Minä ja äiti asumme kahdestaan kotona, ja aina on mennyt kohtalaisen hyvin. Äidillä on ollut alkoholiongelmia,hän on olu lukuisia kertója katkaisuhoidossa ja olen ollut lastarissa muutaman kerran. Nyt on mennyt pitkään hyvin, ja kaikki on ollut okei.
Mutta n. kuukausi sitten alkoi alamäki. On sitä ennenkin ollut pientä känää, kun mulla alkaa vissiin olla vähän enemmän yksityisyyden halua, ja tahtoa.. Huutoa ja sen sellasta, mutta silti kaikki on ollut aina ok.
Nyt musta tuntuu että se on aloittanut taas juomisen. Mä olen todella tarkka siitä miten se juo, koska pelkään putken jäävän päälle. Ja nyt musta tuntuu että mun pelot on toteutunu. Meillä on perjantaista lähtien ollut porukkaa ja kaikki kännissä kun käki. Olen raivonnut, itkenyt ja huutanut..
Mikään ei auta, se ei vain ymmärrä. Nytkin se on naapurissa, mä itken yksin himassa. En edes tyiedä miksi itken, ehkä, koska pelkään todella että nyt se alkaa. Kämppä on kuin pommin jäljiltä, kaljatölkkejä joka paikassa. Enkö ole tuonut kantaani tarpeeksi esille? Olen varmasti.. koko ajan soi puhelin, tuo sitä, tee tät, sellasta känninsen paskan jauhantaa. Töistäkin jäi tänään pois, eikä näytä että on huomennakaan menossa. Ottaa päähän, pelottaa. Entä jos tätä jatkuu, ja joku huomaa. Sitten on lastarit oven takana, ja sit mä sekoon, ihan oikeesti.. Mä oon yrittäny selittää äitille, mut se vaan selittää että enhän mä nyt kännissä ole.. Ja paskat..
Oli ihanaa herätä aamulla, kun omassa huoneessa nnukkuu joku känninen äidin kaveri.. (itse nukuin äidin sängyssä juuri sen takia että joku oli mennyt sänkyyni.) Ihanaa lähteä kouluun ja miettiä siellä että meneeköhän se huomenna töihin, onkohan se taas kännäämässä. Mä otan todella raskaasti sen että se ottaa edes yhden pullon. Se tietää sen.
Nyt kun se soitti, se vaan sanoi että rakastan sua, ja hoki et älä huuda mulle. Mä vaan itkuisena karjun puhelimeen että Mä en jaksa sua, sun kännistä paskanjauhantaas! Painu helvettiin..
Se ei todellakaan ota mua todesta. Se ei usko miten kauheeta tää mulle on, eihän se muka edes juo, tai tee mitään väärää.
Mun kaverilla on myös öö.. alkoholista pitävä äiti, mutta en osaa hänellekkään puhua tästä niin perusteellisesti. Kyllä se tietää missä mennään, mutta en sillekkään ole puhunut siitä miten mä pelkään. Pelkään koko ajan. Eikä se mun mielestä ole mun homma pelätä oman ja äitini puolesta. Olen kuitenkin vasta 14..
Ja yleensä kun huudan äidilleni, asia unohtuu parissa päivässä. Mutta en tahdo päästää häntä nyt niin helpolla. Olisi pakko pysyä lujana, mutta miten mä siihen pystyn? Ei mua siinä voi kukaan auttaa..
Mä pelkään joka helvetin hetki että lastarista tullaan hakemaan. Onko se mahdollista, vain sillä että joku soittaa sinne? Ei kenelläkään vielä oikeastaan ole aihetta, mutta jos tämä jatkuu niin.. Minua ottaa päähän ihan v*tusti, suututtaa, kun en saa äitiä uskomaan itseäni. Huudan ja teen vaikka mitä, mutta ei.. Meidän ennen niin hyvä suhteemme on vissiin menossa aika kivasti alamäkeen.
Kun se tulee kotiin, se ärjyy, että en ole tyhjentänyt astianpesukonetta tai imuroinut. Mutta mua ei kiinnosta innostua niistä, kun haluan että se tulee himaan, yksin, ilman kaikkia kännisiä ystäviään ja selvittää itsensä ja menee takaisin töihin.
Ja jos itse uhkaan soittaa lastariin, hän loukkaantuu, alkaa itkemään ja sanoo että asunko mieluummin lastarissä kuin hänen luonaan. Sitten itken ja sanon että en. Ja niinpä sekään ei auta.. Olen itse äärimmäisen herkkä, ja otan kaiken aika raskaasti.
Aamulla äidillä on niin armoton krapula, että sillon on turha puhua, se ei jaksa kuunnella. Laattaa vaan vessassa. Siihenkin on mukava herätä.
Mutta toisaalta, oonko mä vaan hysteerinen, taas kerran. Mutta on se nyt ollut kuitenkin jo 5 päivää...
Jos joku jaksoi lukea, olen todella kiitollinen. Kirjoitusasu ei todellakaan ole mikään ihanteellinen, mutta siinä asiani on.. Ei kukaan varmaan voi neuvoa, mutta pientä tukea ja kannustusta kaipaisin.. Ja jos joku tuntee osaavansa antaa neuvoja kuinka selvittää tilannetta, otan ne ilomielin vastaan.
Vielä tähän loppuun, kuten joku ehkä jo huomasikin, meillä on hieman erilainen perhe. Ei tavallinen, sillä äitini ei ole sitä kuuliaisinta kansaa. Meillä on ainakin ollut todella lämpöiset välit, haleja ja pusuja joka päivä jne. Mutta nyt ei tunnu hyvältä.
äidistä ja pelosta
13
961
Vastaukset
- maijapoppanen
En tiedä auttaisiko mutta, miksipä et itse soittaisi lastarin tädeille ja sanoisi tilanteestasi... He ovat nähneet monta tällaista tapausta ja osaisivat auttaa... ja jos joutuisit lastariin ei se olisi ikuisuus kysymys sinulle. ehkä silloin ku sinut viedään pois, äitisi ymmärtäisi mitä on menettämässä ja ryhdistäytyisi. Voimia sulle ja kyllä kaikki aina järjestyy... :D
- pöpi
Eli en tahdo joutua lastariin, koska rakastan äitiäni ja tahdon vain saada hänet kotiin.. Ja että elämä jatkuisi normaalina.
- alli
Sinun ei missään nimessä tarvitsisi huolehtia äitisi perään. Toisin päin sen pitäisi olla.
Uskon kyllä, että välität äidistäsi ja se saattaakin olla esteenä sille, ettet pysty näkemään sitä radikaalimpaa ratkaisua oikeana, että menisit lastenkotiin. Jos äitisi ei ole tähänkään mennessä tullut järkiinsä sinun pyynnöistäsi, ehkä häntä herättäisi enemmän se, että hän oikeasti menettää sinut ellei muutosta tule. Ei lastenkotiin meneminen tarkoita automaattisesti sitä, että välit äitiisi katkeaisivat tai huononisivat. Elämäsi tuskin pystyy jatkumaan normaalina tuota menoa.
Koita puhua äidillesi "järkeä", pyydä häntä hakeutumaan hoitoon tai uhkaa muuten lastenkotiin muutolla. Lastenkoti on ollut monen pelastus... - äiti
uskoisin, että olet hirveän huolissasi äidistäsi. ja tunnet vastuuta hänen elämästään ja selviämisestään elämän pyörteissä. pelkäät juopporingin vetävän välistä ja huijaavan äitiäsi. ja sitähän se tekeekin. kayttää tilannetta hyväkseen, tunkee teille ja pilaa elämäänne.
tunnet olevasi äitinä ja huoltajana äidillesi.
ja se on niin päin helvettiä kuin suinkin voi olla.
jatkamalla roolissasi mahdollistat vain äitisi rappion jatkumisen.
olet hirveän yksin ja liian nuori kantamaan moista vastuuta. hae ihmeessä joku aikuinen tueksesi. on se sitten lastiksesta, sos.toimistosta. tai sukulaisista kuka tahansa.
joskus voisi pelkkä sosiaalitädin tiukka puhuttelu lapsen huostaanottouhasta riittää palauttamaan äitisi ennalleen. vieroitusta hän saattaisi tarvita, mutta parhaimmillan sinne voisit päästä mukaan ja kannustaa äitiäsi.
älä jää yksin. toimi itse jos suinkin jaksat. seuraavassa vaiheessa toimii joko poliisi tai naapurit ilmiantajina lapsen laiminlyönnistä
- mä_vaan
Minulla ei ole mitään oikeita ratkaisuvaihtoehtoja tarjottavani. Mutta esitän tässä suurimmat myötätuntoni sinulle.
En pysty edes kuvittelemaankaan, millaista sinulla on. Mutta se, miltä tuo vaikuttaa, on kauheata. Sinun tehtävänäsi ei pitäisi olla huolehtia äidistäsi. Äitisi pitäisi huolehtia sinusta. Mutta tilanteenne ei voi jatkua tuolla tavoin, tiedät sen itsekin. Vaikka rakastatkin äitiäsi, se ei velvoita sinua ottamaan noin suurta taakkaa harteillesi. Hae apua. Yksin et jaksa, luulen niin ainakin.
Tuli tässä mieleen. Itsekin olen täältä Suomi24:en keskusteluista hakenut hieman neuvoja, ja olen niitä saanutkin, en tosin noudattanut. Mutta sinähän olet vielä peruskoulussa, niin voisithan sinä mennä vaihtoehtoisesti terkkarille puhumaan. Hänellähän on vaitiolovelvollisuus. Huomaan nimittäin, että sinun on tarve puhua jonkun kanssa ja löytää jokin sinun kannaltasi oikea ratkaisu.
Tämä on aika tylysti sanottu äidistäsi, mutta sinun tunteesi ovat tässä tapauksessa arvokkaammat kuin äitisi. Sinä olet vielä nuori ja joudut murehtimaan äitisi aiheuttamista ongelmia. Se ei ole oikein.
Toivon kuitenkin Sinulle todella hyvää jatkoa. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin. Mitä pikemmin, sen parempi. Älä jää nyt polkemaan paikoillasi, vaan tee, mitä täytyy. Jos et nimittäin tee, tulet todennäköisesti katumaan sitä myöhemmin.
Toivon, että tulisit tänne kertomaan, kun asiat etenevät suuntaan taikka toiseen. Voimia!- mä_vaan
Ainiin. Unohdin äsken kokonaan kysyä.
Entäs isäsi? Et kertonut hänestä mitään.
- keijo
jo yrittänyt tarpéeksi.
Tiedän kokemuksesta että tunnet, ettet voi pettää äitiäsi ja kertoa kellekkään. Mutta jotta sinä voisit auttaa äitiäsi ja ennenkaikkea itseäsi, on sinulla vielä mahdollisuus kun sanot äidillesi että menet lastenkotiin tai sijaiskotiin tms, jos ei nyt muu auta. Jos äitisi ei lopeta, TEE MYÖS NIIN . Monesti ei uhkaus vielä autakkaan mutta kun sinä lähdet tai sinut viedään, se voi herättää äitisi ja ainahan yleensä ensin ollaan väliaikaisesti ja jos vanhempi hakeutuu ja sitoutuu hoitoon niin lapsi menee takaisin kotiin . Tässä voit käyttää koulun terveydenhoitajaa tai kuraattoria, opettajaa ym.
heidän kuuluu viedä asiaa eteenpäin.
Minä tiedän että tämäkin ratkaisu vaatii sinulta tosi paljon ja mutta ajattele myös tulevaisuutta.
Olisitpa missä tahansa sinun suhteesi äitiisi säilyisi varmaan rakkaana ja läheisenä niinkuin nytkin ja äitisikin voi huomata että hyvä kun sinunkin on nyt parempi olla .
Kuten alussa sanoin minulla on tällaisesta kokemusta.
Koetan lähettää sinulle näillä sanoillani voimia. - Tiina
Olen kokenut saman kuin sinäkin. Äitini oli täys alkoholisti ja meillä myös sama meininki...juoppoja kaiket yöt, viinapulloja lattioilla, lastenkoteja, sijaiskoteja, koulukoteja yms.Meillä ei ollut edes ruokaa välillä, kun äitimme ryypäsi ja joi.
Se sama meininki jatkui vuodesta toiseen ja helpotti minun osalta vasta sitten kun muutin omaan asuntoon 17-vuotiaana poikakaverin luokse. Omassa kodissani sain nukuttua yöt rauhallisesti aamuun asti heräämättä kenenkään juopon huutoon ja meteliin. Nyt aikuisena ihmisenä (34v) arvostan kotielämää aivan toisella tavalla, enkä anna omien lasteni kärsiä alkoholisti vanhemmista. Ei tulisi mieleenkään valvottaa omia ihania lapsia ryyppäämisen takia...niin paljon heitä arvostan ja rakastan. Enkä ole alkoholisti, eikä minusta sellaista saa ikinä. Olen kuitenkin saanut ihanan miehen ja hyvän ammatin tänä päivänä. Käyn töissä ja elän ihan tavallista perhe-elämää.
Äitini on ollut haudassa jo monen monta vuotta ja sanotaan, että ryyppäsi itsensä hengiltä. Eipä kovin kiinosta harrastaa samanlaista elämää kuin hän.Mutta pitää muistaa, että alkoholismi on sairaus ja äitisi vaatii hoitoa. Kohta menee työpaikka ryyppäämisen takia ja jäljelle jää vain juominen. En osaa sinua yhtään lohduttaa tai auttaa kun tiedän, että minun kohdallani koskaan asiat eivät muuttuneet parempaan suuntaan. Koita kestää...olet kohta täysi-ikäinen ja pääset asumaan omaan asuntoon ja ennenkaikkea rauhalliseen sellaiseen. Sympatiat ovat sinun puolellasi ja tuntuu pahalta sinun puolesta, että joudut kärsimään.Mutta minun ja koko perheeni puolesta sinulle paljon voimia ja jaksamisia...t: Tiina ja muksut- Isosisko83
Hei!
Miten sulla menee tällä hetkellä? Onko äitisi pysynyt kuivilla?
Et todellakaan ole liian hysteerinen tms. Kannat suurta taakkaa päivästä toiseen. Alkoholismi on sairaus, ei siinä lapsen pyynnöt auta kun viinanhimo vie.. minunkin isäni on täyspäiväinen alkoholisti, vaikka suht normaalilta ulospäin vaikuttaakin. Töissä käy kun sille päälle sattuu jne. Onneksi en asunut lapsuuttani hänen luonaan, ja nytkin jo omillani. Paskanjauhantaa jos haluan kuunnella, vastaan puheluihin, yleensä en yksinkertaisesti jaksa.
Toivon sinulle voimia! - Isosisko83
Vastasin väärälle kirjoittajalle, tarkoitin juttuni siis alkuperäiselle :)
- pöpi
Isosisko83 kirjoitti:
Vastasin väärälle kirjoittajalle, tarkoitin juttuni siis alkuperäiselle :)
Tuon putken jälkeen hän lopetti taas. Oli pitkään kuivilla, ja nyt taas. Taas olen huutanut ja itkenyt ja yrittänyt puhua asiallisesti. Se ei auta, ja nyt olen ikäänkuin jo luovuttanut. Hän lopettaa kun parhaaksi katsoo. En jaksa enää. Tosin vaikka sanon näin, huolehdin silti koko ajan.
En ole aikeissa mennä puhumaan kenellekkään, en vain osaa. Terveyden hoitaja sai joskus jotain vihiä asiasta ja menin niin totaalisesti paniikkiin että hän soittaa jonnekkin. Ei soittanut. Nyt äiti kuitenkin käy työssä ja hoitaa asiat. Silti pienetkin asiat, kuten että hän lupaa tulla kotiin siihen ja siihen mennessä nostamaan painavat matot narulle, ja ei sitten tule, koska on juomassa, ärsyttävät. Itse olen todellakin niin herkkä, että jokainen puhelu kun hän on juomassa päättyy huutoon ja itkuun. Vähintään itkuun. En nimittäin voi ymmärtää, miten hän voi tehdä näin minulle, vaikka on äitini. Sanon että vihaan sinua, hän vastaa että et kuitenkaan vihaa. Eli hän tietää, että en kykene niin paljon häntä vihaamaan. Eli hän ei pelkää menettävänsä minut? Mikä on pointti? Kaikki on vaan niin syvältä.. - Isosisko83
pöpi kirjoitti:
Tuon putken jälkeen hän lopetti taas. Oli pitkään kuivilla, ja nyt taas. Taas olen huutanut ja itkenyt ja yrittänyt puhua asiallisesti. Se ei auta, ja nyt olen ikäänkuin jo luovuttanut. Hän lopettaa kun parhaaksi katsoo. En jaksa enää. Tosin vaikka sanon näin, huolehdin silti koko ajan.
En ole aikeissa mennä puhumaan kenellekkään, en vain osaa. Terveyden hoitaja sai joskus jotain vihiä asiasta ja menin niin totaalisesti paniikkiin että hän soittaa jonnekkin. Ei soittanut. Nyt äiti kuitenkin käy työssä ja hoitaa asiat. Silti pienetkin asiat, kuten että hän lupaa tulla kotiin siihen ja siihen mennessä nostamaan painavat matot narulle, ja ei sitten tule, koska on juomassa, ärsyttävät. Itse olen todellakin niin herkkä, että jokainen puhelu kun hän on juomassa päättyy huutoon ja itkuun. Vähintään itkuun. En nimittäin voi ymmärtää, miten hän voi tehdä näin minulle, vaikka on äitini. Sanon että vihaan sinua, hän vastaa että et kuitenkaan vihaa. Eli hän tietää, että en kykene niin paljon häntä vihaamaan. Eli hän ei pelkää menettävänsä minut? Mikä on pointti? Kaikki on vaan niin syvältä..Äitisi tuntee sinut ja luottaa siihen, että olet hänestä niin huolissaan ja riippuvainen, ettet halua lastenkotiin. Tuntisin varmasti sinun tilanteessasi ja iässäsi aivan samoin, enkä uskaltaisi lähteä. Nyt olen kuitenkin yli 20-vuotias, ja tiedän, että mitä pitempään joutuu kärsimään ja kantamaan suhteettoman suurta huolta, sitä vaikeampaa on lopulta aloittaa se oma elämä. Sitähän nuoruusikä on, valmistautumista irrottautumiseen.
Äitisi epäilemättä myös rakastaa sinua, mutta ei sairautensa vuoksi kykene kantamaan vastuuta sinusta! Vastuun kantoon kuuluu muutakin kuin työssä käynti ja perusasioiden hoitaminen, joissa äitisi onnistuu kun on kuivilla. Huoltajan tulee lain mukaan huolehtia myös siitä, että lapsella on turvallinen koti ja hän tietää ihmisarvonsa. Et voi täysin "levähtää" silloinkaan kun äitisi ei juo, vaan pelkäät ja etsit merkkejä siitä mitä tuleman pitää. Sinä joudut olemaan yksi monista "pikkuaikuisista", jotka pahimmassa tapauksessa kantavat taakkaansa loppuelämän. Ylihuolehtivaisuus ja varuillaan olo jäävät helposti päälle ja rasittavat tärkeitä ihmissuhteitasi kodin ulkopuolella ja aikuisuudessasi.
Tiedän, miten ylivoimaista voi olla hakea tukea ulkopuolisilta, varsinkin kun pelkäät että sinut viedään äidiltäsi. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että tarvitset tukea tilanteeseesi, muuten et jaksa! Etkä tule jaksamaan sen paremmin tulevaisuudessakaan, vaikka äitisi parantuisikin. Tällaiset asiat seuraavat meitä, kunnes selvitämme ne! Ehdottaisin sinulle tueksi www.tukinet.net -palvelua. Itse olen kirjautunut sinne nuorempana ja saanut nimettömänä tukea, jota kipeästi tarvitsin. Tutustu sivuston palveluihin (ovat ilmaisia), toivon sinun jaksavan huomiseen!
Hyvä toisaalta, että äidilläsi on sinut, mutta muista, että et missään nimessä ole vastuussa hänen tekemisistään! Alkoholistia ei voi auttaa paranemaan, ellei tämä itse sitä halua, ja valitettavan harva heistä haluaa. Jaksamista sinulle!
- Helpmeeepliide
Meil on lapsia paljon ja äiti lopetti sem siks aikaa kun sossutyypit tulivat in ollu ilman varmaa jtn2japuolk kuukautta mut myt tänää se on taas ottanu kun iskä lähti mökille ja pelkään pahinta mitä teen?😨😣👎🏻
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5853879Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483318- 382801
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662759Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192144- 322091
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121967- 291865
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171810Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471759