Kesä tulee ja pistää hormonit liikkeelle sillä tapaa, että sitä tule taas mietittyä omaa sinkkuuttaan. Sitä katselee vähän kateellisena pariskuntia ja miehiä, joilla on nainen vierellä. Sisällä herää taas pitkästä aikaa kysymys: miksi en minäkin?
Sen verran on elämänkokemusta ja parisuhteita takana, että en ihan mitä tahansa kelpuuta tai kaipaa laastarisuhdetta. Parisuhde ei ole itseisarvo vaan jotakin syvempää ja rakkauden perusta. Osaan myös olla yksin ja omalla tapaa viihdynkin näin, mutta koska on myös hyviä kokemuksia pitkistäkin parisuhteista, niin kaipuu on sisällä aika voimakas.
Toisaalta oma ikä alkaa jo lähennellä puolta vuosisataa (47 vuotta) ja jotenkin tuntuu, että olen vähän ulkona parisuhdemarkkinoilta, varsinkin kun ei ole paksua lompakkoa, uutta autoa ja hienoa titteliä. Työpaikka kuitenkin on ja terveyttä piisaa. Olen liikunnallinen ja autokin löytyy, tosin vanha sellainen. Ajan mieluummin polkupyörällä tai kävelen lyhyet matkat. En polta, käytän kohtuudella alkoholia ja muutenkin harrastukseni ovat maltillisia ja vaatimattomia. En paljon pidä meteliä itsestäni. Olen monella tapaa aika tavallinen, ehkä liiankin...
En tiedä kokevatko muut ikäiseni miehet samanlaista riittämättömyyden ja tavallisuuden ongelmaa. Olisi mukava kuulla miten olette asian ratkaisseet. Myös naisten mielipiteet asiasta ovat tervetulleita.
Suuri kysymys on, että unohdanko parisuhdehaaveet ja hankin itselleni koiran?
En laita naista ja koiraa samalle viivalle tai tarkoita, että nämä ovat toisensa pois sulkevia asioita. Mutta totuus on, että jokainen meistä kaipaa hyväksytyksi tulemista ja läheisyyttä.
Hyvää kesän odotusta kaikille ja niillä, joilla on hyvä parisuhde vaalikaa sitä. Sen arvon ymmärtää vasta kun on menettänyt sen.
Sen verran on elämänkokemusta ja parisuhteita takana, että en ihan mitä tahansa kelpuuta tai kaipaa laastarisuhdetta. Parisuhde ei ole itseisarvo vaan jotakin syvempää ja rakkauden perusta. Osaan myös olla yksin ja omalla tapaa viihdynkin näin, mutta koska on myös hyviä kokemuksia pitkistäkin parisuhteista, niin kaipuu on sisällä aika voimakas.
Toisaalta oma ikä alkaa jo lähennellä puolta vuosisataa (47 vuotta) ja jotenkin tuntuu, että olen vähän ulkona parisuhdemarkkinoilta, varsinkin kun ei ole paksua lompakkoa, uutta autoa ja hienoa titteliä. Työpaikka kuitenkin on ja terveyttä piisaa. Olen liikunnallinen ja autokin löytyy, tosin vanha sellainen. Ajan mieluummin polkupyörällä tai kävelen lyhyet matkat. En polta, käytän kohtuudella alkoholia ja muutenkin harrastukseni ovat maltillisia ja vaatimattomia. En paljon pidä meteliä itsestäni. Olen monella tapaa aika tavallinen, ehkä liiankin...
En tiedä kokevatko muut ikäiseni miehet samanlaista riittämättömyyden ja tavallisuuden ongelmaa. Olisi mukava kuulla miten olette asian ratkaisseet. Myös naisten mielipiteet asiasta ovat tervetulleita.
Suuri kysymys on, että unohdanko parisuhdehaaveet ja hankin itselleni koiran?
En laita naista ja koiraa samalle viivalle tai tarkoita, että nämä ovat toisensa pois sulkevia asioita. Mutta totuus on, että jokainen meistä kaipaa hyväksytyksi tulemista ja läheisyyttä.
Hyvää kesän odotusta kaikille ja niillä, joilla on hyvä parisuhde vaalikaa sitä. Sen arvon ymmärtää vasta kun on menettänyt sen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hanki koira! Sitä kautta tutustut kivaan naiseen, jolla on koira. Koiran omistavat naiset ovat mukavia, sosiaalisia ja liikunnallisia eivätkä juo liikaa ❤
Tuolla lenkkeillessä koiran kanssa olen tutustunut moneen mukavaan mieheen, vaikka parisuhteessa olen.