miten sanon miehelleni että se on finito, ohi nyt???
tajusin vasta viikon yksin olon jälkeen (mies oli lomalla) että haluan olla yksin...elää vain itselleni...olla rauhassa...(se vaihe multa jäänyt kokonaan elämättä...kotoa siskon kans samaan asuntoon, miehen kans yhteen...eli siinä mennyt mun teini-ikä...)
seurusteltu kohta viis vuotta... alettiin kun olin 15 (täytin pian 16)... teininä mua ei haitannut ku kaverit toilaili...ihastuivat, rakastuivat jne...kokivat kaikkea...multa jäi kaikki se väliin...seurustelin kuin aikuiset konsanaan... muut pitivät hauskaa ja me oltiin kuin aviopari.
Nyt haluasin seisoa omilla jaloillani. tehdä mitä huvittaa, kerätä vain omia jälkiä jne. mies kotiutui eilen ja olen ollut todella kylmä hänelle... (lähtöä olen miettinyt jo monta kuukautta ja nyt tuntuu että se on väistämätöntä kauhean riitelyn keskellä) äsken hän laittoi viestin että olis hieno omakotitalo myytävänä...että ostetaanko...ja mä täällä kotona kattelen vuokrayksiöitä... puhuttiin joskus että olis ihana saada omatalo jne...
Säälin miestäni nii pirusti...! hän on mua vanhempi ja tiedän että haluasi jotain pysyvää elämäänsä...mä vaan en tod ole valmis! en vasta 20 vuotiaana!
Miten mä kauniisti kerron että en halua jatkaa...???
Haluaisin ainakin muuttaa asumaan omilleni...
olo on hysteerinen... :(
tajusin vasta viikon yksin olon jälkeen (mies oli lomalla) että haluan olla yksin...elää vain itselleni...olla rauhassa...(se vaihe multa jäänyt kokonaan elämättä...kotoa siskon kans samaan asuntoon, miehen kans yhteen...eli siinä mennyt mun teini-ikä...)
seurusteltu kohta viis vuotta... alettiin kun olin 15 (täytin pian 16)... teininä mua ei haitannut ku kaverit toilaili...ihastuivat, rakastuivat jne...kokivat kaikkea...multa jäi kaikki se väliin...seurustelin kuin aikuiset konsanaan... muut pitivät hauskaa ja me oltiin kuin aviopari.
Nyt haluasin seisoa omilla jaloillani. tehdä mitä huvittaa, kerätä vain omia jälkiä jne. mies kotiutui eilen ja olen ollut todella kylmä hänelle... (lähtöä olen miettinyt jo monta kuukautta ja nyt tuntuu että se on väistämätöntä kauhean riitelyn keskellä) äsken hän laittoi viestin että olis hieno omakotitalo myytävänä...että ostetaanko...ja mä täällä kotona kattelen vuokrayksiöitä... puhuttiin joskus että olis ihana saada omatalo jne...
Säälin miestäni nii pirusti...! hän on mua vanhempi ja tiedän että haluasi jotain pysyvää elämäänsä...mä vaan en tod ole valmis! en vasta 20 vuotiaana!
Miten mä kauniisti kerron että en halua jatkaa...???
Haluaisin ainakin muuttaa asumaan omilleni...
olo on hysteerinen... :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se on paha mennä neuvomaan tuollaisessa tilanteessa. Ihmiset reagoivat tällaisiin asioihin eri tavalla. Rehellisyys lienee kuitenkin valttia. Jos "vika" ei ole miehessäsi, vaan vapaudenkaipuussasi, kerro se hänelle juuri niin kuin kerrot meille. Älä turhaan satuta toista selittelemällä mitään sellaista, mikä ei ole totta.
Kehotan nyt kuitenkin miettimään tarkkaan. Oletko varma mitä haluat? Mitä sinä haluat? Onko se, mitä sinä haluat, todella tavoittelemisen arvoista? Ruoho ei yleensä ole sen kummempaa siellä aidan toisella puolella, vaikka kaikki niin luulevat.
Vai onko niin, että viikon päästä kaduttaa, mutta hyvä suhde on jo ehditty tuhota. Mielestäni voisit keskustella todellisista haluistasi jonkun fiksun ihmisen kanssa, älä pilaa toisen ihmisen elämää hetken huuman tavoittelulla.
Ja pidä mielessä, että jos joskus eron jälkeen haluaisitkin palata takaisin miehesi luo, hän saattaa olla ikuisesti katkera, eikä huoli sinua enää mistään hinnasta.
Jotenkin ajattelisin, että muuta vaikka muutamaksi kuukaudeksi omillesi, ja yritä sopia asia miehesi kanssa niin, että tuona aikana pohdit, mitä todella elämältä haluat. Kokeile sitä yksin elämistä. Bilettäminen ja pikasuhteet on kelattu kyllä hyvin pian läpi, ja arki pukkaa esiin. Olisi hieno juttu, jos pystyisitte sopimaan asian fiksusti, tottahan te molemmat haluatte toistenne parasta.
säälin miestäsi.. koska olen itse kokenut tuon.. katkera olen myönnettäköön, mutta myönnettäköön myös, että vihaan sitä naista joka vei minulta nuoruuden vain lähteäkseen kylmästi kävelemään. Sanoin 4 vuoden suhteen jälkeen ettei ole valmis seurustelemaan.. Vähän erikoinen ajankohta sanoa noin? Eikö vain.. Ette naiset pysty edes arvaamaan mitä tunteita kävin sekunnin murto-osassa läpi. JA VIELÄ VÄITETÄÄN ETTÄ MIEHET EIVÄT HALUA SITOUTUA! Lähe sitten pian kävelemään.. sitä nopeammin miehesi pääsee taas elämänalkuun kiinni. Muuten valehtelet itsellesi ja ennenkaikkea miehellesi. Itsesääli lakkaa.. ikävä ja tuska ei koskaan.. Ja kun joku kuitenkin kysyy, niin KYLLÄ! Helpotti ja paljon!
miehesi ei ota sinua ikinä takaisin, kun häntä koipien välissä olisit palaamassa!
Kerro se hänelle että olet vielä niin kakara elämään aikuisten elämää. Sanot että menen isän ja äidin luokse kasvamaan ja kehittymään henkisesti.
että meitä miehiä on muitaki jotka tajuavat asian.. meinaamme jäädä akkavallan alle, kun kaikki akat vaan säälii muijaa et: "voi voi, ku se ei ollu valmis suhteeseen, voi voi.. kyllä se siitä. Lähetsä baariin horoileen viikendinä?" kiesus kristus..
Joo, hyvää katkeraa loppuelämää vaan sullekin. On ne naiset hirveitä.
Kyllä se vielä sinullekkin koittaa, jos liikaa panostat suhteeseen.
Olipas tylyä kommenttia tuolla lopussa.Ei sitä voi toinen ymmärtää tuollaista tilannetta enne kuin tulee omalle kohdalle.Ei kukaan halua pitkän suhteen jälkeen toista satuttaa,mutta joskus vain ei pysty jopa epäselvistä syistä olemaan enää toisen kanssa!
Minä tiedän sen.Tarinasi kuulostaa tutulta,pikkutyttönä suhteeseen,kasvetaan yhdessä...jne..Minulle kävi noin nelisen vuoden seurustelun jälkeen.Mieheni ensin jätti minut,olin ihan murtunut,hän halusi olla vapaa.Olin kyllä halunnut vapaaksi jo kauan mutta ei ollut rohkeutta jättää.Palasimme puolisen vuoden jälkeen yhteen..olimme toiset puolivuotta yhdessä,kunnes minä sain vuorostani tarpeekseni!Hän halusi yhteistä asuntoa yms.minä vain eroon rakkaudesta.En halunnut ja pystynyt satuttamaan häntä,joten elimme ns.vapaassa suhteessa yli vuoden.Rellestin vapaana sinkkuna yöelämässä.Minua oli aina kalvanut ettei ollut kokemusta muista miehistä-nyt se on.enkä kadu mitään!
Oli julmaa pelata hänen kanssaan peliä,mutta minulla oli vielä tunteita häntä kohtaan.Sitten en enää kestänyt hänen läheisyyttään-ahdisti ja raivostutti!seksi ei kiinnostanut! Oli vaan vaikeaa luopua noin pitkästä ja ainoasta suhteestani!Lopulta pääsin kuitenkin hänestä yli,kiitos yhdelle itseäni hieman nuoremmalle pojalle.Hän sai minut ajattelemaan!
Toivon että et tee niin kuin minä.Jos joku päivä ero kaduttaa älä suin päin juokse takaisin ja leiki toisen tunteilla..Jossain vaiheessa varmasti tulee jonkinlainen katumus-viimeistään silloin kun on yksin..Toivon että valitsemasi tie on oikea,ja ole ylpeä itsestäsi!Ei voi väkisin elää sellaisessa suhteessa missä ei halua.ei toisen kustannuksella!
En ymmärrä noita joitakin kommentteja miehiltä!Pitäisikö naisen vain elää teitä varten.Olisiko naisen pitänyt olla teidän kanssaan vain siksi että te haluatte!Kai jokainen ihminen toivoo rakkaalleen onnellista elämää,kenen kanssa sitten sen saavuttaakin!Ettekai te olisi halunnut naisen olevan teidän kanssanne väkisin-säälistä-vastoin sisäistä tahtoaan.!?!?Katkeruus on varmasti kova kun jätetään,mutta jossain vaiheessa sitä ymmärtää senkin!toivottavasti!
Terve itsekkyys on hyvästä-mutta voi myös sumentaa silmät!