Vaikeat vanhemmat, ei jaksa enää

Syysahttu

En tiedä onko tämä nyt ihan oikaa palsta, mutta alkaa oikeasti jo ahdistaakin.
Joskus tekisi mieli kysyä, saako omat vanhemmat vaihtaa? Tai ainakin lopettaa yhteyden pidon, vähän kuin kokonaan.
Olen siis oikeasti jo keski-ikäinen ihminen, omat lapset aikuistumisen kynnyksellä, mutta edelleen omat jo iäkkäät vanhnemmat pitävät etu oikeutenaan puuttua ihan joka asiaan, eikä kyse ole ollenkaan nätistä ja hyvätahtoisesta auttamisesta ja neuvomisesta vaan mollaamisesta, haukkumisesta, kontroillemisesta ja määrämisestä.
Määrätään minua ja minun asioita, määrätään ja kontrolloidaan lasten lapsia, ihan kuin olisimme jotain konkreettista / aineellista omaisuutta heille.
Viimesi kuluneen viikon aikana olen kuullut, että
- minut tehdään perinnöttömäksi (kuitenkin olen töissä ansaitsen ehkä jopa vähän keskitasoa paremmin, eli en heidän perintöään tarvitse),
- lapsista tehdään lasten suojelu ilmoitus (vuosien jälkeen olen löytänyt mukavan miehen elämääni, ja tämän takia aikuistuvat lapseni kuulemma heitteillä)
- olen sellainen h-alkuinen nainen, miehiäkin ollut kuulemma vaikka kuinka paljon (viimeiset 10v kuitenkin ollut yksin lasten kanssa, nuoruudessa niitä poikaystäviä nyt ehkä ollut vähän jokaisella)
- olen hullu ja ties mikä muu jolla päästä viiraa - kun satuin kysymään miksi kotiani/kaappejani/ papereita kollataan, eli olin hullu kun tuon tiesin, oli hullu ja vissiin jotain teippejä laittanut paikkoihin, kun tiesin heidän kollanneen (tosi asiassa lapset tämän on kertoneet, eli vanhemmat käyvät kollaamassa kun itse olen poissa kotoa, ja vaikka lapset pelaavatkin, tuijottavat puhelimiaan yms, niin silmät niilläkin on päässä)

Ongelman ydin on varmaan tuo mies, mukava, tavallinen töissä käytä mies, joka tullut elämääni, eli osa ajastani nyt kuluu hänelle ja hänen kanssaa, mutta ai niin, minullahan kun ei saa olla mitään omaa henkilö kohtaista elämää....
Mutta pitääkö tuollaista oikeasti kestää ja sietää omilta vanhemmiltaan? Minkälainen käytös on tuollaisilta ikääntyviltä vahhemmilta sallittua ja hyväksyttävää? Mitä voisi tehdä? Vai pitääkö meidän vain muuttaa jonnekin toiselle paikka kunnalle , mahdollisimman kauas. Mielessä on käynyt lähentymis kiellon hakeminen, vaan kun mitään varsinaista fyysistä uhkaa ei ole, niin sitä ei saa. Vai voiko tuollaiset vanhemmat jo hakea holhouksen alle?
Eli mitä tehdä ja miten toimia, ennenkuin omassa päässä joku viha- hermo täysin napsahtaa, ja sanon ihan samalla mitalla joka asiaan takaisin.

26

2636

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • htehe

      Dementia voi aiheuttaa käytösoireita.

      • Terve.vaanmenoa

        Niin ja v*tut viserrä tolloista siittäjistäsi.
        Mene muiden nuorten pariin ja ala elämään oikeaa elämää!
        Sielläpä tolliskot ällistelkööt omissa oloissaan.
        Kunhan vain antavat euroja sinun mopoharrastukseesi.


    • mekkkk

      Miksi annat täysi-ikäisenä enää vanhempiesi määräillä ja sanot suoraan että nyt riittää ja sen olisit voinut tehdä jo 18v täytettyäsi.

    • KonnaMn

      Kyllä vaikuttaa aivan väärältä tuo vanhempiesi käytös. Aikuisella lapsella on oikeus omaan elämään ja valintoihin. Vanhemmat ansaitsevat tiettyä kunnioitusta mutta kunnioittavatko he itse oman lapsensa elämää. Eihän lapset ole mitään tavaraa omaisuutta jota hallita joka tapauksessasi tulee mieleen. Lapsuuden perheen roolit jäävät helposti päälle ja äiti heittäytyy marttyyriksi ja vaatii huomiota.

    • sabotoitu.koko.elämän

      Hei aloittaja !
      Luepas tämmöinen kirja kuin Katriina Järvinen: Kaikella kunnioituksella.
      Se ei muuta vanhempiasi, mutta se voi vapauttaa sinua.
      Ainakin minua auttoi.

      Olen lähes eläke-ikäinen ja äitini on kontrolloinut minua ja sabotoinut koko elämääni ja yhä vielä
      ja tietenkin olen ihan huono ja kelvoton ihminen, kun en tee juuri niinkuin hän määrää.
      Meitä kontrolloituja vanhempiensa takia "hulluksi" tulemaisillaan olevia aikuisia lapsia on paljon !
      Joku on jopa muuttanut maasta suojellakseen itseään ja omaa perhettään !

      Kirjassa kerrotaan monenlaisesta kontrollista, uskonkin varjolla, mutta aina se on vanhempien sairasta kontrollia, joka voi lähes tuhota ihmisen.

      Et ole ainoa ! Et ole yksin ! Kirja antaa näkökulmia ja asennetta irtautua.
      On nimittäin vaikeaa sanoa vanhemmilleen "ei, tämä ei käy enää !"

      • sabotoitu.koko.elämän

        Kirjan alaotsikko on "Irti vanhempien vallasta".
        Kirjoittaja on psykologi/psykiatri ja paljon muuta.


      • Syysahttu

        Kiitos - tämä kirja pitää käydä jostain hankkimassa.


      • tittelit.selviksi
        sabotoitu.koko.elämän kirjoitti:

        Kirjan alaotsikko on "Irti vanhempien vallasta".
        Kirjoittaja on psykologi/psykiatri ja paljon muuta.

        Ei ole psykiatri. Psykiatria on ihan oma alansa ja kuuluu lääketieteen piiriin. Tai ainakin yrittää kuulua. Psykiatrit lasketaan lääkäreiksi ja siihen tarvitaan lääketieteellinen koulutus.

        Järvisellä on erityistason psykoaterapeutin koulutus. Lisäksi hän on mm. sosiaalipsykologi ja antropologi.


      • xxxyyyx
        tittelit.selviksi kirjoitti:

        Ei ole psykiatri. Psykiatria on ihan oma alansa ja kuuluu lääketieteen piiriin. Tai ainakin yrittää kuulua. Psykiatrit lasketaan lääkäreiksi ja siihen tarvitaan lääketieteellinen koulutus.

        Järvisellä on erityistason psykoaterapeutin koulutus. Lisäksi hän on mm. sosiaalipsykologi ja antropologi.

        Silti tai sen takia mahtavan vapauttava kirja !


    • onneapaljon

      Minäkin hankin edellämainitun kirjan "irti vanhempien vallasta".
      En juuri ollenkaan uskonut että jonku kirjan lukeminen voisi mitenkään auttaa minua.
      Olin jo niin nitistetty. Lähes tuhottu. Traumat ovat ikuisia mutta voi tuntea helpottuneisuutta
      kun oivaltaa omat oikeutensa eikä anna enää solvata ja kahlehtia itseään.

      Luettuani kirjan tajusin ensiksikin että ongelma on aika yleinen.
      En vain minä sisimmässäni ole kärsinyt siitä. Meitä on pilvin pimein.
      Noin joka viides äiti on "ongelmaäiti" lapsen näkökulmasta, on lapsi sitten 5 tai 50 vuotias.

      Toiseksi sain kirjasta rohkeutta pitää puoliani ja rohkeutta sanoa mielipiteeni
      ja ajatuksen oman elämäni merkityksellisyydestä.
      Minun ei tarvitse alistua "kunnioita isääsi ja äitiäsi"-kiltteyteen, jos vanhempani kohtelevat minua
      huonosti.

      Se, että on vanhempi, ei oikeuta kohtelemaan minkäänikäistä lasta milläänlailla väärin.
      Kontrolloiva tarrautujavanhempi on vaikea pala uhrille = lapselle ikään katsomatta.
      Hän saattaa itse uskoa, että jos ei hän kontrolloi kaikkea koko maailma suurinpiirtein kaatuu.
      Kun koko maailmaa on mahdotonta kontrolloida, mitätöidä ja käskeä, pitää "tyytyä" oman lapsen elämän rajoittamiseen.

      Pidä puolesi, puolusta omaa henkilökohtaista elämääsi keskittymällä siihen.
      Vanhempasi yrittävät elää sinun elämääsi sekaantumalla siihen.
      Se ei ole mahdollista jos et anna sen tapahtua.

      Jokaisella on vain yksi elämä, jota voi elää.
      Ota oma elämäsi miehesi kanssa haltuusi !
      Onnea teille !

    • ihanoutoatuollainen

      miten sun vanhempasi pääsevät asuntoosi "penkomaan"?ota avain heiltä pois tai sarjoituta lukko uudestaan.tuo ei kyllä todellakaan ole normaalia käytöstä,keneltäkään.

      • Toivoaonyhä

        Enpä oikein tiedä... Pirullinen eukko voi tehdä testamentin, jossa perillinen saa vain lakiosan. Tai että sijoittaa, sumppaa rahat jo eläessään.
        Oikein v*ttumaiselta ihmiseltä ei keinot puutu...
        Joo että kärsi vaan ja oďota, että eukolla on suu multaa täynnä ja pääset hur vittelemaan perinnöllä!


      • Syysahttu

        Heillä on avain. Olen tehnyt joskus reissu hommaa, joten apuja on joskus tarvittukin, Heille vain jotenkin täysin jäänyt päälle tuo, että saavat edelleen mitä tahansa ja koska tahansa tehdä. Nyt lukot sarjotettu uudelleen - joten kun tämän huomaavat, niin helvetti varmaankin taas repeää.

        Ja kuten sanottu, teen työtä ja mielestäni tienaan ihan hyvin, tai ainakin sen verran, että iteseni lapseni elätän - eli en heidän perintöäään kaipaa.


    • anna.palaa

      Sun vanhemmat riehuu kuin uhmaikäiset niinkauan kuin annat heidän tehdä sen.
      Ei ole pahitteeksi räjähtää ainakin kerran ja sanoa takaisin !
      Sano takaisin ! Mitä menetät ? Et mitään.

      • Syysahttu

        Totta en menettäisi mitään - mutta minulle tuo käytös tarkoittais sitä, että alentuisin heidän kanssa samalla tasolla, eli olisin kuin uhma ikäiset 3-vuotiaat kaupassa, itku-potku -raivareiden kourissa.


      • Usko.jo

        Hehe et sinä haluakkaan päästä eroon vanhemmista
        Kunhan puhut suusi mauksi.
        SINÄ se olet riippuvainen vanhemmistasi!
        He ovat yrittäneet kaikin keinoin potkia sinut omaan elämään, mutta turha on työnsä.
        SINÄ olet just sellainen loinen joka takertuu kuin p*skakikkare koiran perskarvoihin.
        Täällä valitat kuinka muka vanhempasi sinua kontrolloi.
        SINÄ se teet heidän elämästä h*lvetin


      • know.your.rights

        Tarpeeksi luonnevikaisten vanhempien kohdalla tilanne voi olla samanlainen kuin väkivaltaisesta parisuhteesta eroaminen. Ero on vaarallisempa kuin väkivaltaiseen suhteeseen jääminen. Monet ihmettelevät miksi joku jää väkivaltaiseen suhteeseen. Se voi kuitenkin olla ymmärrettävää koska eron hetki on yleensä se joka katkaisee kamelin selän. Se voi eskaloida väkivaltaisen osapuolen käytöksen aivan mahdottomaksi. Sen jälkeen alkaa vainoaminen ja silloin yleensä tapahtuvat myös ne tapot ja murhat jos ovat tapahtuakseen. Vanhemmat harvemmin murhailevat aikuisia lapsiaan. Mutta vainoaminen tai muulla tavalla aikuisen lapsen elämän vaikeaksi tekeminen on paljon yleisempää kuin luullaan. Yleensä kuvitellaan että vanhemmista pääsee eroon vain pistämällä välit poikki. Samaa ei luulla existä. Ero pitää suunnitella yksityiskohtia myöten tarkasti etukäteen. Se voi merkitä sitä että pitää aloittaa käytännössä kokonaan uusi elämä jossain aivan muualla ja mahdollisesti joutua pelkäämään koko sen ajan kun se tyhmä luonnehäiriöinen vainoava osapuoli on hengissä.

        Kun vainoaja on oma vanhempi tai kummatkin vanhemmat tilanne on vielä vaikeampi. Aikuinen lapsi joutuu myös muiden sukulaisten ja vanhempien ystäväpiirin diskriminaation kohteeksi. Usein joutuu yksin aivan mahdotonta koneistoa vastaan. Kukaan ei enää syyllistä ihmisiä jotka eroavat väkivaltaisista puolisoistaan. Mutta vanhemmista eroaminen on edelleen tabu. Jos aikuinen lapsi näin tekee hänet tuomitaan ja demonisoidaan ja vanhemmista tehdään viattomia uhreja.

        Jos aloittaja on jo joutunut miettimään lähestymiskieltoakin nämä vanhemmat vaikuttavat todella vittumaisilta. Vanhemmat eivät kunnioita lainkaan yksityisyyden rajoja vaikka tytär on ollut aikuinen jo pitkän aikaa. Ja koska aloittaja on kuitenkin itsenäinen ja taloudellisesti toimeentuleva, ei tarvitse perintöäkään, kyse on toisenlaisesta riippuvuussuhteesta. Tällaiset ihmiset on yleensä kasvatettu syyllistämällä niin voimakkaasti ettei edes aikuisena osaa pitää puoliaan. Aivan normaali rajojen laittaminen tunkeileville vanhemmille jo tuntuu väärältä, vaikka järjellä ymmärtäisi sen olevan oikeutettua.

        Tällaiset vanhemmat osaavat manipuloida ja käyttävät hyväkseen aikuisen lapsen erilaisia arkisia pulmatilanteita. He tulevat pelastavina enkeleinä "auttamaan" jos aikuinen lapsi on esim. kiireinen ja tarvitsee apua arkielämäänsä. Auttaminen on tällaisille vanhemmille kuitenkin vain käänteistä hyväksikäyttöä, kiristämistä ja kaupankäyntiä. Sen avulla luodaan kiitollisuudenvelkoja joihin voi myöhemmin vedota. Lapsi on tällaisille vanhemmille aina ollut pelkkä leikkikalu ja pelinappula heidän omassa elämässään. Jos on lapsesta asti kasvanut tällaiseen rooliin siitä on vaikea irrottautua aikuisenakaan. Lisäksi tällaiset vanhemmat käyttävät yleensä myös lapsenlapsiaan lyömäaseena aikuisia lapsiaan kontrolloidakseen. Jos pistät välit poikki he vetoavat tunteisiin ja ruikuttavat yleisön edessä suurieleisesti niin että koko maailma kuulee kuinka julma olet kun et anna lastenlasten tavata isovanhempiaan jne. He tekevät itsestään uhrin ja sinusta julman ja itsekeskeisen paskiaisen vaikka tilanne on aina ollut päinvastoin.

        Kannattaisi muistaa kuitenkin että sinulla on lakisääteisiä oikeuksia. Voit syyttää vanhempiasi mm. kotirauhan häirinnästä jos he tunkevat nokkansa kotiisi ilman lupaa. Kuvailemasi kaltaiset vanhemmat usein tekevät lapsistaan aloitekyvyttömiä ja riippuvaisia itsestään. Sinulla on se etu puolellasi että olet itsenäinen aikuinen ihminen taloudellisesti hyvin toimeentuleva. Sinulla on konkreettisia mahdollisuuksia muuttaa tilannetta. Se että olet mieluummin sarjoittanut lukot uudelleen kuin vaatinut kotiavaimesi heiltä takaisin kuulostaa henkiseltä avuttomuudelta. Kannattaisi pistää nyt ne kasvatuksen aikaansaamat sairaat tunne- elämän syyllisyydet sivuun ja tehdä se mitä järki sanoo. Ota järeämmät keinot käyttöön. Vanhempiasi koskevat saman lait ja säännöt kuin muitakin. Tarvittaessa voit ottaa viranomaisiin yhteyttä. Olet myös roolimalli lapsillesi siitä miten itseä annetaan kohdella.


      • ota.itsesi.vakavasti
        Syysahttu kirjoitti:

        Totta en menettäisi mitään - mutta minulle tuo käytös tarkoittais sitä, että alentuisin heidän kanssa samalla tasolla, eli olisin kuin uhma ikäiset 3-vuotiaat kaupassa, itku-potku -raivareiden kourissa.

        Aikuinen voi ihan normaalina kypsänä aikuisena raivostua ja näyttää suuttumuksensa. Se ei ole sama kuin henkinen kypsymättömyys. Tunteiden ilmaisu ei ole lapsellisuutta. Onkohan tuo alentava kuvailusi '3- vuotiaista kaupassa itkupotkuraivareiden vallassa' olla vanhempiesi sanoja joita toistat?

        Edes lapselle ei pitäisi vittuilla "itkupotkuraivareista". Se on lapsen kiusaamista. Kun lapsella on voimakkaita tunnereaktioita joita hän ei vielä hallitse hän tarvitsee tarpeeksi vahvan aikuisen joka kestää lapsen tunneilmaisun ja kantaa niiden yli. Ei kannata jatkaa itsensä mollaamista samoilla sanoilla joilla lapsuuden aikuiset aikoinaan pilkkasivat. Ihmisillä on tapana jatkaa itsensä kaltoinkohtelua aikuisena siitä mihin vanhemmat jäivät.


      • heitämamijapapijunasta
        know.your.rights kirjoitti:

        Tarpeeksi luonnevikaisten vanhempien kohdalla tilanne voi olla samanlainen kuin väkivaltaisesta parisuhteesta eroaminen. Ero on vaarallisempa kuin väkivaltaiseen suhteeseen jääminen. Monet ihmettelevät miksi joku jää väkivaltaiseen suhteeseen. Se voi kuitenkin olla ymmärrettävää koska eron hetki on yleensä se joka katkaisee kamelin selän. Se voi eskaloida väkivaltaisen osapuolen käytöksen aivan mahdottomaksi. Sen jälkeen alkaa vainoaminen ja silloin yleensä tapahtuvat myös ne tapot ja murhat jos ovat tapahtuakseen. Vanhemmat harvemmin murhailevat aikuisia lapsiaan. Mutta vainoaminen tai muulla tavalla aikuisen lapsen elämän vaikeaksi tekeminen on paljon yleisempää kuin luullaan. Yleensä kuvitellaan että vanhemmista pääsee eroon vain pistämällä välit poikki. Samaa ei luulla existä. Ero pitää suunnitella yksityiskohtia myöten tarkasti etukäteen. Se voi merkitä sitä että pitää aloittaa käytännössä kokonaan uusi elämä jossain aivan muualla ja mahdollisesti joutua pelkäämään koko sen ajan kun se tyhmä luonnehäiriöinen vainoava osapuoli on hengissä.

        Kun vainoaja on oma vanhempi tai kummatkin vanhemmat tilanne on vielä vaikeampi. Aikuinen lapsi joutuu myös muiden sukulaisten ja vanhempien ystäväpiirin diskriminaation kohteeksi. Usein joutuu yksin aivan mahdotonta koneistoa vastaan. Kukaan ei enää syyllistä ihmisiä jotka eroavat väkivaltaisista puolisoistaan. Mutta vanhemmista eroaminen on edelleen tabu. Jos aikuinen lapsi näin tekee hänet tuomitaan ja demonisoidaan ja vanhemmista tehdään viattomia uhreja.

        Jos aloittaja on jo joutunut miettimään lähestymiskieltoakin nämä vanhemmat vaikuttavat todella vittumaisilta. Vanhemmat eivät kunnioita lainkaan yksityisyyden rajoja vaikka tytär on ollut aikuinen jo pitkän aikaa. Ja koska aloittaja on kuitenkin itsenäinen ja taloudellisesti toimeentuleva, ei tarvitse perintöäkään, kyse on toisenlaisesta riippuvuussuhteesta. Tällaiset ihmiset on yleensä kasvatettu syyllistämällä niin voimakkaasti ettei edes aikuisena osaa pitää puoliaan. Aivan normaali rajojen laittaminen tunkeileville vanhemmille jo tuntuu väärältä, vaikka järjellä ymmärtäisi sen olevan oikeutettua.

        Tällaiset vanhemmat osaavat manipuloida ja käyttävät hyväkseen aikuisen lapsen erilaisia arkisia pulmatilanteita. He tulevat pelastavina enkeleinä "auttamaan" jos aikuinen lapsi on esim. kiireinen ja tarvitsee apua arkielämäänsä. Auttaminen on tällaisille vanhemmille kuitenkin vain käänteistä hyväksikäyttöä, kiristämistä ja kaupankäyntiä. Sen avulla luodaan kiitollisuudenvelkoja joihin voi myöhemmin vedota. Lapsi on tällaisille vanhemmille aina ollut pelkkä leikkikalu ja pelinappula heidän omassa elämässään. Jos on lapsesta asti kasvanut tällaiseen rooliin siitä on vaikea irrottautua aikuisenakaan. Lisäksi tällaiset vanhemmat käyttävät yleensä myös lapsenlapsiaan lyömäaseena aikuisia lapsiaan kontrolloidakseen. Jos pistät välit poikki he vetoavat tunteisiin ja ruikuttavat yleisön edessä suurieleisesti niin että koko maailma kuulee kuinka julma olet kun et anna lastenlasten tavata isovanhempiaan jne. He tekevät itsestään uhrin ja sinusta julman ja itsekeskeisen paskiaisen vaikka tilanne on aina ollut päinvastoin.

        Kannattaisi muistaa kuitenkin että sinulla on lakisääteisiä oikeuksia. Voit syyttää vanhempiasi mm. kotirauhan häirinnästä jos he tunkevat nokkansa kotiisi ilman lupaa. Kuvailemasi kaltaiset vanhemmat usein tekevät lapsistaan aloitekyvyttömiä ja riippuvaisia itsestään. Sinulla on se etu puolellasi että olet itsenäinen aikuinen ihminen taloudellisesti hyvin toimeentuleva. Sinulla on konkreettisia mahdollisuuksia muuttaa tilannetta. Se että olet mieluummin sarjoittanut lukot uudelleen kuin vaatinut kotiavaimesi heiltä takaisin kuulostaa henkiseltä avuttomuudelta. Kannattaisi pistää nyt ne kasvatuksen aikaansaamat sairaat tunne- elämän syyllisyydet sivuun ja tehdä se mitä järki sanoo. Ota järeämmät keinot käyttöön. Vanhempiasi koskevat saman lait ja säännöt kuin muitakin. Tarvittaessa voit ottaa viranomaisiin yhteyttä. Olet myös roolimalli lapsillesi siitä miten itseä annetaan kohdella.

        Lähtö tai välien katkaisu on aina parempi kuin suhteeseen jääminen. Tottakai hyväksikäyttäjälle iskee paniikki kun hän tajuaa menettävänsä otteensa. Tällailla tyypeillä on se piirre että julkisivu on tärkeä. Joten jos viet asian tarvittaessa viranomaisille (esim.uhkailu, vainoaminen yms oon rikoksia) julkisuuden pelko rauhoittaa kummasti.

        Niin, ja perinnöstä voi kieltäytyä. Niin itse tein.


    • Habanero

      Kuulostaa tutulta tuuppimiselta. Olen kokenut ihan samanlaisia asioita äitini taholta. Isäni kuoli 90-luvun alussa, ja sen jälkeen eli 25 vuoden ajan on käyttäytynyt minua kohtaan ja heitellyt kuin kaatosaavia. Kun olen alkanut laittamaan rajoja, niin hän ei uskalla enää suoraan sanoa, mutta puhuisi selän takana jos olisi kenelle puhua. Ennen kun olin hiljainen enkä kommentoinut, niin selän takana puhui silloinkin; ja jälkikäteen vuosienkin kuluessa nämä kammottavat valheet paljastuivat. -Äitini käytös juontaa juurensa kaukaa, mutta se ei edellytä hänen käytöksensä jatkuvuutta; kun sitten neuvoksi on annettu anteeksiantaminen tai erossa pysyminen äidistä, niin se on vaikeaa koska hän manipuloi minun sisäisen lapseni aina puolustamaan omia juonittelujaan joita valheiksikin voisi kutsua. Sillä hetkellä kun autan äitiäni, olen vain hyvä, mutta pisteet menevät nollille välittömästi kun haluaisin pitää taukoa ja elää omaa elämääni. Minua ei käytännössä pidättele enää muu kuin kuolinpesä enää hänen vaikutuspiirissään. Heti kun isäni kuoli, hän huusi minulle ja veljelleni, ettei hän anna mitään perintöjä meille, koska hän on työt tehnytkin. Silloin sanoin, että aiotko lähteä käräjille valehtelemaan päähäni paskaa? Silloin hän meni hiljaiseksi ja meni vuosia kun hän ei maininnut asiasta. Kuitenkin hän jatkoi jo muutaman vuoden kuluttua samaa jappasua, ja aiheetonta haukkumistaan. SAnoin, että olen tehnyt paljonkin; ollut syntipukkisi, likasankosi ja kynnysmattosi. Se on ollut koko elämän pituinen helvetti; vienyt mielenterveyteni, elämäni , ja vapauden omiin valintoihini ja elämääni. Se on enemmän henkisesti kuin miljoona rahaa tai omaisuutta tai yleensäkään mitään mitä voisi rahassa mitata. Että oletko niin yksinkertainen ihminen, että pilaat vielä vanhuuhtenikin, kun nuoruus meni jo piloille. Olet vihapuhunut, valehdellut ja musertanut itsetuntoni. Mitä vielä minusta kuvittelet haluavasi? -Olen yrittäny sinua auttaa ja antaa anteeksi, mutta kuinka paljon pöljille pitää antaa anteeksi, ennenkuin he käsittävät käyttäytyä ihmisten lailla. Sitten puhutaan vielä empatiasta ja kunnioituksesta. En ole noita kahta asiaa saanut keneltäkään muilta kuin isovanhemmilta ja maailmalta kun menin opinahjoon ja työelämään mukaan. Sekä mieheltäni joka on myötätuntoinen ja yrittää auttaaa.

    • Tarvitset vahvan mielialalääkityksen ja muutat takaisin vanhempiesi hoteisiin. Olet toivoton ihminen. *pyörittelee päätään*

      • sairasmieli

        Sinua ei näköjään auta edes onnellisuuspillerit.


    • murtunut

      Vanhemmat voivat tehdä elämän helvetiksi !!!
      En älynnyt ajoissa pistää stoppia äitini ilkeydelle ja hulluudelle, olen menettänyt terveyteni kaikinpuolin henkisen väkivallan uhrina.
      Itsetunto vietiin jo lapsena. En ole oppinut puolustautumaan, kun minut on todettu
      arvottomaksi ihmiseksi jo lapsesta asti.

      Pitäkää puolenne, jos vielä voitte !!!

      • Ontotta

        Ei lapsi saa nousta kapinaan vanhempiaan vastaan. Sellainen on kypsymätöntä käytöstä. Siten lapsi joutuu ristiriitaan oman identiteettinsä kanssa. Seurauksena on paheneva häiriökäyttäytyminen.


      • juubelijuutashöhasch
        Ontotta kirjoitti:

        Ei lapsi saa nousta kapinaan vanhempiaan vastaan. Sellainen on kypsymätöntä käytöstä. Siten lapsi joutuu ristiriitaan oman identiteettinsä kanssa. Seurauksena on paheneva häiriökäyttäytyminen.

        haista kuule pitkä paska!


    • kotivammainen

      Mutta joskus on vain pakko.Seurasin miniäni kamppailua riippuvaisen äitinsä helmoista pois,mutta niin kävi että ero tuli nuorelle parille,ja äiti voitti.On todella sairas ihminen,säätelee täysin tyttärensä elämää,määräsi mm.millaiset häät pitää olla,ihan omaa mielimusiikkia myöten,ja jos joku vastusti,yö valvottiin,ja mies laitetiin anteeksipyyntöä tyttäreltä anelemaan aamuyöllä.Ei päällepäin uskoisi miten sairas ihminen ,ja pariskunta siellä nukkekodissa asuukaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      93
      6738
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      29
      2676
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      33
      2263
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      80
      1931
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1681
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      6
      1477
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1377
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      14
      1351
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      8
      1294
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1243
    Aihe