V...u!
En jaksa enää. Mulla ei ole voimia enää jaksaa....
En jaksa enää. Mulla ei ole voimia enää jaksaa....
Pitääkö jaksaa
Tyhmä
18716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei pidä! Tsemppiä sulle! :-)
Jos et jaksa hae apua.
Hei.
Mikähän hätä sinulla lienee. Kerro lisää, jos siltä tuntuu, mutta tuon vähäisen perusteella ei oikein voi paljon kommentoida. Ei ihmisen tarvitse jaksaa kaikkea eikä voikaan jaksaa. Me olemme toisiamme varten. Apua kannattaa pyytää, kertoa läheisille mikä on vialla jne. Huolehdi itsestäsi,
Tsemppiä,
Pirkko-pappi
Kiitos Pirkko-pappi tsempeistäsi!
Tilanteeni on sellainen, että koen olevani vankina omassa kodissani. Puolisoni on saanut minut tuntemaan itseni mitättömäksi. Hän tarkoittaa varmasti hyvää, mutta elinpiirini supistuu koko ajan lisää ja se ahdistaa minua valtavasti.
Minun pitäisi osata plokata hänen rajoittavat
sanansa ja vain tehdä niinkuin haluan...
Tuollaisesta tilanteesta ei pääse eroon millään muulla tavalla kuin alkamalla askel askeleelta kulkea kohti omaa elämää. Se ei välttämättä tarkoita avioeroa, askeleet erilleen voi ottaa toisellakin tavalla. Tai ainakin meitsi otti ja vaikka ei alkaessaan tiennyt mihin askeleet johtavat, niin ainakaan eroon ne eivät vieneet vaikka muutaman vuoden liitosta kuljimme molemmat omia polkujamme. Yhteisten lisäksi.
Tuona päivänä tuli taas rajoitteita, jotka pahoittivat mieleni, mutta minä en niistä välittänyt. Tein oman pääni mukaan ja lisäksi rauhoitin mieleni vetäytymällä nukkumaan eri huoneeseen. Tuo erillisyysauttaa todella paljon. Lisäksi ilmoitan ykskantaan, etten aio totella.
Kyse oli ystäväni vierailusta, jonka hän halusi estää.
Kun kaukaa näkee paremmin, niin kannattaa todella ottaa välillä trippi kauemmas tai lähemmäs. Asioitten käsitteleminen siinä samassa ympyrässä jossa joka ainut armas arkipäivä ollaan, ei tuota tulosta oikein koskaan eikä millään ilveellä. Kuva jotenkin seestyy kun poistuu, menee kauemmas. Eihän taidettakaan, maalauksia, katsella nenä kiinni taulussa.
Kuka tuon varatun pelastaa kun itse ei näy osaavan erota? Ei tarvitse jaksaa liittoasi mitenkään. Mutta muista se myös kertoa miksi et jaksa liittoasi.
Minä en puhu erosta. Minä puhun jaksamisesta. Kaksi täysin eri asiaa. Muutenkin nyky-yhteiskunnassa heti pitäisi olla tekemässä kaikki ja saamassa kaikki. Pahanolon sietäminen on minun mielestäni elämään kuuluva asia ja voihan sitä purkaa esim. tänne palstalle nimettömänä...
Enkä oleta, että itse olisin pelkästään uhri. Voihan se olla, että teen itse tietämättäni jotain sellaista, mikä aiheuttaa toisessa alemmuudentunnetta. Ja osaan sanoa mielipiteeni. Enemmänkin kyse on tunneälystä, jota puolisollani ei omasta mielestään ole. "Ei ole, kun ei ole koskaan lapsena pidetty sylissä" - sanoo hän.
Miten auttaa tunnevammaista? Minä väsyn, kun olen liian lähellä. Nimimerkki näytinnärhenmunat aivan oikein kirjoittikin etäisyyden mahtavasta voimasta itselleni, mutta myös puolisolleni.
Katellaan.
Onko tälle käyttäytymiselle joku syy?
Mille käyttäytymiselle? Keneltä kysyt?
siis tuolle miehesi käyttäytymiselle? Onko tapahtunut jotain? Onko jompi kumpi pettänyt tms?
Kyselet liian vaikeita jos edes vasemman laidan lukutaito ei ole hanskassa.
Yhteistä elettyä elämää on kylliksi. Aiemmin en kyllä ole kokenut, että hän mollaisi tai rajoittaisi niin kuin nyt. Elämäntilanteensa muutos on varmaan yksi suuri syy....
Hae apua, keskustele luotettavan ihmisen kanssa, jos mahdollista keskustele avoimesti puolison kanssa, mistä kenkä puristaa.
Pahin virhe on kuunnella eronneita jotka antavat vertaistukea pyytämättä. Nämä keskustelupalstan on jätettävä omaan arvoonsa, täällä on paljon ihmisiä ketä selittelevät omia virheitä itsekkäästi yleistäen.
Jos oikeasti haluat korjata tilanteen, ajattele asioita järjellä niin saat selville mikä mättää sinun ja puolison välillä. Avoin kommunikasatio on saatava toimimaan, kerro mikä oikeasti loukka, kuuntele mitä puoliso sanoo, älä ajattele puolison puolesta, luota puolison sanomisee, sovi selkeästi asioista, kirjoita sovitut asiat paperille, käy läpi sovitut asia määrävälein. KUN ASIAT ON JÄRJELLÄ HOIDETTU, ANNA TUNTEEN PÄÄTTÄÄ MITEN ASIOISSA EDETÄÄN
Minä avioerosin v 2008 ,nuorena hölmönä solmitusta järjettömästä avioliitosta. Seuraavaksi erosin lyhyestä avoliitosta 2010...Tajusin,ettei minulle sovi yhdessäasuminen lainkaan. Tällä hetkellä minulla on miesystävä, asumme samassa kaupunginosassa. Näemme,kun sattuu huvittaa. Mies haluaisi enemmän,minä vähemmän.. Lähinnä seksiä suhde ja se riittää minulle. Ahdistun liiasta yhteydenpidosta. Pikkuhiljaa mies tajusi sen eikä joka päivä laita viestiä. Toki jutellaan ,jos törmätään tässä lähistöllä. Pakostakin,kun sama kaupunginosa.
Viime kuukausina on puoli vuosisataa kestäneessä liitossa vaimoni ajatusmaailma ja asenteet "pelkistymään" ja aikaisemmin saumattomasti toiminut, keskinäinen ymmärrys konkreettisissa ja abstrakteissa asioissa alkanu "pätkimään".
Emme enää ole samalla aaltopituudella. En tarkoita, että pitäisi olla samaa mieltä vaan sitä, että ymmärtäisimme täysin toistemme sanomaa.
Ko. tilanteissa olen vaiennut mutta kymmenien yhteisten vuosien jälkeen se ei ole mukavaa.
Mainittakoon, että fyysisesti toimii kaikki vähintään tyydyttävästi hyvän tahdon siivittämänä.
On päivän selvää, etten ole hetkeäkään harkinnut eroa mutta miten säilytän oman , henkisen tasapainoni?
Kuuntelin juuri Maarit Fjeld-Rannan viimeisen julkisen esiintymisen. Yle - Areena radiotallenne. Antaa varmaan voimia kuuntelijalle. Hieno ja koskettava puheenvuoro.