Olemme seurustelleet mieheni kanssa 1,5 vuotta. Asumme kumpikin omissa asunnoissamme ja näemme toisiamme lähinnä joka toinen viikko, koska olen vuorovanhempi 10 vuotiaalle lapselleni. Välimatkaa meillä on 10 minuutin ajomatkan verran.
Minua on tänä keväänä alkanut pohdituttamaan suhteen jatko, sillä olen väsynyt kulkemaan kahden asunnon väliä ja pakkaamaan laukkuani alituiseen. Itsellä on lemmikkejä omassa kodissani, joita en halua myöskään jättää päiväkausiksi yksin. Mies ei tätä aina tunnu tajuavan.
Mies saattaa toisinaan puhella, että hänen pitäisi myöskin viettää enemmän aikaa luonani. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Miehellä vapaina viikonloppuina harrastuksia ja kukapa nyt ei nauttisi omasta ajastaan, hänellä myös lähes aikuinen tyttö mutta tällä nuorella jo melkolailla oma elämänsä. Miehellä on kaksi koiraa, jotka ovat olleet sanojen mukaan suurin este hänen yökyläilyilleen. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hän ottaisi koiransakin mukaan mutta se on miehestä kovin stressaavaa.
Olen huomannut muuttuvani ahdistuneemmaksi, kaiken yhteensovittaminen on haastavaa, alun huumalla sitä on jaksanut ja tinkinyt mutta nyt alan olla loppu jatkuvaan reissaamiseen ja järjestelyyn. Ja mikä kurjinta, minulle on tullut myös nyt ajatuksia, että suhde ei kuitenkaan kestä, kaikki välillämme on väliaikaista viihdettä ja että en taida enää edes haluta miesystävääni luokseni tai muuttamaan yhteen, onhan minulla ihan oma koti ja elämä jossa viihdyn myös.
Hellyyttä ja seksiä suhteesta ei puutu, teemme yhdessä paljon asioita, suunnittelemme matkoja ja kivaa tekemistä mutta kun vietän aikaa miesystäväni kanssa parin päivän yhdessäolon jälkeen minusta tuntuu, että aika palata omaan kotiin sillä säälin eläimiäni jotka ovat kuitenkin seurallisia olentoja. Mies on eronnut 10v suhteestaan ja oltuaan vuoden sinkku, tapasi minut. Halusi sen takia alun huuman jälkeen "edetä päivä kerrallaan" koska ei ole pitkään aikaan saanut nauttia omasta rauhastaan. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka suhteemme on tasapainoinen ja hyvä, siihen ei välttämättä ole sitouduttu sittenkään niin 100% kuin itse olen luullut, minulle on toisinaan hiipinyt mieleen epävarmoja ajatuksia joita tukee ulkopuolisten mielipiteet, monia häiritsee myös se että mies ei osoita tarpeeksi kiinnostustaan minun elämääni.
Minua on tänä keväänä alkanut pohdituttamaan suhteen jatko, sillä olen väsynyt kulkemaan kahden asunnon väliä ja pakkaamaan laukkuani alituiseen. Itsellä on lemmikkejä omassa kodissani, joita en halua myöskään jättää päiväkausiksi yksin. Mies ei tätä aina tunnu tajuavan.
Mies saattaa toisinaan puhella, että hänen pitäisi myöskin viettää enemmän aikaa luonani. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Miehellä vapaina viikonloppuina harrastuksia ja kukapa nyt ei nauttisi omasta ajastaan, hänellä myös lähes aikuinen tyttö mutta tällä nuorella jo melkolailla oma elämänsä. Miehellä on kaksi koiraa, jotka ovat olleet sanojen mukaan suurin este hänen yökyläilyilleen. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hän ottaisi koiransakin mukaan mutta se on miehestä kovin stressaavaa.
Olen huomannut muuttuvani ahdistuneemmaksi, kaiken yhteensovittaminen on haastavaa, alun huumalla sitä on jaksanut ja tinkinyt mutta nyt alan olla loppu jatkuvaan reissaamiseen ja järjestelyyn. Ja mikä kurjinta, minulle on tullut myös nyt ajatuksia, että suhde ei kuitenkaan kestä, kaikki välillämme on väliaikaista viihdettä ja että en taida enää edes haluta miesystävääni luokseni tai muuttamaan yhteen, onhan minulla ihan oma koti ja elämä jossa viihdyn myös.
Hellyyttä ja seksiä suhteesta ei puutu, teemme yhdessä paljon asioita, suunnittelemme matkoja ja kivaa tekemistä mutta kun vietän aikaa miesystäväni kanssa parin päivän yhdessäolon jälkeen minusta tuntuu, että aika palata omaan kotiin sillä säälin eläimiäni jotka ovat kuitenkin seurallisia olentoja. Mies on eronnut 10v suhteestaan ja oltuaan vuoden sinkku, tapasi minut. Halusi sen takia alun huuman jälkeen "edetä päivä kerrallaan" koska ei ole pitkään aikaan saanut nauttia omasta rauhastaan. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka suhteemme on tasapainoinen ja hyvä, siihen ei välttämättä ole sitouduttu sittenkään niin 100% kuin itse olen luullut, minulle on toisinaan hiipinyt mieleen epävarmoja ajatuksia joita tukee ulkopuolisten mielipiteet, monia häiritsee myös se että mies ei osoita tarpeeksi kiinnostustaan minun elämääni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No jos näkemiselle ei löydy aikaa kuin joka toinen viikko niin aika kevyellä pohjalla suhteenne on. Vaikka olisi kuinka kiireistä niin oikeasti toiseen voimakkaasti ihastunut/rakastunut löytää kyllä aikaa toiselle vaikka sitten keskellä yötä.
Suhteenne näyttää olevan kahden hyvin itsenäisen aikuisen aikuisen ihmisen kevyt tapailu- ja seksisuhde ja tuskin muuksi muuttuukaan koska se riittää miehelle mainiosti. Jos se ei sinulle riitä niin suosittelen etsimään toisen miehen.
Ei kuulosta hyvältä, ei.
Laske mies menemää. Tietysti voit pitää hänet ystävänä etäisyydetä, mutta lopeta ihmeessä tuo jatkuva hänen kotiinsa ramppaaminen.
Teillä kummallakin on tarpeeksi kiinnostavat yksityiselämät, kuulostaa kuin ette tarvitse toisianne tavalla josta kerrot.