Nyt kiireellisesti apua!
Olin parisuhteessa ja suhde päättyi viime viikolla, siihen että mies kertoi että hän on mustasukkainen aiheesta muut poikapuoliset ystävät. Suhteessa oli ongelmana myös hänen itseluottamuksensa kuten olin kuullemma parempi arvoisempi kuin hän ja että saisin parempaa. Exsäni kertoi että häntä ahdisti suhteessa veivaaminen edes takaisin ollaanko vai ekö olla. Myös ahdisti minua. Ja nyt miksi tämä oli säätämistä edes takaisin oli syynä siihen että ei ollut ns ” sääntöjä suhteessa” se ongelma saatiin korjattua ja puhuimme asiasta että suhteessa täytyy puhua vaikemmatkin asiat rehellisesti ja se meillä onnistui hyvin. Kun saimme ekan solmun suhteessamme selväksi nii tuli tämä hänen itseluottamus ja arvo kysymysmerkiksi. Mies väittää välittävänsä minusta mutta ei voida jatkaa hänen mukaansa koska on liian mustasukkainen niistä toisista pojista. Olen kertonut hänelle että ei ole muita poikia kun hän ja kenestä välitän ylikaiken ja taistelisin hänen puolesta niin pitkälle kun henki pihisee.
Kuulin monina päivinä hänen suustaan että ”löydän paremman” , ”mitä jos tulee parempi poika jonka ansaitset” . Hän ei siis pidä itsestään ja minusta henkilö on aivan mahtava ihminen ja aivan uskomattaman ihana ja luotettava toveri! Mutta sanani ei riittänyt hänelle että hän riittää minulle ja minä välitän aidosti enkä kenestäkään muusta. Suhde siis päättyi siihen.
Pari kertaa minulla meni kokonaan motivaatio siihen että ”olen perseestä, miksi olet kanssani?” ,” saat parempaa” ja sen mustasukkaisuuden määrä ei hyvää päivää. Mutta silti kaiken tämän itseluottamuksen ja arvossapitämisen ohella minä välitän ja minä haluan ja haluan jakaa jopa ne tylsät arkipäivät hänen kanssaan ja kertoa vielä vanhana hänen korvaansa ”olet se ainoa”, tässä siis kysymys miten todistan asian hänelle että se riittää juuri semmoisena kun hän on ja että niitä muita poikia ei ole kuin kavereina. Kokeillut olen kertomista moneen otteeseen hänen riittäävän ja että olen aivan samalla tavalla ihminen kuin hänkin ja kaikki olemme arvokkaita ja kukaan ei ole huonompi tai parempi. Mutta hänet ahdistaa liikaa ja en saa selville mikä eniten ahdistaa.. johtuuko se minusta? Olenko liian vähän kertonut hänelle että välitän ja olet se josta taistelen? Haluan siis niin paljon selvittää asiat hänen kanssaan ja palata siihen arkielämään juuri hänen kanssaan! Siis pyydän apua ja nopeesti!
Olin parisuhteessa ja suhde päättyi viime viikolla, siihen että mies kertoi että hän on mustasukkainen aiheesta muut poikapuoliset ystävät. Suhteessa oli ongelmana myös hänen itseluottamuksensa kuten olin kuullemma parempi arvoisempi kuin hän ja että saisin parempaa. Exsäni kertoi että häntä ahdisti suhteessa veivaaminen edes takaisin ollaanko vai ekö olla. Myös ahdisti minua. Ja nyt miksi tämä oli säätämistä edes takaisin oli syynä siihen että ei ollut ns ” sääntöjä suhteessa” se ongelma saatiin korjattua ja puhuimme asiasta että suhteessa täytyy puhua vaikemmatkin asiat rehellisesti ja se meillä onnistui hyvin. Kun saimme ekan solmun suhteessamme selväksi nii tuli tämä hänen itseluottamus ja arvo kysymysmerkiksi. Mies väittää välittävänsä minusta mutta ei voida jatkaa hänen mukaansa koska on liian mustasukkainen niistä toisista pojista. Olen kertonut hänelle että ei ole muita poikia kun hän ja kenestä välitän ylikaiken ja taistelisin hänen puolesta niin pitkälle kun henki pihisee.
Kuulin monina päivinä hänen suustaan että ”löydän paremman” , ”mitä jos tulee parempi poika jonka ansaitset” . Hän ei siis pidä itsestään ja minusta henkilö on aivan mahtava ihminen ja aivan uskomattaman ihana ja luotettava toveri! Mutta sanani ei riittänyt hänelle että hän riittää minulle ja minä välitän aidosti enkä kenestäkään muusta. Suhde siis päättyi siihen.
Pari kertaa minulla meni kokonaan motivaatio siihen että ”olen perseestä, miksi olet kanssani?” ,” saat parempaa” ja sen mustasukkaisuuden määrä ei hyvää päivää. Mutta silti kaiken tämän itseluottamuksen ja arvossapitämisen ohella minä välitän ja minä haluan ja haluan jakaa jopa ne tylsät arkipäivät hänen kanssaan ja kertoa vielä vanhana hänen korvaansa ”olet se ainoa”, tässä siis kysymys miten todistan asian hänelle että se riittää juuri semmoisena kun hän on ja että niitä muita poikia ei ole kuin kavereina. Kokeillut olen kertomista moneen otteeseen hänen riittäävän ja että olen aivan samalla tavalla ihminen kuin hänkin ja kaikki olemme arvokkaita ja kukaan ei ole huonompi tai parempi. Mutta hänet ahdistaa liikaa ja en saa selville mikä eniten ahdistaa.. johtuuko se minusta? Olenko liian vähän kertonut hänelle että välitän ja olet se josta taistelen? Haluan siis niin paljon selvittää asiat hänen kanssaan ja palata siihen arkielämään juuri hänen kanssaan! Siis pyydän apua ja nopeesti!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Koska tunnut rakastavan paljon tuota poikaystävääsi on neuvoni seuraavanlainen: jatkatte suhdetta, jos poikaystäväsi suostuu terapiaan ja käsittelemään yhdessä kanssasi kipeitä menneisyyden asioitaan. Sinä voit tukea häntä. Jos poikaystäväsi tosissaan haluaa päästä ongelmastaan, joka tulisi häiritsemään kaikissa ihmissuhteissa, eroon niin hänellä on mahdollisuus siihen avullasi. Voi kuitenkin käydä myös niin, että terapiasta huolimatta muutosta ei tapahdu, jolloin suhde kyllä ennemmin tai myöhemmin päättyy. En usko, että vuosikymmenia jaksat kuunnella tuommoisia. Eli apu tai ero.
tämä helpoitti sekamelskaa mitä olen monet päivät miettinyt. siis lisäystä tähän tarinaani on se. että "exsäni" on puhunut kanssani ja väleissä olemme mutta niinkun joissan kommenteissa käy ilmi että olen nuori ja asiat tuntuvat isoimmilta mitä ne ovat.
seurustelin ennen tätä suhdetta. ihmisen kanssa ja päädyimme eroon seurustelimme n. 2 ja puoli vuotta. ja kävin juttelemmassa ihmiselle 175h ja vieläkin yhä pelottaa tutustua toisiin ihmisiin. hänen äitinsä kertoi minulle että ei pidä minusta sen takia kun tupakoin, kontrolloi täysi-ikäisen miehen ihmisen elämistä ja sanoi pojalleen että jos eroamme saa siis hän uuden auton ja baarirahat.. säälittävää. kontrolloimisella tarkoitan (kylttejä pihaan "savuton alue", milloin saimme nähdä ja milloin ei" ja tämä kyseinen äiti on opetta ja miehensä kunnanjohtaja. olin siis huono ihminen kun tupakoin plus mies pelkäsi menettävänsä perheen jos ei jätä minua. "äidin maine menee jos surustelen sinun kanssa".........arggg tätä ihmiskuntaa
kun löysin nykyisen ja samalla exsäni kai.. niin luottamusta jouduin itsekkin keräämään kokemani jälkeen. mutta silti hänen luonaan oli niin turvallista olla ja tuntui että joku oikeasti välittää..
olen erittäin itseensä ottava ihminen ja syyllistän todella paljon asioita ja murhdin niitä paljon. miellessäni vain usein käy mielessä että jäänkö oikeasti yksin asioideni kanssa ja haluisin jaksaa elämääni sen toisne kanssa ja suhteessa on riitoja tiedän sen. mutta mistä tietää oikeasti onko se toinen sen arvoinen että jaksan panostaa siihen ja elämä jatkuu vaikka taistelua on. mietin tässä kun lueskelin näitä täälllä että jos oikeesti tämä kyseinen henkilö olisi todella välittänyt minusta niin hän olisi yrittänyt edes jollain tapaa luottamaan siihen että niitä muita ei ole ja se on se ainoa. ja uskomaan että ne ns muut pojat ovat vain ystäviä ja ne pysyvät siinä
olen vain hirmu väsynyt mutta silti sisimmäissäni haluisin niin paljon mahdollisuuden näyttää hänelle että todella välitän.
olen käynnyt puhumassa terapeuttini kanssa ja en oikein siitä ole hyötynyt. kuullemma aika haavat parantavat mutta onko se edes totta?
haluisin mennä eteen päin ja uskoisin että se aito ja todellinen ihminen tulee mutta kun aina koitan unohtaa ja jatkaa elämään tulee siis hän mieleeni ja eksyn katsomaan kuvia ja ihailemaan muistojamme.
mitä siis olen tehnyt väärin? ;(
Poikaystäväsi manipuloi sinua. Marttyyrimainen asenne. Ole varovainen ennenkuin huomaat olevasi läheisriippuvaisen ansassa.
Mistä tiedän että nyt on aika lähteä hameen?
Haneen*
Mustasukkaisuuteen taipuvuus on geeniperäinen, joten sitä ei ole muutettavissa. Sinun täytyy ratkaista asia näytöin, jotka ovat jo nyt nähtävillä. Jaksatko vuosia ja vuosia tällaista vai et? Vapautatko itsesi nyt vai vuosien päästä kärsittyäsi? Poikaystävääsi et voi auttaa.
Olen joutunut itsekin vapauttamaan itseni mielenvikaisesta. Tiedän, että sekin on kova ratkaisu. Se tuottaa jatkuvasti huonoa omaatuntoa, kun on hylännyt sairaan ihmisen, mutta se on ollut ainoa mahdollisuus, koska minulla on oma rajani. Enempää en voi kestää. Tsemppiä sinulle! :-)
Enpä tuohon oikein usko, että millään tavoin geeniperäinen. Ihmisenkin itsetunto kehittyy läpi elämän omista kokemuksista, riittämättömyydenkin tunteista kärsivät voivat kasvaa riittäviksi, kun uskaltavat vain kohdata ne demoninsa ja ymmärtää muuttaa omaa väärää toimintaansa suhteessa toisiin. Miten helppoa suhteessa onkaan olla, jos uskaltaa luottaa toiseen, että hän on valinnut juuri sinut kumppaniksesi ja koet, että riität vaikka sinussa on niitä huonojakin puolia. Riittämättömyyden tunteita kokevan on ehdottomasti kerrottava ajatuksiaan ulos kumppanilleen, niin kumppanikin ymmärtää, mistä käytös ja "peli" johtuu. Puhumattomuus on pahin myrkky niille omille väärille radoille harhautuneille ajatuksille suhteessa ja asiat menevät entistä enemmän umpisolmuun.
Psykologistinen ajattelelutpa. Itse taas näen biologisesti.
Mustasukkaisuudella on funktio. Se pyrkii estämään resurssien jakamisen muille kun itselle. Ilmiö on kehittynyt optimitasolle ja koodautunut evoluution mukana populaation geenivarastoon. Yksilö saa ominaisuutta edistävät geenialleelit sattumoisin, joten taipumus voi olla suuri tai pieni. Geenejä ei voi muuttaa, eikä tunneta sellaista menetelmää, jolla voitaisiin saada tietyt geenit metyloitumaan, eli tuotettaisiin epigeeninen este geenin toimimiselle.
ajattelelutpa > ajattelutapa. Anteeksi.
Geenejä ei voi muuttaa, se on selvä. Yleisesti kaikki mielenterveysongelmat ovat osittain perittyjä, osittain kasvuympäristöstä johtuvaa. Tapa käsitellä asioita mielessä ja kuinka ratkaisee tai kestää vastoinkäymiset tulee osittain perimänä. Kasvuympäristö ja siihen läheisesti kuuluvat ihmiset muokkaavat jo lapsesta lähtien ihmisen itsetuntoa, rohkeutta, ongelmanratkaisutaitoja ym. , joita tarvitsemme läpi elämän.
Jos sekä "huonot" geenit että huono kasvuympäristö sattuu samalle henkilölle, voi se ilmetä juuri aloittajan puolison tavalla käyttäytyä. Hän ei itse näe omaa ongelmaa eikä osaa ajatella toisin, koska hänelle se on normaali ja opittu tapa toimia. Meille muille ei. Terapiaan ehdottomasti.
<<Terapiaan ehdottomasti.>>
Terapian vaikutuksista on myös oikeita tutkimuksia. Käytettiinpä mitä tahansa terapiamenetelmää, minkä teoria on täysin vastakkainen toisen menetelmän kanssa, saadaan samanlaiset tulokset, vieläpä laihat. Itse asiassa terapialla on vain placebovaikutus sellaiseen, joka siihen uskoo. Mikä tahansa hoito riittää hoidettavalle, että hän tuntee tulevansa hoidetuksi.
Kun terapia ei tuo tuloksia, terapeutti selittää, ettei muutama vuosi vielä riitä, joten pitää jatkaa. Noin 10 vuoden terapian kohdalla moni on jo menettänyt uskonsa terapiaan, mutta silloin on jo myöhäistä. Monen vuoden rahavirta terapeutin taskuun on köyhdyttänyt terapoitavan, mutta huomaa olevansa samoissa ongelmissa kuin vuosia sitten.
Ei ole koskaan, ei ikinä, tapahtunut, että mustasukkaisuus olisi korjattu psykoterapialla, vaan ei tosin lääkkeilläkään. Vaikka mikä muu käyttäytymismuoto olisi osittain ympäristön aiheuttama, taipumus mustasukkaisuuteen ei ole. Se on samaa laatua kuin psykopatia tai narsismi, täysin immuuni hoidolle.
Yleisin syy mustasukkaisuuteen on huono itsetunto. Ei aloittajan poikaystävä kovin itsevarmalta juttujen perusteella vaikutakaan.
Eikös säälin kerjääminen jonkin tyyppistä narsismia? Takertumista, manipulointia...?
<<Yleisin syy mustasukkaisuuteen on huono itsetunto.>>
Psykologistista sananpyörittelyä. Ei jokin psyykkinen ominaisuus ole toisen syy, vaan molemmat johtuvat aivojen rakenteesta, joka on todellinen syy. Jos havaitaan positiivinen korrelaatio, että esimerkiksi henkilöillä esiintyy sekä huonoa itsetuntoa että mustasukkaisuutta, ei siitä voi tehdä syy-seuraus-päätelmää.
Turhaa selittelyä ja geenien vetämistä tähän. Olen jopa joidenkin vanhempien kuullut sanovan tyyliin: meidän Lasse nyt vaan on niin temperamenttinen, kun poika on töllöillyt. Temperamenttikaan ei ole synonyymi huonolle käytökselle ja esimerkiksi temperamentti on yksi iso asia mihin vanhemmat voi vaikuttaa. Temperamenttia voi yrittää kadvuvaiheessa hillitä tai toisenlaisella käytöksellä hallita ja pehmentää. Geeneillä on vaikukuksensa, mutta kyllä monet ominaisuudet niin hyvät kuin huonot on sieltä lapsen kasvuympäristöstä, erityisesti lapsuuden perheestä peräisin. Monista ongelmistaan voikin syyttää vanhempiaan ja niinhän moni tekeekin. Esimerkiksi monet vanhemman polven suomalaiset ovat oppineet turvattoman kiintymismallin, yksin pärjäämisen matran, joka tekee heistä äärettömän hankalia parisuhteissa. Mutta hyvä uutinen: terapialla voidaan joskus auttaa näitä, riippuen kuinka avoinmielinen ja vastaanottavainen terapoitava on ja tietty se aivojen rakenteen joustavuus (miehillä yleensä joustamattomat).
Ympäristön vaikutuksella ja geeneillä on erittäin mutkikas vuorovaikutussuhde. Viime kädessä ympäristö ja sattuma ovat muodostaneet geenistömme. Oleellinen ero on, että geenit periytyvät, ympäristö ei. Siten kannamme geenistössämme satojen tuhansien vuosien takaista ympäristöämme, mutta nykykulttuuri ei ole kerinnyt vaikuttamaan siihen juuri mitää.
Geenistömme on tehnyt aivoistamme plastiset. Se tarkoittaa sitä, että vaikka meillä on edelleen sama geenistö kuin luolamiehellä, voimme yhden sukupolven ajaksi täyttää aivomme aivan eri kulttuurilla kuin edellinen polvi. Tämä aivojen täyttäminen alkaa heti syntymässä ja jatkuu hidastuen aina kuolemaan saakka, mutta tämä osa ei periydy nuoren polven geenistöön. Kulttuuriperinnöstä vain pieni osa periytyy vanhemmilta siten, että vahempien tuottamat käyttäytymismallit vaikuttavat seuraavaan polveen. Jopa niin, että vanhempien omasta geenistöstä saamansa käyttäytymismallit periytyvät ympäristön kautta hiukan seuraavan polven niillekin jälkeläisille, jotka eivät ole sattuneet perimään näitä geenejä.
Mikään kulttuuriperimä ei kuitenkaan ole pysyvä, luultavammin ei edes niin pysyvä kuin epigeeninen perimä.
Koska geneettiseen perimään kumuloituu yhä uusia ja uusia edullisia mutaatioita, ja kuttuuriperimässä ei synny mitään pysyvää, toinen kasvaa korkoa korolle ja toinen pysyy paikallaan, osin taantuu. Syntyy myös innovaatiota, mutta ne eivät niin ikään periydy.
Geeniperintömme on lähes kokonaan tiedotonta, kulttuuriperintö osin tietoista. Tiedottoman osuus käyttäytymiseemme on monituhatkertainen verrattuna tietoiseen. Edes psykologistit, jotka mielellään puhuvat alitajunnasta, eivät likikään ymmärrä, kuinka valtava se on. Melkein kaikki käyttäytymisessämme on alitajuista. Sitä ei paljon hetkauta kulttuuriperintö, saati sitten terapia, jota saa pari tuntia viikossa muutaman vuoden ajan, kun taas aivomme ovat muotoutuneet 168 tuntia koko edellisen elämämme ajan.
Koko evoluutiota ei olisi tapahtunut, jos aktuaalisella ja lyhytvaikkutteisella ympäristövaikutuksella olisi merkittävä sija. Nämä asiat ovat biologiassa hyvin tunnettuja ja tutkittuja, mutta useimmat psykologisesti suuntautuneet kehittelevät irrallisia psykodynaamisia selityksiä, joissa korrelaatoista tehdään syy-seuraus-päätelmiä. Ne eivät ole luonnontieteiden mukaisia, eivätkä liity saumattomast evoluutioteoriaan. Jos teoria ei ole evoluutiotearian mukainen, todeksi voi selittää minkä tahansa. Vain evoluutiopsykologia on tieteellinen psykologinen teoria.
Biologia vaatii samanlaista ajattelua kuin matematiikka. Joka ei sitä ymmärrä, ei voi koskaan ymmärtä myöskään biologiaa eikä eliön käyttäytymistä.
miten voin helpoittaa sen oloa?
miten siis kohoittaa itsetuntoa, voinko auttaa sitä jotenkin ? kaikki neuvot tervetulleita
Sinulla+ei+ole+muuta+keinoa+kuin+olla+ystävällinen.+Silloin+kun+on+tunne-elämän+häiriö,+vakuuttelu+ei+muuta+hänen+käsitystään.+Helpotusta+voi+tuoda+lääkitys.+Vaikuttaa,+että+hän+on+masentunut.+Jos+masennus+on+tilapäinen,+lääkityksestä+on+apua,+kunnes+se+menee+ohi,+mutta+masennuslääkkeet+heikentävät+merkittävästi,+ja+usein+vievät+kokonaan+pois+orgasmikyvyn.+Haitta+varsinkin+itsetunnolle+on+merkittävä.+Kyllä+siinä+on+puun+ja+kuoren+välissä.+Lisäksi+edes+mahdollisuus+saada+hänet+lääkärille+voi+epäonnistua.
Sun Hittolainen! Kiitos ihan hurjana! Tämä on niin totta että en voi pakkottakkaan toista mihinkään tai saatika ahdistella semmoiseen mihin itse ei olen valmis mutta tästä mikä tekee vaikeaa on se että hän väittäää välittävänsä ja haluaa mutta ahdistunut. En vain saa selville että mistä..
Kyllä se on totta että en loputtomiinkaan tätä jaksa ja nyt mennää jo melkein äärirajoilla...
Ahdistuneisuus+ei+ole+syntynyt+psykodynaamisesti+eikä+sen+syy+ole+mikään+psykologinen+prosessi.+Itse+olen+kuivilla+oleva+alkoholisti.+Meistä+pääsee+pitkäaikaisesti+kuiville+vain+1+-+2+%.
En usko että exäsi on tällä hetkellä kykenevä parisuhteeseen. On parempi että suhteenne loppuu. Sinä löydät jonkun muun jossain vaiheessa, ja toivon mukaan exäsi saa ongelmiinsa apua.
Olen itsekin vuosien varrella kärsinyt epävarmuudesta ja mustasukkaisuudesta. Viimeisen 7 vuoden aikana se on kuitenkin väistynyt, ja enää pieni osanen minua, joka nostaa päätään vain huonoilla hetkillä. Minua ei siis voi sanoa tänä päivänä kovin mustasukkaiseksi tai epävarmaksi. Useimpien silmään vaikutan hyvinkin itsevarmalta, ja puolisoni suhteen en mitään "naruja" pidä tiukasti kiinni.
Tilanne oli kuitenkin täysin toinen, kun olin nuorempi. Minä ajauduin lopulta suhteeseen narsistin kanssa. Vasta kun sieltä ihan pohjalta lähdin ponnistamaan, sain tukiryhmästä apua ja kasasin itseni entistä ehommaksi henkisesti. Pitkä tie.
Nuorempana en ollut itsekään hyvä puoliso. Olin takertuva, epävarma ja alistuva. Nyt olen tasapainoinen, rakastava ja itsevarma.
Et sinäkään halua elää suhteessa ihmisen kanssa, joka ei pysty olemaan suhteessa aidosti onnellinen. Ja sinä et exääsi pysty korjaamaan!!!!!! Muista se. Hänen on tehtävä se itse, kun ymmärtää oikeasti tilanteensa.
Olette nuoria. Jatka matkaasi eteenpäin. Exäsi on tavallaan oikeassa, eli etsi joku parempi. Se ei tarkoita sitä, että exäsi olisi huono ihminen. Se vain tarkoittaa sitä, että hänestä ei ole nyt kumppaniksi parisuhteessa.
eli rohkeasti sanoa ei! ja katsoa elämääni positiivisesti. onko sinust mahd. tehtävissä mitään?