Otsikon otin suoraan Esa Elorannan uudesta biisistä. En parempaakaan lausetta keksi kuvaamaan tätä olotilaa. Onhan tämä myös sinkkuelämää mutta ennen kaikkea tämä on elämää murheellisen sydämen kanssa. Tiedän että pitäisi olla iloa ja elämänjanoa, mutta mitä jos tämä onkin pysyvä olotila? Saako tässä tilassa kaivata toista ihmistä?
Naiset suosittelevat yleensä lääkitystä mutta en ole yhtään varma kannattaako ottaa pillereitä elämäntuskaan. Kykenen tuntemaan iloa nähdessäni kevätpuroja, muuttolintuja ja suuren kiven jota aurinko lämmittää. Ihmisten maailma on turha mutta onhan maailmassa paljon muutakin. Jos haluaa ihmissuhteen niin pitääkö elää ihmisten elämää? Eikö voisi olla vain olento joka sinnittelee täällä oudossa maailmassa?
Tässä olotilassa ei ihmissuhde olisi varmaan ihan tavallinen ihmissuhde. Ei siinä olisi eteenpäin menemistä, ei suuria haaveita, mutta olisihan siinä pieniä hetkiä, ohikiitäviä onnen tunteita ja ainakin turhien riitojen puuttumista. Eikö sekin olisi jotain?
Kuinka onnellinen pitää olla että saa luvan kaivata toista ihmistä vierelle?
Naiset suosittelevat yleensä lääkitystä mutta en ole yhtään varma kannattaako ottaa pillereitä elämäntuskaan. Kykenen tuntemaan iloa nähdessäni kevätpuroja, muuttolintuja ja suuren kiven jota aurinko lämmittää. Ihmisten maailma on turha mutta onhan maailmassa paljon muutakin. Jos haluaa ihmissuhteen niin pitääkö elää ihmisten elämää? Eikö voisi olla vain olento joka sinnittelee täällä oudossa maailmassa?
Tässä olotilassa ei ihmissuhde olisi varmaan ihan tavallinen ihmissuhde. Ei siinä olisi eteenpäin menemistä, ei suuria haaveita, mutta olisihan siinä pieniä hetkiä, ohikiitäviä onnen tunteita ja ainakin turhien riitojen puuttumista. Eikö sekin olisi jotain?
Kuinka onnellinen pitää olla että saa luvan kaivata toista ihmistä vierelle?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En osaa asettua sinun tapaasi ajatella, koska minun sydämeni ei ole koskaan särkynyt. Kauan kestäneen parisuhteen halusin itse lopettaa, koska se ei ollut toiminut enää moneen vuoteen. Sen jälkeen olen huomannut että viihdyn hyvin yksin, enkä jaksa ruveta tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen tietyllä tavalla erityispiirteinen ja siihen liittyy halu olla yksin. Siitä myöskin varmaan johtuu se että vaikka olisin ihastunut johonkin ihmiseen niin en "kiinnity" kenenkään niin että minun pitäisi välttämättä saada tuo ihminen elämääni.
Tosi onnellinen. Vain onnellinen saa kaivata toista rinnalleen. Toista ei saa kuormittaa suruilla ja murheilla. Onnellisuusstandardista löydät tärkeämmät ohjeet, jotkut on tuomittu elämään loppuelömänsä yksin, koska eivät ole onnellisia. Suomi on muuten maailman onnellisin maa tutkitusti, se selittää miksi täällä on niin paljon hulluja. Hulluilla on aina kivaa.
Jos ei ole sen takia onnellinen kun ei ole kumppania niin se tarkoittaa sitten sitä että on elettävä loppuelämä yksin.
niin että pysyy varmasti Suomitilaston ulkopuolella onnettomana
Pakkohan se on kun juuri tuossa kerrottiin että vain onnellinen saa kaivat toista rinnalleen.
Onnellinen pitää olla. Siis vain onnelliset voi mennä parisuhteeseen, mutta miksi ne menis kun ne ilman sitäkin on onnellisia. Eli onnelliset ei mene parisuhteeseen vaan onnettomat on ne jotka menee. Ja sen vuoksi parisuhteet kaatuu.
"Kuinka onnellinen pitää olla että saa luvan kaivata toista ihmistä vierelle?"
Ei tuohon varmaan ole mitään patenttivastausta. Ihmisillä on kuitenkin taito tunnistaa rikkinäiset yksilöt, tai ainakin minulla on, ja uskon että se on ihan meillä kaikilla. Minä en osoita koskaan mitään seksuaalista tai romanttista mielenkiintoa ihmiseen josta näen ettei hän ole sinut itsensä kanssa.
Luulisin että kaipuuta voi, ja saakin olla, mutta vastakaikua tuskin saa ennenkuin on potentiaalisten kumppaniehdokkaiden silmissä riittävän "ehyt".
Vaikea on täältä tuntea mitä sinä koet...
Moni on varmasti yksinäinen ja kaipaa vierelle toista ihmistä, mutta siinä missä joku toivoo vierelle jotakuta, toinen pelkää joutuvansa ongelmiin tutustumalla johonkuhun yksinäiseen.
Eikä maailma ole kaikille samaa. Joillekin se on alati jatkuvaa epäonnea. Voi sairastua jo lapsena ja elää kokoajan jokin erikoisjärjestely päällä koko elämän, mikä voi olla lyhytkin.
Täällä vaan pitäisi iloita kaikesta mitä saa ja olla siitä kiitollinen. Onnellisuus tuleekin siitä, että huomaa mitä elämässä on hyvin. Mitä pystyy parantamaan ja mitä aikoo vielä saavuttaa. Ne pienet hetket ja onnensiemenet on yleensä ihan siinä lähellä, mutta kun katsoo liian kauas, ei näe vierelle.
Aloita crux pikkuasioista...varmaan löydät monta hyvää asiaa elämässäsi...