Onko sinua koskaan kaduttanut tekemäsi ratkaisu???
Käsi sydämellä
FWers
352723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei. Mutta keljuttanut se on vaikka kuinka pahasti.
Kaduttaminen on meille evoluution myötä syntynyt virheellinen ajattelutapa. Se on evolutiivisesti hyödyllinen, mutta tiedollisest väärä, ikään kuin olisimme voineet toimia toisin. Se on naimisissa toisen evolutivisesti hyödyllisen, mutta tiedollisesti väärän kuvitelman kanssa, opin, että olisi olemassa vapaa tahto. Ei ole. Nämä kuvitelmat ovat siten hyödyllisiä, että seuraavalla kerralla tapahtuu mahdollisesti toisin, mutta ei ole mitään itseä, joka päättäisi. Sekin on evolutiivisesti hyödyllinen kuvitelma, mutta tiedollisesti väärä.
Historin kulku on vain yksi. Kuvitelma, miten se olisi edennyt, jos joku asia olisi ollut toisin on stiignafuuliaa, sillä todellisuudessa mikään ei mennyt toisin.
"
Kaduttaminen on meille evoluution myötä syntynyt virheellinen ajattelutapa. Se on evolutiivisesti hyödyllinen, mutta tiedollisest väärä, ikään kuin olisimme voineet toimia toisin. Se on naimisissa toisen evolutivisesti hyödyllisen, mutta tiedollisesti väärän kuvitelman kanssa, opin, että olisi olemassa vapaa tahto. Ei ole."
Tässä on ihan täyttä hevonpaskaa.
Ensinnäkin vapaa tahto on olemassa.
Toisekseen..
"Se on evolutiivisesti hyödyllinen, mutta tiedollisest väärä, ikään kuin olisimme voineet toimia toisin."
Tämä on sairain biologis-deterministinen hevonpaska päätelmä mitä olen vähään aikaan lukenut.
On huvittavaa huomata että tieteelliseen ajatteluun evoluutiosta tarttui teollisen vallankumouksen "progressio" ajatus ja evoluutio ajatteluun tarttui puolestaan ajatus kohtalosta jonkinlaisesta jumalan johdatuksesta ja suorastaan newtonilaisesta kappaleiden opista.
Kyllä, me olisimme voineet toimia toisin. Sitä aivomme yrittävät viestiä meille. Sillä hetkellä aivomme tekivät kuitenkin mahdollisesti virhepäätelmän jota osoittaa katumus tästä virheestä. Katumus voi olla tunne joko todellisesta virheestä tai sitten jostakin joka ei välttämättä ollut virhe.
"Kaduttaminen on meille evoluution myötä syntynyt virheellinen ajattelutapa. "
Väärin.
kaduttaminen on meille evoluution myötä syntynyt äärimmäisen tärkeä itseään korjaava ja omaa käytöstä havainnoiva tuntemus jolla on vaikutusta meidän myöhempään toimintaamme valtavasti.
" Nämä kuvitelmat ovat siten hyödyllisiä, että seuraavalla kerralla tapahtuu mahdollisesti toisin, mutta ei ole mitään itseä, joka päättäisi. Sekin on evolutiivisesti hyödyllinen kuvitelma, mutta tiedollisesti väärä.""
Ei ole itseä, mikä päättäisi?!
Sori, mutta nyt horiset täydellisesti.
Se on totta että kuten aiemmin viittasin niin meidän ajattelun historiaamme järjen vallankumouksen myötä on tarttunut joitakni asioita ja yksi niistä on kuvitelma ehestä "itsestä", sielusta joka on tietyllä tavalla uskonnollsita alkuperää.
Mutta ajatus että ei ole itseä tekemässä päätöksiä eli tietoista mieltä lainkaan on anteeksi vain hykerryttävän paranoidisen SAIRAS.
Toisin sanottuna joku toinen tai "minä, mutta en kuitenkaan minä" kirjoittaisi esimerkiksi tätä viestiä ihan vain ilokseen koska se on evoluution "virhe".
Ei vittu mitä pseudofilosofista paskaa.
<<Sori, mutta nyt horiset täydellisesti.>>
<<Mutta ajatus että ei ole itseä tekemässä päätöksiä eli tietoista mieltä lainkaan on anteeksi vain hykerryttävän paranoidisen SAIRAS.>>
<<Ei vittu mitä pseudofilosofista paskaa.>>
Tässä muutama esimerkki argumentaatiostasi. Ensinksi kielesi om ruoton. Toiseksi tyydyt kertomaan, minkälainen toisen kirjoits on, mutta et esitä vasta-argumentteja.
Kirjoitukseni on linjassa luonnontieteen, ei minkään filosofian kanssa. Luonnontieteilijät eivät usko vapaaseen tahtoon, koska käsite on loogisesti ristiriitaainen. Meillä on tahto, joka on kausaalinen tuote, mutta se ei ole mitenkään vapaa, vaikka evoluutio on luonut meihin kuvitelman jonkinlaisesta vapaudesta. Vaikka tahtomuksemme synnytetään aivoihin asetetuilla elektrodeilla ja sähköstimulaatiolla, luulemme edelleen toimivamme vapaasti.
Filosofisesti orientoituneista puolet uskoo vapaaseen tahtoon, taviksista melkein kaikki, mutta luonnontieteijöistä ei käytännöllisesti katsoen kukaan, juuri päinvastoin kuin kuvittelet. Filosofisilla käsityksillä ei lisätä rahtuakaan tieteelliseen tietoon,
Olen pahoillani, mutta olet pihalla kuin kanahäkki.
Tarkoitat että sillä mihin luonnontieteilijät uskovat on raamattu jota ET ITSE PERUSTELE millään?
Toisekseen koko keskustelu "vapaasta tahdosta" on filosofinen koska kyseessä on määritelmä tuolle vapaalle tahdolle.
Jos olet luonnontieteellinen niin sitten tajuat että ajatus ettet ole vapaa tekemään omia päätöksiä on sama kuin sanoisit että olet droidi ja jonkun toisen ohjattavissa. Esimerkiksi ettet pysty tai aivosi eivät pysty päättämään vastaatko viestiini vai ei.
Illuusio joka voidaan luoda aivoille vapaasta tahdosta ei tarkoita etteikö vapaa tahto ole olemassa.
Jos siihen liitytään katumus niin luodaan ihana epäloogisuus jossa siis henkilö muka evolutiivisesti kokee jotain katumusta josta kuitenkaan hänelle ei ole aivojen kannalta hyötyä.
Miksi evoluutio loisi jotain josta ei ole hyötyä tai miksi sellainen "jäänne" aivoissa olisi?
Olen pahoillani, mutta olen sen verran tutustunut aivoitieteisiin ja erityisesti addiktioihin että vapaa tahto on kyllä olemassa, mutta ei sillä tavoin ehkä kuin se aiemmin on filosofiassa ja psykologiassa määritelty.
Voitaisiin puhua enemmän sen kontrollin määrästä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Mutta se on täyttä pseuduBSää jos väität että katumusta on turhaa ja vapaa tahtoa per se ei ole olemassa. Kyse on miten se vapaa tahto määritellään.
Minä esimerkiksi juuri päätin etten tule enää vastaamaan viesteihisi koska se on ajan tuhlausta ja kaduttaa että vastasin alunperinkään.
Yritäppä syödä ja nielaista tuo viesti oletuksillasi alas.
Ou niin...
Se "itse" on hyvin pitkälle aivojen etulohkossa tapahtuva ilmiö johon liittyy myös aivojen viestikeskuksen tarkkailu. Se miten pitkällä aikavälillä kontrolli ja virheen korjaus tapahtuu riippuu kunkin henkilön sen hetkisestä tilanteesta ja henkilöhistoriasta sekä kuinka aivot ovat virittyneet tähän tietoiseen tilaan.
Paljon suurempi mielenkiintoinen kysymys onkin, onko joillakin ihmisillä suuremman tai aktiivisemman aivojen etulohkon ansiosta enemmän "vapaata tahtoa" eli kontrollia ja virheen korjausta kuin toisella.
Väitteeni: On.
Tämä asia tulee mullistamaan tulevaisuudessa sen miten moniin asioihin kuten ihmisten omaan päätäntavaltaan, lukemattomiin eri elämän osa-alueisiin (mm. rikosten rangaistavuus) suhtaudutaan sekä siihen mikä tulee olemaan ihmisen kohtalo koko elämän järjestelmässä.
Katsos kun biologinen determinismi ja vapaa tahto ovat yksi ja sama asia lopulta. Ero keskustelun kannalta on vain se että kyse ei ole onko vapaata tahtoa olemassa vai ei vaan siitä kuinka paljon sitä on kullakin biologisella entiteetillä.
Olen pahoillani jos loukkasin (oikeaa katumusta). Olen vain väsynyt näihin yksinkertaisiin dualistis-filosofisiin keskusteluihin jotka väännetään jonkinlaiseksi todellisuuden määritelmiksi ja joissa väitetään esimerkiksi että ihminen on vain avuton itseään tarkkaileva droidi selittämättä lukemattomia siihen liittyviä ilmiöitä ja ongelmia tuossa ajattelussa.
Sinulla on sekava filosofinen ja eklektinen kanta, minulla luonnontieteisiin perustuva. Filosofia ei lisää tietämystä minkään vertaa, mutta sotkee ajattelua niin, että paluuta selville vesille ei ole, jos alkujaankaan on ymmärtänyt mitään.
Luin teidän molempien viestit ja viimeisempien neurotieteen tutkimusten mukaan tuo toisen henkilön kanta on kyllä lähempänä noita kuin sinun näkemyksesi. Niissä kun keskitytään enemmän pitemmän aikavälin päätöksiin ja siihen kuinka paljon henkilö on tietoinen sen hetkisestä informaation määrästä joka hänellä on käytettävään tehdessä päätöksiä sekä niistä prosesseista joita hänelle kulloinkin päätöksen tekohetkellä tapahtuu.
Vapaa tahto on vain niin vaikeasti määriteltävä termi että te molemmat käytätte sitä oman ajattelunne pohjalta eri tavoin. Vaikuttaa että te molemmat syytätte toista osapuolta filosofiasta koska sellainen käsitehän se onkin.
Mitkä luonnontieteet viittaavat siihen ettei vapaata tahtoa ole tai miten määrittelet tuon mainitsemasi vapaan tahdon?
Esitän kysymyksen sinulle vaikka olisin ehkä esittänyt kysymyksen mieluummin tuolle toiselle nimimerkille, mutta jos hän ei enää halua osallistua keskusteluun.
<<Mitkä luonnontieteet viittaavat siihen ettei vapaata tahtoa ole tai miten määrittelet tuon mainitsemasi vapaan tahdon?>>
Kvanttifysiika.
Sellaista, mitä ei voi olla, ei myöskään voi määritellä. Miten määrittelet eduskunnan säveltäjän, kulmikkaan pallon tai vihreän matematiikan?
Luonnontieteet eivät lähde määritelmistä niin kuin filosofia, vaan havannosta, että jotakin on. Sitten tutkitaan, millainen se on. Sanoilla ei luoda todellisuutta. Luonnontieteillä on empiirinen ja looginen puoli, mutta ei filosofista.
Anteeksi, kvanttifysiika > kvanttifysiikka.
Eikös Kvanttifysiikan mukaan juuri vapaa tahto olisi mahdollista olla olemassa?
Koskeeko se mitä ei voi määritellä myös kvanttifysiikan ilmiöitä?
<<Eikös Kvanttifysiikan mukaan juuri vapaa tahto olisi mahdollista olla olemassa?>>
Ei missään tapauksessa. Kvanttifysiikassa on ilmiöitä, joilla ei ole syytä. Mutta eivät ne ole millään tavalla vapaita.
Kaikki oleva, minkä tunnemme, noudattaa kvanttifysiikan lakeja, sekä yksinkertaiset että mutkikkaat asiat. Tultaessa "korkeammalle" tasolle, kuten biologiaan, ei tule mitään uutta tekijää, emergenssiä. Hiukkasilla, josta kaikki muodostuu, on vain samat ominaisuudet kuin niissä oli jo erillisinä. Näin myös aivoilla.
Tapahtumat ovat joko kausaalisia tai satunnaisia. Kummatkaan eivät ole millään tapaa "vapaita". Ei ole tahtojen yläpuolella jotakin ylitahtoa, joka voisi valita.
<<Koskeeko se mitä ei voi määritellä myös kvanttifysiikan ilmiöitä?>>
Tiedämme kvanttifysiikan ilmiöistä paljon, käytämme niistä nimiä, jotta voisimme puhua niistä, mutta emme määrittele, ikään kuin tutkimus jo olisi lopussa. Ei se ole lopussa. Määritteleminen kuuluu aivan toiseen maailmakuvaan, filosofiseen, jolla ei ole mitään kontribuutiota loogis-empiiriselle tutkimukselle. Filosofiat ovat luonnontieteiden kannalta kuin taide, uskonto, kansanperinne ja common sense.
Jos eroani tarkoitat, ei koskaan. Ja oli hyvä ratkaisu. Oli mahdollista , koska hän on vaan niin hyvä tyyppi. Ei tämä tilanne ois mahdollinen kenen kans vaan.
Hänkin on viisas ihminen. Molemmat voittaa.
Ei, tikulla silmään joka vanhoja muistelee.
No juu. Eii perkele olis pitäny ottaa alla pollo eikä sitä mexicanaa!
Enemmänkin mitä en tehnyt...jo jokusen kuukauden..
Katumatta pyrin kahteen päämäärään
1. luonnontieteellisen tietämyksen lisääntymiseen. Intressi on puhtaasti tiedollinen, sen selittämistä, millaiset ovat tutkimusmenetelmät, mitä on tutkittu ja ja saatu selville.
2. vapauden ja rennon ajattelutavan lisääntymiseen. Intressi on puhtaasti puhtaasti ideologinen, miten saisi olla.
Molemmat ovat ihmisille jossakin määrin vieraita. 1. Luonnontieteisiin perustuvia laitteita ihmiset käyttävät runsaasti, mutta monet eivät tiedä, mikä tieto niiden takana on. 2. Ideologisissa kysymyksissä monet ihmiset ovat hyvin vanhoillisia, kapeakatseisia, ahtaita ja sovinnaisia, vaikka nykyinen kulttuuri edellyttäisi aivan toista. Pyrin siihen, että sallittaisiin moninaisuus, koska ihmisetkin ovat monenlaisia, sallittaisiin muille sekin, mihin ei itse tunne vetoa.
Erityisesti tähtään vapaaseen seksuaalimoraaliin. Tähän suuntaan on koko yhteiskuntamme jo mennyt pitkälle. On sallittu lähes kaikki, mikä ei tee pahaa toiselle. Mutta lainsäädännönkin vapautuessa monet ovat vielä kiinnni entisessä ja paheksuvat jyrkästi sellaista, mikä ei enää ole kielletty. Pyrin siis muokkaamaan mielipiteitä vapaamieliseen suuntaan, en pakolla, vaan puhumalla asiasta ja saamalla ihmisiä miettimään, onko heidän itsestään selvänä pitämänsä asia sittenkään velvoittava.
En usko, että merkitykseni on kovin suuri, mutta teen omalta osaltani sen, mitä on tehtävissä.
-Erityisesti tähtään vapaaseen seksuaalimoraaliin. Tähän suuntaan on koko yhteiskuntamme jo mennyt pitkälle. On sallittu lähes kaikki, mikä ei tee pahaa toiselle. Mutta lainsäädännönkin vapautuessa monet ovat vielä kiinnni entisessä ja paheksuvat jyrkästi sellaista, mikä ei enää ole kielletty. Pyrin siis muokkaamaan mielipiteitä vapaamieliseen suuntaan, en pakolla, vaan puhumalla asiasta ja saamalla ihmisiä miettimään, onko heidän itsestään selvänä pitämänsä asia sittenkään velvoittava.-
Vaikka lainsäädäntö olisi vapautunut samoin kuin ihmisten hyväksyntä lisääntynyt se ei tarkotia etteikö vapaalla seksuaalimoraalilla olisi kauaskantoisia vaikutuksia ihmissuhteisiin sekä yhteiskuntaan yleisesti.
Sillä ei sinällään ole mitään tekemistä sen kanssa mikä oli tai on kielletty vaan sen miten ihmiset kokevat tai tietävät sen muokkaavan ihmisiä.
Yhtenä esimerkkinä vaikkapa monogaamisuus, joka joidenkin mielestä on vain joku velvoittava vanha pakko vaikka on laajat todisteet siitä että sille on ollut yhteiskuntia vakauttava merkitys ja pitkällinen evoluution kannalta edullinen pohja.
Osalla ihmisistä on sellainen ongelma että he ajattelevat jonkin asevan olevan kiellettyä ja moralisoitavaa vain yksilön teon kannalta ja sen suorien vaikutusten. Tällöin pitemmän ajan vaikutuksia ei huomioida lainkaan.
Esimerkiksi seksin laaja vapautuminen tekee ihmissuhteista pinnallisempia ja vähemmän merkityksellisempiä. Onko se hyvä vai huono asia, voi sitten jokainen itse miettiä.
Ihmiset ovat myös erilaisia ja näiden erilaisten intressien myötä syntyy eri asteisia konsensuksia siitä mikä on hyväksyttyä ja ei tietylle ajanjaksolle. Vaikutat hyvin on-off ihmiseltä joka ajattelee että mitä "vapaampi" ihminen on sitä parempi, mutta sitten puhut ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa.
Ristiriitaista?
Vapaus yhteiskunnallisessa mielessä on eri asia kuin vapaa tahto. Entinen ysteiskunta oli hyvin kapea eikä sallinut juuri mitään. Nykyinen yhteiskunta on moniarvoinen ja salliva. Ei ennen voinut, eikä nykyisin voi olla vapaata tahtoa koska se on loogisesti mahdotonta. Yhtä vähän, kuin voisi olla niiden joukkojen joukko, jotka eivät ole itsensä alkiona. Ei sellaista ole.
<<Vaikutat hyvin on-off ihmiseltä...>>
Pyrkimys kohti väljempää ja vapaampaa yhteiskuntaa on ja pysyy ideologisena, väite, ettei ole vapaata tahtoa on looginen ja pysyy sellaisena. Näillä asiolla ei ole, eikä tule, yhteyttä. Edellistä voi moittia toisen ideologian valossa. Jälkimmäinen on aina tosi, kuten 1 3 = 4.
Onneksi päätin jäädä sivuun tästä.
Olet selkeästi vähintään lievästi autistinen matemaattislooginen (ei tarkoita älykästä tai järkevää vaan joku joka tekee lausuntoja jotka ovat joko tosia tai epätosia tuosta vain ilman perusteluja), joka ei ymmärrä edes miten vapaa tahto ja vapaa yhteiskunta voisivat olla yhteydessä toisiinsa.
Olet idioottilogi.
Tarkennan hiukan aikaisempaa.
Olemattomia olentoja voi kuvitella kahdenlaisia, 1. sellaisia joita loogisista syistä ei voi olla, että 2. sellaisia, joita ei vain satu olemaan.
1. Edellistä ryhmää on esimerkiksi kaikkivaltias. Voimme helposti päätellä, ettei sellaista voi olla. Kysymme, voiko kaikkivaltias nostaa painavamman kiven kuin pystyy luomaan. Looginen ristiriita on ilmeinen. Käsite kaikkivaltias on siis merkityksetöntä sanapötkyä puppugeneraattorista. Kaikkivaltiasta emme voi määritellä.
2. Jos taas kysymme, onko olemassa yksisarvista, saamme kuulla, ettei sellaista ole, muttei ole loogista estettä, että voisi olla samoin kuin kaksisarvisia. Yksisarvisen tavallaan voimme määritellä, mutta ei se määrittelemällä tule olevaksi.
Työpaikkaromanssia tms. tarvitsette, muuten ei tuosta selviä....:-)
Öööh...miten tämä liittyy käsiteltyyn asiaan eli kvanttimekaniikka?
Kvanttimekaniikassa puhutaan nimenomaan mahdollisuuksista jolloin jollain tasolla voitaisiin puhua vapaasta tahdosta tai että jokin asia samaan aikaan on mahdollista ja toisaalta on äärimmäisen epätodennäköistä jopa niin että se olisi suorastaan mahdotonta.
Jos voisit avata tuota hieman koska en tajua sisäistä logiikkaasi asiassa. Nuo asiat mitä sanoit ovat tietysti noin, mutta miten se liittyy vapaan tahdon problematiikkaan, en henkilökohtaisesti pysty päättelemään.
Liittyy sikäli, että vapaa tahto on loogisesti mahdoton.
Sellaista fysikaalista prosessia, joka on loogisesti mahdoton, ei voi olla. Jos jokin asia on tahdonalainen ja kausaalinen, pitäisi oletetun vapaan tahdon tapauksessa olla ajallisesti sitä edeltävä tahtomus. Jotta tämä olisi mahdollinen, sitäkin pitäisi edeltää tahtomus jne. ad absurdum. Ajallista päättymätöntä ketjua ei menneeseen voi olla rajoitettuna aikana.
Jos taas tahtomus syntyy satunnaisesti, se on sellainen kuin on. Koska se on satunnainen, ei siihen mikään ole voinut vaikuttaa.
Tapahtumat ovat joko kausaalisia tai satunnaisia. Satunnaisuus tarkoittaa sitä, ettei ole tekijää, joka ne aiheuttaa, ja että niiden esiintyminen noudattaa todennäköisyyttä. Kolmatta vaihtoehtoa ei empiirisesti ole havaittu, eikä se ole loogisesti mahdollinen.
Vapaa tahto sai kirjoittamaan tämän tähän.
Oli vaihtoehto olla kirjoittamattakin, usko pois.
Vapaa tahto on mennä, tai olla menemättä vapputorillekin.
Sanajippoilusi on hiekkalaatikkofilosofiaa.
Ei ole filosofiaa vaan luonnontiedettä.
Luonnontiede on empiiristä ja loogista, filosofiat uskonnon ja common sense -ajattelun kaltaisia kuvitelmia, joita ne pyrkivät selittämään tosiksi. Niillä ei ole mitään lisättävää luonnontieteisiin. Ne operoivat sanoilla, jotka eivät tarkoita yhtään mitään, kuten vapaa tahto, absoluuttinen, monadi, sielu, vitaalivoima, emergenssi sun muuta roskaa.
<<Voidaan katsoa, että vapaata tahtoa ei ole deterministisessä, täysin sitovien lainalaisuuksien määräämässä maailmassa, tai pelkän sattuman seurauksena syntyneissä valinnoissa. Vapaan tahdon olemassaoloa on filosofiassa pohdittu jo antiikin ajoista lähtien, ja sitä pohditaan filosofian lisäksi psykologiassa ja neurotieteissä edelleen.>>
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaa_tahto
Juuri niin; operoit sanoilla, jotka eivät tarkoita yhtään mitään. Filosofit kautta aikojen ovat tehneet todellisuudesta sanajippoilun avulla itselleen itsetarkoituksen ja egonpönkityksen, toteamalla muun muassa itsestään selvyyksiä tyyliin; "ajattelen, siis olen".
Filosofit harrastavat tällaista, eivät luonnontieteilijät. "Vapaa tahto" on juuri tällaista sanapötköä puppugeneraattorista. Sillä ei ole kohdetta empiirisessä maailmassa, eikä voi olla, koska se on myös epälooginen.
Ei, elän hetkessä ja toimin aina sen mukaan miltä sillä hetkellä tuntuu.
Mitään tekemääni ratkaisua en ole katunut, kaikki ratkaisut ovat kattavien pohdintojen tuloksia. Haitta vs, hyöty, haitta tuntunut suuremmalta, joten turha jäädä tuleen makaamaan vaan irtautua tilanteesta. Koskaan en ole ollut raukka, enkä päälle käyvä. Enkä ole asioita halunnut kärjistää niinkuin on vastapuolella ollut tarkoitus. Asialliseen keskusteluun olen valmis, jos tiedän toisenkin pystyvän arvoiseen keskusteluun?
Joka ikinen päivä. Ei vain ollut ns. munaa lähteä huonosta avioliitosta kokeilemaan. Olisiko voinut olla mahdollista? Eivät ne kaikkia tapahtuneet asiat olleet pelkää kaveruutta. Hän tietää, minä tiedän. Niin...ne lapset, en vain pystynyt tekemään heille sitä, vaikka sielu ja ruumis huusi sisälläni rakkautta siihen naiseen. Lapset ovat kuitenkin syyttömiä.
Mikä ratkaisu?
Joka ikinen päivä on ajatuksissani eräs ihana nainen johon rakastuin. Mutta.. ne lapset. En myöskään pystynyt tekemään päätöksiä niiden vuoksi. Olen odottanut tuskan helpottavan, mutta se tuntuu jatkuvan edelleen vaikka aikaa kulunut jo kauan.. Niitä ihania muistoja ja yhteisiä hetkiä kannan mukana sydämessäni aina, mutta joudun ne muilta salaamaan.
Ei, sillä mietin todella kauan omia päätöksiäni ennen lopullista päätöstä. Kauan kestäneestä avioliitosta olisi pitänyt lähteä aiemmin, mutta en silloin ymmärtänyt kuinka huonosti voin ja se vaikutti lähtemiseen. Minulle itselle on ollut suuri suru se, että en ollut silloin läsnä lapsilleni tarpeeksi ja he ovat siitä kärsineet. Myöhemmin olen käynyt asioita läpi kahden vanhemman lapsen kanssa.
Siis, ajattele kuinka paljon menee energiaa tällaiseen. Halooo