Taannoin tuossa tuli jostain puheeksi miesystäväni kanssa, se että inhoan sitä kun hän lyö minulle luurin korvaan kesken riitelyn tai ei suostu selvittämään riitaa heti. Itse tahdon että asiat pistetään halki poikki ja pinoon jotta niitä ei tarvitse enää myöhemmin murehtia.
Mieheni selitti tämän sillä, että jos hän on päättänyt että tänään pidetään hauskaa, niin hän pystyy siirtämään asian käsiteltäväksi seuraavalle päivälle. Minua se taas provosoi vain lisää ja murjotan monta päivää koska minua ei kuunnella ja meidän asiamme aivät miestä kiinnosta, oli riidan alku sitten kumman tahansa syy.
Kärjistin asian niin, että jos mieheni olisi vaikka festareilla jossakin ulkomailla, ja hänelle soitettaisiin, että minä olen kuollut, niin mitä hän tekisi. Hän vastasi että jos hän on päättänyt että nyt pidetään hauskaa ja tänne asti ollaan tultu, niin ei hän ainakaan kotiin lähtisi. Hän murehtisi asiaa vasta myöhemmin ja luultavasti päättäisi päivänsä.
Minua tuo nyt vaan kisuaa suunnattomasti, enkö merkitse miehelleni yhtään mitään? Miten ikinä sovimme yhteen jos toinen tahtoo selvittää asiat heti ja toinen vasta parin päivän päästä? Toinen suuttuu siitä jos joutuu riitelemään silloin kun ei ole tarkoitus ja toinen siitä jos toinen kieltäytyy asioista puhumasta...
Tämän ei ole tarkoitus olla mikään teininillitys taikka asian suurentelukirjoitus, koska sellainen en ole.
Mieheni selitti tämän sillä, että jos hän on päättänyt että tänään pidetään hauskaa, niin hän pystyy siirtämään asian käsiteltäväksi seuraavalle päivälle. Minua se taas provosoi vain lisää ja murjotan monta päivää koska minua ei kuunnella ja meidän asiamme aivät miestä kiinnosta, oli riidan alku sitten kumman tahansa syy.
Kärjistin asian niin, että jos mieheni olisi vaikka festareilla jossakin ulkomailla, ja hänelle soitettaisiin, että minä olen kuollut, niin mitä hän tekisi. Hän vastasi että jos hän on päättänyt että nyt pidetään hauskaa ja tänne asti ollaan tultu, niin ei hän ainakaan kotiin lähtisi. Hän murehtisi asiaa vasta myöhemmin ja luultavasti päättäisi päivänsä.
Minua tuo nyt vaan kisuaa suunnattomasti, enkö merkitse miehelleni yhtään mitään? Miten ikinä sovimme yhteen jos toinen tahtoo selvittää asiat heti ja toinen vasta parin päivän päästä? Toinen suuttuu siitä jos joutuu riitelemään silloin kun ei ole tarkoitus ja toinen siitä jos toinen kieltäytyy asioista puhumasta...
Tämän ei ole tarkoitus olla mikään teininillitys taikka asian suurentelukirjoitus, koska sellainen en ole.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta. Viime vuonna loppuneessa pitkässä suhteessani poikaystävä oli samanlainen -pystyi siis siirtämään ikävien asioiden miettimisen tuonnemmaksi, "itselleen sopivampaan" ajankohtaan. Minua moinen kummastutti paljon, sillä hänen käyttäytymisensä korostui erotilanteessa, jolloin itse surin, raivosin ja itkin itseni kuiviin. Hän vetosi työkiireisiinsä, sanoi miettivänsä näitä vaikeita asioita sitten kun on aikaa.
En edelleenkään ymmärrä, miten tunteita ja ajatuksia voi pitää sisällään, säilöä toiseen ajankohtaan -itse en tällaiseen pysty. Kyse ei kuitenkaan ole missään nimessä siitä, etteikö miehesi välittäisi sinusta, me vaan ollaan niin kovin erilaisia... :)