Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jopa lähestyminen sinua kohtaan, kun tietäisin, että haluat olla kanssani tekemisissä. Hymyä, se voi jopa tarttua, tämä jo auttaisi paljon. Vinkki ikävöiville ja kaipaaville ihmisille, jos haluatte pois nykyisestä ei niin mieleisestä tilanteesta, pienillä teoilla jo voi olla suuri merkitys toiselle ja avata tilanteita mieleiseen suuntaan?
Voikun mä tietäisin, kuinkä tärkeä olen sinulle?
KemiatKohtaako
6280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joskus se hymykin vain on mahdotonta, vaikka kuinka tykkäisi, niin varmaan juuri siksi. Erityisesti, kun on pettynyt siihen, ettei yhteyttä ole, vaikka sitä kaipaa. Kun ei vaan uskallus riitä.
Olet olet mutta sinun täytyy ymmärtää etten voi yksin olla joka sinua ymmärtää tai kuinka tärkeä olet ilman tuota toista. Tiedät tasan kuinka tämä typerää. Minä vastaan sinulle ja sinä et jaksa/halua aikuisten oikeasti puhua. No itse sinä nämä päätökset teet. Mutta tuosta tärkeydestä sitten voit miettiä kuinka tärkeä olet. Koska tiedät päätökseni ja ne vedätyksen syyt kun leikittiin. Ei kaikkea tiedä eikä osaa olla sulle edes vihainen. Olisit vastannut sille. Olisi sinunkin osasi paljon parempi. Minä myönsin ja pyysin anteeksi sinä et. Koska valeesta josta kiinni jäit tuli suoraan mulle. Äläkä sitäkään pelkää ei sitäkään koskaan saanut. Mutta älä ota pahalla tasoissa ollaan ja yhtä typeriä. No hyvin selvitty kunhan älyät viimein mistä kyse. Enään ei kiinnosta ja se ystävyys meni samointeenkuten silloin. Toki olen huolehtinut ettet taas suutu.
Sinä oletkin jo dialogia käynyt sinun mielitiettysi kanssa (pahoittelut). Täällä on paljon sellaisia jotka eivät ole. Tarkoitukseni on herätellä näitä haaveita ja mielikuvia kohtaamaan mielitietyn ja kuinka sen jälkeen haluaa uskoa, että tilanne helpottaa.
Omassa tapauksessa on jotain lukkoja kenties, jotka pitäisi avata? Tuleeko totuus julki vielä? Itsekin lopulta ylireakoin, kun toisen jutut oli yliampuvia (oma mielipiteeni). Aika kultaa muiston ja opettaa näkemään asian isommassa kuvassa. Haluaisin vaan nähdä toiselta ensin jonkinlaisia kiinnostumisen merkkejä, ennen kuin uskallan lähestyä toista?
Ei ole helppoja ratkaisuja, vaatii molemmilta malttia, en usko riitelyn tarpeeseen, mut toisilla voi sitäkin olla? Opettavaista kanssakäymistä kuitenkin, joutuu ottamaan myös toisen huomioon. Muutoksia aiempiin tottumuksiin? Kuinka arki muuttuu, voiko siitä seurata jotain hyvääkin? Toisen kahlitseminen ei ole tervettä, luottamuksellisen suhteen rakentaminen on.
Hyvä mainita vielä. Tärkeä on myös vähemmän tärkeä ihminen, mut tieto siitä kuinka tärkeä on toiselle on minusta avainsana? Johtaako kanssakäyminen johonkin syvempään vai tuleeko vain tietoiseksi toisesta jatkossa?
Sitä ei voi mitenkään tietää, mihin se tutustuminen johtaisi. Mutta jos ei uskalla mitään riskiä ottaa, niin mikään ei voi myöskään muuttua. Lukkoja taitaa olla ja niiden avaaminen vaikuttaa haastavalta. Alkuperäiseen kysymykseen sanoisin, että hän, jota tarkoitan on tullut aivan liian tärkeäksi ja siksi on vaikea katsoa edes silmiin niissä olosuhteissa, hymystä nyt puhumattakaan. Harmi, että tilanne on mennyt tällaiseksi. Mutta alusta lähtien on tuntunut siltä, että välillämme on jotain erityistä kemiaa tai vetovoimaa, miksi sitä nyt kutsutaankin. Ehkä siitä vielä jonain päivänä uskalletaan puhuakin..
Haluan uskoa ja toivon kanssa, positiivisin ajatuksin etenen, hyvä pohtia mitä voi pahimmillaan hävitä, jos pahin skenaario toteutuu? Pahimmalla en tarkoita mitään sellaista, mikä vaatisi lähestymiskieltoa toiselle, koska aikuisena tällaiset tapaukset raakkaa yli samantien. itse ainakin ajattelen tasapainoista ihmistä, jonka kanssa voin yhdessäoloa edes miettiä?
En hyppää hetken mielijohteesta mihinkään suuntaan :) Ei kuitenkaan ole helppoja juttuja, voi vaatii pitkää pinnaa.