sinä uskollinen ystäväni
tiesit,että aikasi mennä on
et halunnut kaveria jättää
hyvästelemättä
odotit , että tulisin kotiin töistä
vaikka sinulla oli vaikeaa
jaksoit pinnistellä...odottaa
oli tuskasi suuri
sitten vihdoin tulin
aloin itkeä,sillä näin,että teit lähtöä
tulit siihen omalle paikallesi
laskeuduit maakuulle
katselit anovasti silmiini kuin kysyen:
- eikö tämä jo hellitä?
voi! ystävä kallis,en osannut auttaa
sinua silitin ja sinulle juttelin
ja sitten hengähdit viimeisen kerran
elämä katosi
silmiesi valo sammui...hiipui pois
olimme kaksin ..niin yksin
itkin tuskaasi,tuskaani
kiitos uskollinen ystävä
kaikista vuosista
tiesit,että aikasi mennä on
et halunnut kaveria jättää
hyvästelemättä
odotit , että tulisin kotiin töistä
vaikka sinulla oli vaikeaa
jaksoit pinnistellä...odottaa
oli tuskasi suuri
sitten vihdoin tulin
aloin itkeä,sillä näin,että teit lähtöä
tulit siihen omalle paikallesi
laskeuduit maakuulle
katselit anovasti silmiini kuin kysyen:
- eikö tämä jo hellitä?
voi! ystävä kallis,en osannut auttaa
sinua silitin ja sinulle juttelin
ja sitten hengähdit viimeisen kerran
elämä katosi
silmiesi valo sammui...hiipui pois
olimme kaksin ..niin yksin
itkin tuskaasi,tuskaani
kiitos uskollinen ystävä
kaikista vuosista
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos tämä perustui tositapahtumiin, niin olen pahoillani rakkaan eläinystävän menetyksen johdosta. Koirat osaa sitten olla liikuttavia.
kyynel silmään kun tuon luin.. Otan osaa suruusi. Koirat ovat ihania ja maailman uskollisimpia ystäviä.
Voi miten pahoillani olen.
Ymmärrän tuskasi kun olen itse uskollisen koiraystäväni viimeiselle matkalle saattanut.
Näinhän se on. Ei sitä voi kun surra. Sen paikka on tyhjä ja vie aikansa kun siitä tokenee. Riippuu siitä, kuinka ja minkälaiset "välit" eläimeen on ollut. Kaikenlaiset muistot lemmikistä palautuu sitten mieleen ajan myötä. Tiedän tuon menetyksen tunteen. Joitakin se riipaisee pahimman jälkeen, toiset selviytyvät vähemmällä. - Joka tapauksessa,Sinulle voimia
kaikille teille...uros jäi seuraksemme ja iloksemme vielä :)
Liikuttavaa.. Itse en ole lemmikin menetystä vielä kokenut, mutta tiedän, että joskus se tapahtuu minullekkin. Koirani on jo melko vanha, eikä sen voi odottaa elävän enää kovinkaan pitkään, vaikka se onkin tällä hetkellä terve ja hyvässä kunnossa. Pelkään parhaan ystäväni menettämistä. Koirani on minulle hyvin rakas ja se on kuulunut elämääni pienestä pitäen. Tiedän, että kaikkien aika tulee joskus, mutten silti voi ymmärtää, miten selvitä menetyksen tuskasta.
Joskus mulle tuli mieleen, että ihminen on oikea koiranomistaja vasta silloin kun on ystävänsä vienyt hautaan. Sitä ennen ei oikein vielä tajua koko asiaa alusta loppuun. On se raskasta ja itkettää vielä vuosienkin päästä, mutta on siinä jotain kaunistakin.
Otan osaa menetykseesi. Itse menetin rakkaan ystäväni, Riku-koiran tuossa tammikuussa eli noin kuukausi sitten. Hän oli vanha ja väsynyt. Oli vaikea tehdä se päätös että on aika erota mutta kun näin hänen hymyilevän kun hän nukkui pois tiesin tehneeni oikein. Itkin pitkään ja sain kuulla monilta ihmisiltä että mitä sinä koiraasi itket, se oli vain koira, mutta minulle hän oli ystävä, todellinen ystävä. 13-vuotta hän oli rinnallani ja lohdutti kun näki minun olevan surullinen, nyt hän on poissa ja kaipuu on kova. Ikävä hellittää ajan myötä niin sanotaan, mutta muistot säilyvät iäti ja samoin valokuvat.
Muista kaikkia hyviä hetkiä koirasi kanssa.
Tiedän miltä tuo menetys tuntuu.
on,että ihmisen parhaimpia ystäviä on eläimet
kiitos sanoistasi :) ja otan sydämmessäni osaa
kokemaasi menetykseen