panosuhteessa?
No siitä, jos nainen on tyypillinen Suomalainen nainen
En ihmettele miksi monilla miehillä on tästä syystä "sitoutumiskammoa". Ihmettelen naisia jotka syyttävät ja syyllistävät miehiä "sitoutumiskammoiseksi". Naurettavinta asiassa on se, että näistä ei ole itsestään sitoutumaan kehenkään oikeasti.
No siitä, jos nainen on tyypillinen Suomalainen nainen
En ihmettele miksi monilla miehillä on tästä syystä "sitoutumiskammoa". Ihmettelen naisia jotka syyttävät ja syyllistävät miehiä "sitoutumiskammoiseksi". Naurettavinta asiassa on se, että näistä ei ole itsestään sitoutumaan kehenkään oikeasti.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sitähän se ätmilore on, että lietsotaan itselle pelkoja siitä, että kaikilla muilla (varsinkin naisilla) on ollut sitä pelottavaa seksielämää. Kun se seksi itsessään pelottaa jo ja naiset pelottaa koska on halun kohteita ja nainen jolla on ollut seksiä pelottaa ihan kaksin verroin.
Silloin harvoin kun naiset osaavat oikeasti analysoida toimintaansa ja käytöstään ja puhuvat totuuksia niin miten on mahdollista että ne ovat monesti ihan yksi yhteen miesten analysointien kanssa? Onko totuus siis mielestäsi "ätmilorea"? Juuri yksi nainen kommentoi yhteen ketjuun ihan samansuuntaista asiaa kuin tämänkin ketjun aloittaja.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15229791/syita-miksi-haluan-olla-sinkku#comment-93272094
Ei mulla oo sitomiskammoa, päinvastoin.
En kyllä enää edes ymmärrä, että mikä merkitys siinä on, että kuinka monen kanssa on harrastanut seksiä? Ja miten ja milloin?
Eikö se itse ihminen ole tärkeä? Pitääkö poliisinkin ola pyhimys, että voi olla poliisi? Ei yhtään rikesakkoakaan...
Jotenkin en enää osaa ajatellakaan, että kyselisin naiselta tämän seksuaalihistoriaa...jos ihminen miellyttää minua ja minä häntä, niin eikös se ole tärkeintä? Entiset oli ja meni...se mitä on nyt, on tärkeintä...
No vessapaperi on kertakäyttötavaraa...ihminen ei... vai potkiiko sinutkin pomo viikon jälkeen roskiin?
Jos ihminen olisi jokaisen eri partnerin jälkeen roskaa, täällä vaeltaisi paljon roskia.
Tuo ajatus on sinulla ja ahdistaa sinua...ei minua.
Itse ainakin haluan tietää mahdollisimman paljon kumppanini seksuaalisista mieltymyksistä ja oppiihan siinä samalla hänen entisistä kumppaneistaankin. Mielestäni tämä on itsessään läheisyyden ja intiimiyden osoitus, että näistäkin asioista voidaan puhua ja mieltymykset ovat tärkeää tietoa, jotta minun on helpompaa oppia olemaan hänelle hyvä kumppani.
Nurinkurinen ajatus, että ihminen menisi kokemuksista jotenkin huonommaksi saati pilalle. Yleensä kokemusten myötä ihminen kasvaa ja kehittyy. Huonojenkin, vaikka sitten mutkan kautta. Että oppiipahan ainakin tietämään mitä ei halua. Vaikka toki rankat negatiiviset kokemukset voivat rajoittaa sitä, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Mutta kun on virheitä tehty jo aiemmin jonkun kanssa, ei tarvitse enää toistaa niitä samoja.
Panosuhteilijat panosuhteilee eikä ole luotettavia, niin kuin et sinäkään. Samanlaisia on panosuhteilevat miehetkin.
Niin.. Entiset kokemukset antaa jotain suuntaa, mutta jokaisen kumppanin kanssa syntyy oma suhde, niin seksuaalisesti kuin muutenkin..
Fysiologisetkin erot vaikuttaa paljon, miten jotain sekdiä voi harrastaa..jokainen kokee eri asioita eri tavalla.
Saanen väittää, että kyse ei ole itsensä muokkaamisesta toista tyydyttäväksi ja miellyttäväksi, vaan toisen mieltymysten löytäminen...ei etsiä vaan löytää... sillä on eroa.
Tästähän on aiemnminkin väännetty mutta teille pojille sitten varmaan myös polyamorinen suhde on ok koska naisen sivupanoilut muiden kanssahan vain rikastuttaa petielämää teidän kanssa?
No se ei ole minulle ongelma...
Kelle sitten?
Mä en ainakaan ole huomannut mitään konkreettista eroa oliko seksikumppaneita ollut 1 vai 11...
Sillä on väliä jos pyrkii oppimaan itsestään.
Panosuhteet ovat yksi tapa tutustua omaan seksuaalisuuteen. Varsinkin kun naisen rooliin kuuluu se miellyttäminen, niin siinä voi omat halut ja tarpeet jäädä vähemmälle, jos parisuhteessa päätyy osoittamaan rakkauttaan ensisijaisesti toisen haluja tyydyttämällä. Siksi panosuhde, jossa ei ole niin suurta henkisemmän yhteyden tarvetta, voi olla hyvä tapa löytää mitä seksuaalisesti itse toisen kanssa tyydyttyy. Ja siitä tiedosta on pelkkää iloa molemmille sitten kun taas löytyy joku jonka kanssa olla sellaisessa suhteessa, jossa on sekä henkinen että seksuaalinen ulottuvuus.
Toki jos itse ei ole sinut seksuaalisuutensa kanssa, niin kuin minusta kokemattomien miesten kohdalla ainakin palstalla vaikuttaa, niin toisen avoimempi, vahvempi yhteys omaan seksuaalisuuteensa voi nostaa omia ahdistuksen aiheita vielä enemmän pintaan. Mutta jos se henkinen yhteys on, niin seksuaalikokemusten erilaisuuksia on siitä helpompaa lähteä tasapainottamaan. Esim. juuri polyamoria voi olla sellainen ratkaisu, jos esim. halut menee kovasti ristiin seksuaalisella tasolla, vaikka henkisesti sitten sovitaan sitäkin paremmin yksiin.
Niin niin mutta vastaapa kysymykseen "Onko polyamorinen suhde ok?" senhän pitäisi olla jos menneisyydelläkään ei ole väliä. Vai onko niin että itseään ympäriinsä jakava nainen muuttuu huonoksi juuri sillähetkellä kun alkaa olemaan sun kanssa jos ei lopeta sitä jakamista muille?
Niin mutta vastaa sinäkin kyusymykseen "Onko polyamorinen suhde ok?", siis siten että sinä olet yksi osallisista. Pelkkä "kyllä" tai "Ei" riittää.
Esimerkiksi jos kumppanillani olisi joku fetissi, jonka toteuttaminen toisi hänelle suurta tydyytystä ja onnellisuutta, mutta ei minua kiinnostaisi lainkaan tai kokisin sen ällöttäväksi jopa, niin silloin olisi parasta, että hän toteuttaisi sitä jonkun muun kanssa. Ja sitten olisi onnellisempi ja vapautuneempi minun kanssani tehdessämme sellaisia juttuja jotka meitä molempia kiinnostaa.
Polyamoria kiintymystapana on ihan ok. Jos toinen kiinnostuu useammista niin sittenhän kiinnostuu. Kyllähän se egolle tekee hyvää, että silti on minun kanssani, vaikka viehättyisi muistakin. Ja mielelläni myös tiedän tiettyyn rajaan asti missä mennään, että jos kumppanini pitää jotakuta muuta ihastuttavana, niin kuulen mielelläni tiedän asiasta, mutta en halua jatkuvasti kuulla hehkutusta siitä toisesta.
Polyamoria suhdemuotona... Riippuu tilanteesta ja ihmisistä, joita siinä suhteessa olisi. Ei mikään ehdoton ei, mutta ei myöskään ns. vapaa mandaatti olla kenen kanssa vaan, vaan niin että ensin keskusteltaisiin avoimesti ja rehellisesti mikä on meidän suhteen tila ja sitten katsottaisiin mahtuuko siihen muita ja mitä se käytännössä tarkoittaisi.
Pääasia ettei petetä, eli tehdä selän takana toisin kuin on sovittu tai kuin annetaan ymmärtää.
Ylipäänsä tuollainen asenne, että toinen on huono tai muuttuu huonoksi sen takia, että on erilaiset preferenssit kuin itsellä, on aika vaikea asenne jonka kanssa elää. Koska silloin suurin osa ihmisistä näyttää huonoilta ja samalla maailma pahalta paikalta. Kun kevyempää ja helpompaa ja ihmisten välisiä rajoja ymmärtävämpää on ajatella, että itsellä on omat tarpeet ja preferenssit (ja ehdottomat rajat) - ja toisella toiset. Se, että ne eivät mene yksiin, ei tarkoita että kumpikaan olis huono tai väärässä, vaan että ollaan vaan erilaisia. Kun tuon sisäistää, niin esim. torjunta ei osu samalla tavalla itseen, kuin jos ajattelee huonommuuksien kautta.
Hyvä kirjoitus!
Seksuaalisuus on monelle kipupiste, kun se on hyväksyntää. Pitäisi olla jotain toiselle. Mutta jokainen nauttii niin eri asioista..tuntee eritavalla.
Ja moni vielä etsii identiteettiään.
On helpompi syyttää, kuin tutkia ja löytää...
Onko aloittajan äiti tyypillinen suomalainen nainen?
Ja millainen on aloittajan äitisuhde? Entä aloittajan isäsuhde? Entä aloittajan vanhempien välinen suhde ja suhde lapsiinsa? Niin paljon kysymyksiä, joihin vastaaminen valottaisi aloittajan asenteita...
Kompleksista fb-kaveruutta muistuttaen.