Tuota, kun piispakin pettää naimisisa olevan papin kanssa, niin onko täällä seurakunnassa yhtään uskolliseksi tunnustautuvaa?
miten on, oletko uskollinen/ pysytkö uskollisena?
miten on, oletko uskollinen/ pysytkö uskollisena?
Pettääkö ihan jokainen?
Onko täällä ketään uskollista?
101609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen ja pysyn uskollisena. Jos nykyinen kumppani ei riitä, niin sitten lemppaan sen ja etsin paremman, en rupea hyppimään siellä täällä. Mutta minä en kuulukaan seurakuntaan... ;)
Täällä toinen uskollinen, enkä minäkään kuulu seurakuntaan :-)
Jos parisuhteessa elää, niin kyllä toista ihmistä tulee kunnioittaa sen verran, että pysyy uskollisena. Sovimme seurustelun alussa "pelisäännöt", eli missä menee raja mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Yhdessä sovituissa säännöissä on helpompi pysyä.
Moi,
Tässä puhuu mies, joka on kiertänyt palloa yli neljännesvuosisadan. Eri kulttuureissa ja pitkät ajat. Olen mies normaalilla tunne-elämällä varustettu, tunnen seksuaalista vetovoimaa vastakkaista sukupuolta kohtaan. Mutta... olen ollut yhdessä nykyisen naisenin kanssa 23 vuotta, enkä ole ollut kenenkään muun naisen kanssa yhdynnässä. Tunteeni tätä naista kohtaan, hän on nykyään vaimoni, eivät ole laantuneet. Moraalini kestää minkä tahansa komennuksen. Olenkin sitä mieltä, että mies, joka erehtyy syrjähyppyihin, ei ole tarpeeksi sitoutunut naiseensa tunnetasolla.
En saarnaa, enkä esitä pyhimystä, mutta minä olen kestänyt tähän asti kaiken elämän tarjoaman seksihuumeen, jonka jotkut nimeävät persehuumeeksi, anteeksi vain. Silmähän ei ota osaa.
olen, mutten ole luterilainen, koska muistan vielä mitä Raamatussa lukee hehe :)
maailmassa niitäkin jotka ovat uskollisia. Minä ainakin - ja sellaisena pysyn!
Olen myös eronnut ex-aviopuolisoni uskottomuuden takia. Moraalikäsitykseni on asian suhteen ehdoton, varsinkin kaiken kokemani jälkeen.
Nimimerkillä
Ei kirkkoon kuuluva mies
Miksi piispat ja papit olisivat sen kummenpia kuin me muutkaan. Samat himot ne on kuin hiirelläkin. Eivätkä ne kirkonmiehet ja -naiset ole ennenkään esimerkkeinä jaksaneet olla. Ajatelkaa nyt vaikka toista kristillistä kirkkokuntaa, roomalaiskatolisia. Siellä sitä pahaa näytään tekevän oikein ISOIN KIRJAIMIN, lapsiin ja nuoriinkin kohdistuvana. Selibaatti ja pidättäytyminen vieraista ei oo vissiin kovin kivaa.
En myöskään kuulu kirkkoon.
Olen kerran, vuosia sitten, pettänyt silloista poikaystävääni suuren rakkauteni kanssa. Sepä oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta; toivottavasti. Ikinä ei kannata sanoa ei ikinä, mutta itselleni on tärkeää olla luottamuksen arvoinen. Jos kumppaniaan kunnioittaa ja rakastaa, ei petoksen tielle lähde. Luottamuksen tärkeys korostuu nyt, kun seurustelee itse naisiinmenevän miehen kanssa...
Niin, ensin pitäisi määritellä mitä pettäminen on. Jos se rajataan vain koskemaan sukupuoliyhdyntää, niin tuskinpa jokainen pettää. Mutta kun tulemme sille tasolle, että toisen ihmisen ajatteleminenkin voi olla pettämistä, niin voisin sanoa, että pettäjien lukumäärä on jo toista luokkaa.
Kumpi on pahempaa, kerran hairahtanut lihallisiin himoihin vai jatkuvasti mielessään kolmattaosapuolta ajatteleva avio/avopuoliso? Mistä voit olla varma, mitä elämänkumppanisi mielessään pyörittelee tai että etkö itse saattaisi josku katsoa jotain henkilöä sillä silmällä? Tai saatatpa josku yön pimeinä tunteina, sängyssä pyöriessäsi, hairahtua ajatuksissasi hetkellisesti pettämisen tielle? Okei, tiedät silti, ettet käytännössä koskaan niin tekisi, mutta ajatus oli karannut sinne. Kysymyksiä, joihin voin melkein sanoa, että kaikki meistä joskus pettää, kun oikein kapeasti ajattelee.
Piispahan oli seurustellut toisen naispapin kanssa. Missään ei ole sanottu, että he olisivat harrastaneet vielä seksiä. Me ehkä vain ajattelemme niin.
Mitä sen halutaan ajattelevan. Lööpit saavat minkä kaksikon vain sänkyyn ja pettämään. Ihminenhän se piispakin vain on - ei sillä että mitenkään hyväksyisin pettämistä, ainakaan seksin muodossa. Tosiasioitahan ei varmasti moni tiedä tuosta piispan tapauksesta, joten... Tänäpäivänä lehdet ovat pullollaan pettämisistä. Itse en ole asioista kiinnostunut, enkä niitä lue. Totuus kuitenkin jää usein taka - alalle aina noissa jutuissa. Hehkutetaan sitä, mikä tuntuu "herkulliselta". Toivottavasti nuoret eivät ota näistä mitään "muotitrendejä"...
Itse koen pettämisen fyysisenä tekona toista kohtaan. Henkisellä puolella ajatuksia saa olla, kunhan ne eivät liiallisuuksiin mene ;)