Havainto elokuvan "Kauhea Nainen" yleisöstä

Kävin viimein katsomassa elokuvan "Kauhea Nainen". Yleisön kokoonpano ehkä kertoo aiheen arkuudesta jotain. Pieni elokuvasali oli noin puolillaan. Suurin osa oli naisia -- minun lisäkseni siellä oli vain muutama mies. Kaikki miehet olivat liikkeellä yksin. Yhtään ainutta pariskunta en yleisön joukossa nähnyt! Kaikki kunnia yleisön naisille, kun tulivat katsomaan olekuvaa, joka käsittelee alkavan parisuhteen kipupisteitä miehen näkökulmasta.

En tietenkään tiedä, miksi yleisössä ei ollut pariskuntia. Tiedän kuitenkin, miksi itse tulin yksin. Elokuvassa oli tuskallisen paljon tuttua omasta liitostani. Arvet ovat vielä sen verran arkoja, että en halua käsitellä taakse jätettyjä asioita vaimoni kanssa.

Menimme naimisiin reilusti keski-ikäisinä. Olin tottunut hoitamaan kotiani ja talouttani, ja saanut usein kotini siisteydestä kehuja. Yhteen muutettuamme sovimme taloustöiden vastuualueista. Minun ei olisi juolahtanut mieleenikään ryhtyä työnjohtajaksi vaimolleni, mutta piti aivan itsestään selvänä, että hän naisena on kotimme työnjohtaja, jonka kuuluu vahtia ja tarkastaa tekemisiäni, ja jonka vallassa on hyväksyä tai hylätä kaikki tekemiseni. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa, kun elokuvassa Marie järjesti uudelleen Rasmuksen tiskikoneeseen laittamat tiskit. Se on just sellasta!

Yritin ensimmäisinä vuosina puhua asiasta, mutta tunsin, että en tullut mitenkään ymmärretyksi. Viimeisenä keinona päädyimme parisuhdeterapiaan, ja siellä naispuolinen terapeutti osasi jotenkin vääntää rautalankaa niin, että tapahtui jonkinlainen läpimurto parempaan. Pääsimme viimein rakentamaan suhdetta alusta asti näkyvissä olleiden hyvien puolien, kuten yhteisten harrastusten varaan.

Elokuvan loppuratkaisusta tuli mieleen laulun sanat: "...ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin". Rasmus ei tosin ole rosvo vaan tavattoman kiltti mies, joka ei halua halua tuottaa mielipahaa kenellekään, varsinkaan naiselle, jonka kanssa jakaa vuoteen. Tämän maailman donaldtrumpit eivät joudu "hiljaa hirtetyksi" vaan nimenomaan tällaiset kiltit rasmukset. He eivät ansaitse sitä!

Tasa-arvoon ja parempaan maailmaan pyrkivien feministien kannattaisi (joskus ihan aiheellisen) valittamisen lisäksi miettiä, miten miesten maailmassa olevaa hyvää ja oikeaa rohkaistaan ja tuetaan. Ja siinä sivussa voisivat myös miettiä, että miten voi olla mahdollista, että Donald Trampin ääniosuus valkoisten naisten joukossa oli 52%!