Olen päätynyt ajatukseen, että se on joko yksineloa loppuelämä tai täsmähaulla mies, jolla on elämässä muitakin intohimoja ja stressinpurkukeinoja kuin seksi. En jaksa enää elämää, johon kuuluu velvollisuusseksiä 1-2krt/vko ja päivittäistä kourimista mutta ei yhtään hellyyttä (mies nukkuukin sohvalla), niukasti kommunikointia eikä lainkaan yhteistä tekemistä, kuten luonnossa liikkumista ym. pienimuotoista aktiviteettia (en siis kaipaa mitään hard core eräihmistä tms.). Olen jo valmis jopa täyteen seksittömyyteen, jos saan tilalle elämänkumppanin, jonka kanssa voin jakaa elämäni ja tehdä asioita - käydä retkillä, festareilla, liikkua, tavata ihmisiä... Nyt teen asioita yksin tai lapsen kanssa. Ei lapsi kuitenkaan ikuisesti ole seuranani.
Mies joka ei edes halua omistaa tv:tä voisi olla aika kiva.
Onko tällaisia olemassa? Palstat pursuavat vihaa (omia) naisia kohtaan, jotka eivät innostu tarpeeksi sänkypuuhista. Onko edes olemassa nelikymppisiä miehiä, joille riittäisi seksi esim kuukautiskiertoa noudatellen? Omat haluni noudattelevat sitä aika tarkalleen. Eli seksi pyörii mielessä ovulaation aikaan, mutta sekään ei ole mikään ehdoton pakko.
Mies joka ei edes halua omistaa tv:tä voisi olla aika kiva.
Onko tällaisia olemassa? Palstat pursuavat vihaa (omia) naisia kohtaan, jotka eivät innostu tarpeeksi sänkypuuhista. Onko edes olemassa nelikymppisiä miehiä, joille riittäisi seksi esim kuukautiskiertoa noudatellen? Omat haluni noudattelevat sitä aika tarkalleen. Eli seksi pyörii mielessä ovulaation aikaan, mutta sekään ei ole mikään ehdoton pakko.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei mistään.
Eikö Suomessa oo enää edes yhtäkään impotenttia? Aseksuaalia? Nymfomaanin kumppanin näännyttämää? Testosteronivajeesta kärsivää? Sellaista jonka halut on vienyt joku lääkitys tai sairaus?
Harvinainen vaatimus naiselta.
Mut eiköhän heitä löydy.
Huhhuh vai ei löydy miestä, joka ei vahtaa televisiota.. En ole katsonut televisiota viimeiseen 9 vuoteen, jos ei lasketa muutamaa dokkaria. Onhan sitä paljon muutakin tekemistä, kuin töllöttimen vahtaaminen. Toivoo 30v Mies.
Mullakii matala, mutt saattaa viel nousta.
Olen kolmenkympin kieppeillä oleva mies jolta lääkitys vei halut melkein kokonaan, joskus on halua mutta pystyn kyllä senkin kiertämään rukoilulla. Sanoisin että kerran kuukaudessa itsetyydytän itseäni.
Mitä tarjottavaa sinulla on minulle? Olet ilmeisesti jo 40 vuotias, jolla takana elettyä elämää ja lapsi(a)?
Pärjään aika hyvin tässäkin nyky-tilanteessa, monet naiset ovat mm sanoneet että haluaisivat harrastaa minun kanssani seksiä mutta itse en viitsi vaivautua baareihin.
Ilmeisesti ette ole löydettävissä deittineteistä, koska teillä sitten kai on niin, että kun ette elä puutteessa, ette kaipaa elämänkumppaniakaan?
Ongelmani on, että olen kaunis. Herätän ehkä juuri vääränlaisten miesten huomion.
Ihana olisi mies, joka tykkää seksin, tv:n ja syömisen sijaan kuluttaa energiaansa erilaiseen toimeliaisuuteen ja olisi mieleltään vireä, utelias, maailmalle avoin.
Ulkona yksin liikkuessani törmään aina miehiin, jotka ovat yksin esim pyöräilemässä luonnossa. Ihmettelen aina, mistä noita miehiä löytää. Noita joilla on työn ohella muutakin elämää ja mielenkiinnon kohteita.
Unelmieni liitto olisi sellainen, että mieskin keksisi jatkuvasti kivaa tekemistä eikä haluaisi elää elämää, joka pyörii koti-työ-kauppa-kolmiota ja jossa pääosa vapaa-ajasta vietetään sisällä kotona leväten. Itse voin tehdä melkein mitä vain, voin lähteä luontoon, rempata kotia, mennä keikoille, syömään, kylään, saunomaan, messuille, yhdessä ostoksille... Haluan napsia pieniä elämyksiä joka viikonloppu. Tuskin seksikään olisi ongelma, jos se ei olisi tasan ainoa aktiviteetti, mitä on miehen mielessä. Ja kunhan se ei ole este muulle elämälle. Romanttinen lomamatka, jossa tilattaisiin aamupalakin huoneeseen ja käytäisiin väliin ehkä ravintolassa ja uima-altaalla, mutta pääosin oltaisiin sängyssä, olisi aivan saatanan tylsä loma!
Eipä sellaisilla miehillä, joilla on kalenteri täynnä kaikenlaista omaa aktiviteettia ja kavereiden kanssa menoja ole aikaa muuhun kuin seksiin ja ruokaostoksiin parisuhteessa, ei auta siivoamisessa eikä pyykinpesussakaan. Harvemmin mies innostuu ja joutaa sinun kanssa yhdessä harrastamaan jotain.
Kriteereihini parisuhteessa kieltämättä kuuluu myös jonkinlainen parisuhdekeskeisyys - halu viettää aikaa oman kumppanin kanssa. Minusta suhde ei ole toimiva, jos osapuolilla ei ole kosketuspintaa toisiinsa juuri lainkaan tai sitä on aivan liikaa (esim toinen on mustasukkainen ja kontrolloit toisen menemisiä vaatimuksena, että kaikki aika vietetään yhdessä).
Eli työ, omat harrastukset ja kaverimenot sekä parisuhteen ystävyysaspekti, vanhemmuusaspekti ja seksiaspekti ovat tasapainossa. Omissa kokemuksissa parisuhde on ollut seksiä ja sitä, että oleillaan passiivisesti saman katon alla. Minä sitten olen viipottanut itsekseni tai jonkun ystävän kanssa, mutta kieltämättä ensimmäinen, jota poikkeuksetta pyydän mukaani, on ollut oma kumppani. Mutta kun ei kiinnosta kuin se tv ja seksi. Ja jos johonkin suostuu lähtemään, se pitäisi jotenkin palkita sillä, että saa sitten lisää seksiä.
Eli meillä tuo on selkeästi ongelma tuo seksi. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että sekin on kamalaa, jos miehen elämän täyttävät menot kavereiden kanssa, joista vaimo on suljettu ulos.
Niin ja mainitsen vielä sen verran, että nykyisin teen paljon yksin, soittelen myös paljon kavereita läpi, jotta saisin seuraa. Moni kuitenkin viettää aikansa perheensä kanssa. Haluaisin elää itsekin perhekeskeistä tai parisuhdekeskeistä elämää. Suhteet eivät vain onnistu, koska kaikilla miehilläni on ollut aina tolkuton libido (seksiä mieluiten 5xvko). Ja itse haluan elää loppuelämäni ilman velvollisuusseksiä. Olen antanut edelliselle kumppanille luvan käydä myös vieraissa/hankkia rakastajan, kunhan hänen jatkuva puutteessaolonsa ja siitä johtuva äkäisyytensä ei pilaa koko muuta elämää. Mutta seksikeskeisten ihmisten elämään tuntuu liittyvän aidosti tietynlainen anhedonia liittyen kaikkeen muuhun. Mikään muu ei kiinnosta, kuin seksin tuoma huippukokemus. Siksi kaikki aktiviteetti, joka tuo iloa minulle, on ainakin edelliselle ollut melko mitäänsanomatonta.
Siksi en keksi muuta, kuin löytää kumppanin jolla on matala/matalahko libido, mutta runsaasti elämäniloa ja kyky nauttia pienistä asioista.
Niin olen tuo aiempi mies joka kirjoitti toissapäivänä tänne "d13d1231d231d23".
Vaikka olisit kaunis, niin luultavasti olen tapaillut yhtä kauniita aiemmin, tosin emme olleet suhteessa emmekä harrastaneet seksiä.
Tiedän varmaankin mitä sinulta odottaa. Mutta en halua ottaa vastaan sinun negatiivisuuttasi, joka voisi pilata minun oman kyvyn nauttia pienistä asioista tai jopa että veisit lopulta elämänilon kun kokisit minut liian tylsäksi ja sitten jättäisit minut juuri kun olisin sovittanut jonkun ihmisen elämääni.
Hyvä d13d1231d231d23. Vaikka et seksistä välitäkään, olisit ehkä vääränlainen minulle. Kun et taida juuri välittää naisista/ihmisistä ilman sitä seksiäkään..? Tai sellaisen kuvan ainakin saa.
Minä puolestani en viihdy yksin. Olen hyvin sosiaalinen. Ihmiset eivät yleensä saa aikaan sellaista minussa, että menettäisin kyvyn nauttia pienistä asioista. Mutta kaipaan parasta ystävää.
Ehkä löydän elämänkumppanin elämän ehtoopuolella? Sellaisen joka tykkää nukkua toisen kainalossa ja kulkea käsikynkässä, eikä viihdy yksin. Ja kiinnostus pornoon jne on kaikonnut aikapäiviä sitten. Ehkä jotain vaniljaseksiä silloin tällöin, mutta ei mitään sellaista, että mökötetään viikko, jos ei saadakaan seksiä.