahtumia selostaa, mutta röyhkeydellä ei näköjään ole rajoja. Sen sijaan että olisi nähnyt vaivaa suhteemme eteen, hän löikin kaiken täysin ranttaliksi, ryyppäsi taas 3 päivää putkeen ja on tänään taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Raivo on suunnaton... kun pääsen kotiin, on minun vuoroni riehuta. Lunta tai ei, kamat lentävät hankeen. Keräilkööt niitä sitten ja painukoot exänsä tai kenen tahansa luo. MITTA ON TÄYNNÄ!!!
Olisi pitänyt uskoa teitä ja heivata äijä HETI, eikä antaa pilata tätäkin viikonloppua. No, seuraavaa ei tule.
Kiitos kaikille keskustelijoille kommenteista, kaikista niistä rakentavista ja myös kritisoivista. Ymmärrän kyllä miltä ulkopuolisen silmin näyttää, mutta minkäs tunteilleen voi. Tällä kertaa selvisin ilman lyöntejä ja niin kauan kun mies on selvinpäin, ei minun niitä tarvitse pelätäkään. Eli tänään saan raivota ihan rauhassa... NYT TODELLAKIN RIITTI!!!
...ja vaikka syvälle sydämeen sattuu, tiedän nyt tekeväni oikein. Mahdollisuus oli, hän ei siihen tarttunut. En halua elää ihmisen kanssa, joka on petturi, valehtelija, alkoholisti ja vielä väkivaltainen. Ja ihminen, joka pitää minua näin itsestäänselvyytenä (ja pilkkanaan), ei ansaitse minua.
Eikä sitten muuta kuin toipumisen jälkeen sen unelmien prinssin hakuun, taas yhtä kokemusta viisaampana!! Kunhan vaan saisin pidettyä tämän raivon aina iltaan asti ja tästä eteenpäin...
toivotan sinulle, sinulla on vielä elämä edessä. :)
JOS TIETÄISIN,MISTÄ MIEHESI TAPAISIN,ET ENÄÄ IKINÄ JOUTUISI VÄKIVALLAN KOHTEEKSI!!!ÄLÄ TYYDY OSAASI!!!
Mä sain tietää hetki sitten, että isäni on hakkannut äitiäni kännissä järjestelmällisesti 30 vuotta... Itse en ole koskaan nähnyt, mutta...
Kyllähän mä pienenä (alle kouluikäisenä)kuulin ne huudot ja näin, jotain mustelmia. Mä en kuitenkaan halunnut uskoa sitä todeksi. Mustelmatkin luulin olevan tulehtuneita näppylöitä, leikkausarpia jne. Henkistä alistamista on aina ollut, mutta en ikinä olisi uskonut todeksi, että rakas isäni olisi pystynyt koskemaan niin fyysisesti ja pahasti äitiini.
Vasta nyt, 15 vuoden jälkeen, äitini kertoi, kuinka asiat todellisuudessa ovat. Kaikki ne äänet ja huudot olivatkin totta. Kerroin äidilleni antavani kaiken tukeni, mitä hän tarvitsee. Isäni toipuu tällä hetkellä suuresta leikkauksesta, ja äitini uskoo, että nyt vihdoinkin kaikki kääntyy hyväksi. "Eihän se ikinä selvinpäin, saatoin ärsyttää häntä jne..."
Hän ei halunnut kasvattaa lapsia ilman isää ja kuulemma rakastaa miestänsä.
Isosiskoni joutui näkemään lapsuudessaan rankkojakin riitoja (agressiivista käytöstä, väkivaltaa) ja luultavasti nämä olosuhteet vaikuttivat osaltaan vakavan parantumattoman mielenterveystaudin puhkeamiseen. Takana on 10 vuoden helvetillinen sairauskertomus ja loppua ei näy. Tämäkään ei ole muuttanut isäni käytöstä.
MIKÄÄN EI MUUTU! Lähtekää itsenne ja lastenne tähden.
Tällä hetkellä mietin, kuinka voisin auttaa äitiäni ja tarjota edes hänelle turvallisen ja rauhallisen vanhuuden.
- särkynyt isän tytär, pikkusisko, äidin iltatähti-