minä en usko Jumalaan ja uskon hänen tietävän sen.
Uskokaa minuun, että
Vai.mitä
27240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos noin on, niin kyllä Hän sen tietää. Miksi et usko?
Eiköhän aloitus ollut ns. trololololol.
Taitaa olla vähän ottanut?
Jaa vähän vai? :D
"Thank God I am an Atheist!"
:D
Saattaahan se olla sitäkin.
Minä ainakin äänestän sen puolesta. Eihän hän, joka Jumalaan ei usko, usko Jumalan tietävän sitä, ettei hän usko, koska eihän hän Jumalaan edes usko. Näin se on.
Totta. Menin ansaan. :D
Niin me kaikki, ketkä kommentoimme tämmöistä aloitusta. On sitten eri asia, että onko sillä enää mitään väliä.
Ei varmaan ole enää mitään väliä. Olipa kuitenkin ihan hauska lapsus minulta. Täytyy olla tarkempi ensi kerralla. :)
Ei se ollut sinulta mikään lapsus. Me kaikki olemme osa tätä komediaa nimeltään Suomi24.
>> "Thank God I am an Atheist!"<<
Tuo on hyvä!
Tähän sopinee sarkastinen ateistin iltarukous:
Kiitos Jeesus, että et ole olemassa.
Varsinainen komedia tämä välillä onkin.
Mielestäni tämä on aina varsinainen komedia.
Minä näen täällä välillä ihan asiaakin. Mutta komediakin on hyvä, jos se tuo hymyn kasvoille.
Olet oikeassa. Se hymy toki voi olla joskus hämmennyksensekainen, mutta hymy silti.
Minä puolestani uskon, että aloittaja ei usko.
Mutta voidaanko se tieteellisesti todistaa? :D
Uskon, ettei sitä voida todistaa uskottavasti.
Usko tai älä.
Uskoisko?
Se on uskon asia ;-(
No voi kökkö sentään. Uskoa vai olla uskomatta, kas siinä pulma: jalompaa onko kärsiä ja sietää
kaikk' iskut, nuolet julman kohtalon, vai asein käydä tuskain merta vastaan, lopettain kaikki? - Kuolla - nukkua, ei muuta;
Pieni mukaelma näin yön syrjällä.
Tuota taisi pohtia jo Hamlet eli ollako vai eikö olla... siinäpä kysymys
Juu, vähän muokkasin aiheeseen sopivammaksi.
Pistä alkuperäinen... jos löytyy...tai jatkoa... kuulosti nimittäin erittäin mielenkiintoiselta.
Ollako vai eikö, siinä pulma:
jalompaa onko kärsiä ja sietää
kaikk' iskut, nuolet julman kohtalon,
vai asein käydä tuskain merta vastaan,
lopettain kaikki? - Kuolla - nukkua,
ei muuta; - tietää, uness' että päättyy
sydämen kipu, tuhannet nuo tuskat,
nuo lihan perinnöt - se täyttymys
ois pyyntö hartain. Kuolla, nukkua;
niin, nukkua! ja kenties uneksia?
Kas siinä vastus. Sillä minkälaiset
unemme lienevätkään kuolemassa,
nuo kahleet maan kun riisuttu on meiltä, -
se arveluttaa. Ja se pohdiskelu,
se kurjuutt' elämän niin pitkittää.
Ken kärsis ajan ilkkua ja raippaa,
tylyyttä sortajan tai korskan pilkkaa,
lain viivytystä, ylenkatsett' armaan,
virastoröyhkeyttä, potkaisuja,
joit' ansiokkaat epatoilta saavat, -
terällä tikarin jos niistä itse
vois selvän tehdä? Ken nuo vaivat kantais,
hikoillen voihkis elon taakan alla,
jos pelko jostain jälkeen kuoleman, -
majoilta tuntemattomilta, mistä
ei palaa yksikään, - niin mielt' ei hämäis,
ett' ennen siedämme nää vanhat vaivat
kuin uusiin syöksymme, joit' emme tunne?
Tuo tunto tekee pelkureita meistä;
ja päätöksemme luonnonraikkaan punan
noin surkastuttaa valju epäröinti,
ja merkittävät, ponnekkaatkin hankkeet
pois soluvat uomastaan sen huolen tähden,
kadottain teon nimen. - Vaiti, hiljaa!
Oi ihana Ofelia. - Sulje, neito,
rukouksiis mun syntini jok'ainut.
(Yrjö Jylhän käännös)
Aloittajan lausahduksen voi tulkita myös niin, että hän on agnostikko.