en usko enää liittoomme. Haluan olla nainen, jonka kanssa halutaan olla. Haluan kumppanin, joka pitää minua ja minun seuraa ensisijaisena. Haluan kumppanin, joka arvostaa minua. Olen aivan varma, että löydän sellaisen ihmisen vielä vaikka olenkin jo ns. kurppa.
Nykyinen mies on mukava ja ihana, muttei pidä minua missään arvossa, joten luovun tästä rakkaudesta. Elämä on liian lyhyt siihen, että odotetaan sen alkamista. Minulla on oma elämä elettävänä. Seinäruusuna (vaikkakin jo kuihtuneena) en enään avioliitossa halua olla. Haluan olla ykkösjuttu tulevalle kumppanille.
Nykyinen mies on mukava ja ihana, muttei pidä minua missään arvossa, joten luovun tästä rakkaudesta. Elämä on liian lyhyt siihen, että odotetaan sen alkamista. Minulla on oma elämä elettävänä. Seinäruusuna (vaikkakin jo kuihtuneena) en enään avioliitossa halua olla. Haluan olla ykkösjuttu tulevalle kumppanille.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Nykyinen mies on mukava ja ihana, muttei pidä minua missään arvossa, joten luovun tästä rakkaudesta."
Millä tavalla odotat miehen näyttävän arvostuksensa sinua kohtaan? Miten mies mies voi olla mukava, jos hän kohtelee sinua arvostamattomasti?
Hän ei varmaan kuuntele häntä ja hänen toiveita. Eikai aikuiset ihmiset enään jaksa kerjätä toisen ihmisen huomiota. Miehet varsinkin keski-iässä lankeavat siihen helppouteen, hän on olemassa minua varten, mutta minä miehenä voin tehdä mitä vaan. Ja kun tai jos yhteisiä suunnitelmia ei ole ollenkaan, on vain miehen tekemiset, niin mitäpä nainen todelakaan seinäruusuksi alkaisi. Kyllähän jokainen nainen huomaa sen, että miehellä ei enään muu kiinnosta kuin omat jutut ja se et palvelu pelaa. Toisaalta nainen haluaa kuitenkin elää, kun lapsetkin ovat jo omillaan. Mies ei tälläistä ehkä tajuu.
Jos voisit kirjoittaa tuon seuraavalla kerralla "sukupuolineutraalisti", koska tuo huomioimattomuus ilmiö vaivaa tasaisesti molempia sukupuolia. Tuo miesten osoittele ei minun kohdalla oikein nappaa, kun meillä tuo "konna" on vaimo.
Mies voisi näyttää arvostuksen huomaamalla, että hänellä on vaimo.
Et saa huomiota? Tuota miten noin on tilanne teillä? Minä en suostuisi myöskään jos puolisoni ei huomioisi minua ja antaisi hellyyttä , seksiä, tappeluitakin jne. Parisuhde on ylä ja alamäkiä sinun tulee kertoa mitä siinä tunnet. Toki voit lähteä jos tunnet olevasi väärin kohdeltu. Mutta muista perustella omat tekemiset liitossasi hyvin. Miten kohtelemme toisia on se alunperin lähtökohta. Avioliitto on sellainen mitä itse sen teemme. Se mitä sinun avioliittoon kuuluu pitää se kertoa puolisolle. Ei muille eikä keksiä tarinoita kylillä toisesta jotka eivät pidä paikkaansa. Mitkä olivat sinun motiivit mennä tuohon avioliittoon ja miksi se on huono.
Missä hemmetin kylillä,...hehhehheh. Kerroin vain täällä suolipalstalla tuntemuksia mitä haluaisin ja sen etten usko enään mieheni mukaviin juttuihin ja sanomisiin. Teot ne on jotka puhuu jokaisessa liitossa. En ole sen huonompi enkä parempi puoliso, mutten myöskään ole mikään kulissien ylläpitäjä. Jokainen mies joka haluaa elää omanlaista elämäänsä kuuntelematta puolisoaan eläköön niin. Haluan itse elämääni muuta, vaikka tuota äijää vielä rakastankin. En halua istua kiikkustuolissa vanhuksena ja hokea olisi pitänyt, olisi pitänyt.
Todennäköisesti käy niin, että sinusta tulee ns. kiertopalkinto. Noita unelmiesi miehiä on harvoin vapaana, ja heille kyllä riittää ottajia.
Minä taisin olla suunnilleen sellainen, ja voi Taivas että naisia riitti!
Ymmärränkö sinut oikein? Sinä miehenä olit ammoin kiertopalkinto ja naiset käyttivät sinua tarpeisiinsa. Nyt suosittelet samaa kiertopalkinnon roolia naiselle ja lupaat paljon mieskokemuksia.
Siis niinkö?
Minä etsin uutta emäntää ehkä liiankin pian sen jälkeen kun entinen jätti minut. Taipailin kai kymmentä naista, kerran tai pari juttelun merkeissä. Hynttyyt löin yhteen nykyisen vaimoni kanssa.
Kriteerini tapaamisille oli se että oltiin kirjoitetu sitä ennen työsähköposteihin.
Tuohon tuttavakaartiini kuuluivat valtion virkanainen, lukion lehtori, terveydenhoitaja, pari sihteeriä ym. Ylipäätään siis kunnollisia naisia.
Kerran tässä vaan eletään, joten ei kannata tuhlata omaa aikaa...., joku muu voisi antaa sitä puuttuvaa rakkautta ja poistaa sen ainaisen yksinäisyyden...
Naisetko ne antaa huomiota, arvostusta ja kehuja miehille. Ei todellakaan, ei koskaan!
Feministiyhteiskunnassa miehen on palveltava ja nuoleskeltava naista, muutoin ero heti.
Narsisiti akka!
Lapsellinen prinsessa näkemys
Potenttiaalinen uhri, helppoa lihaa.
Niin,olisi kiva olla joskus prinsessa jollekin, kun on ollut se arvosteltava ruma ankanpoikanen koko ikänsä ja nyt en tarkoita ulkonäköä. Kun ihmisen elämä on vain sivustakatsojana, niin loppuelämän hän haluaa olla myös keskipiste. Keskipisteenä oleminen ei aina tarkoita uutta parisuhdetta, vaan sitä että alkaa elämään omaa itsenäistä elämää. Voin olla vähän lapsekas, mutten lapsellinen. On aika elää myös itselle hautaan asti.
Ainut keino on se että aloittaa itsestä, (kun on ollut se arvosteltava ruma ankanpoikanen koko ikänsä, Kun ihmisen elämä on vain sivustakatsojana) mitä nämä lauseet pitää sisällään.
(vaan sitä että alkaa elämään omaa itsenäistä elämää.) etkö ole saanut elää miksi et?
Annan+sulle+hyvän+vinkin,+mutta+älä+suutu,+koska+rivien+välistä+luen,+mikä+on+tarkoituksesi.+Sinun+pitää+lähteä+liikkeelle+itsestäsi,+millainen+minä+olen+tässä+parisuhteessa+ja+millaisia+sanattomia+ja+sanallisia+viestejä+annan+toiselle,+mitä+olisin+voinut+tehdä+itse+toisin,+että+parisuhde+kukoistasi+jne+jne.+Älä+etsi+syytä+ja+vikaa+heti+toisesta,+koska+50+%+on+omia+tekojasi+ja+itse+aiheuttamiasi+asioita.+Älä+usko+muiden+naisten+syöttämiin+satuihin:+löydät+paremman,+sielunkumppanisi+odottaa+sinua+nurkan+takana,+kiikkustuolivale,+jota+toisille+syötetään+jne,+näitä+riittää+ja+heikommat+sortuu+niihin+uskomaan,+kuten+satulinnojen+prinsseihin.+
Kiitos vinkistä, enkä missään tapauksessa suutu. Mitä kirjoitit on täyttä totta ja tiedostan kaiken tuon. Sen miksi kirjoitin tuollaisen aloituksen johtuu juurikin vain minusta itsestään ei minun miehestä mukava mies jota rakastan. Tässä iässä alkaa kuitenkin tikittään se viimeinen kello ja olen alkanut pohtimaan elämää juurikin siltä kannalta, että muuttaisin omaa ajatusmaailmaani ja astuisin esiin sivustakatsojan roolista. Tässä on vain yksi mutta, aina kun olen yrittänyt jotain tälläistä tehdä niin mies tuo vain omia menoja, juttuja ja mieltymyksiä esiin ja minä astun taas sivuun. Tämä häiritsee kokoajan elämääni ja minulle on tullut ajatus et luovun rakkaudestani ja olen joko yksin tai katson mitä elämä tuo tullessaan.
Oletko kokeillut yllätystä, siis sellaista täydellistä yllätystä? Itse toteutin yllätyskylpyläyön. Naamioin sen hänelle syntymäpäiväyllätykseksi. Selvitin etukäteen, että hänellä ei ollut mitään menoja varattuna, oli siis arkipäivä. Varasin romanttisen kattohuoneiston todella hienosta paikasta, jossa hän ei koskaan ollut käynyt. Yllätykseen kuului, että hän ajoi autoa kohteeseen ohjeideni mukaan ja vasta tietysti aivan matkan loppumetreillä paljastui se kohde. Yhä vieläkin hän muistaa tuon jutun ja kokemuksen, kun avasi hotellihuoneen oven ja meni hetkeksi aivan sanattomaksi. Siitä se alkoi ja järjestelimme vastaavia toisilemme, mutta sillä tavoin, että jo etukäteen oli sovittu, minne menemme irtautumaan puuduttavasta arjesta. Sitten se arkikin alkoi maistua paremmalta näiden irtiottojen myötä.
Persoonahäiriöisen akan kanssa kun on asunut, osaa arvostaa sitäkin ettei kotona olo ole pelkkää rähjäämistä ja riitelyä. Joskus jäi yöunikin vähiin akan rähjäämisen takia.
Varsin hankalassa elämäntilanteessani exäni minut jätti, mutta lähtönsä oli pelkkä helpotus.