Asuin reilu kolme vuotta mieheni kanssa ja näin että parisuhde ei ollut hyvä. Mies ei halunnut erota ja minä lähdin. Hänellä oli huono itsetunto ja petetty aikaisemmin, nyt myöntää parisuhteemme tilan mikä oli.
Itse tein kahta työtä ja en osannut pyytää apua arjessa. Miestä ei kiinnostanut auttaa.
Nyt erosta on pari kuukautta ja mies on toipunut ja itselläni vaivaa arjen muutokset ja tyhjiö. Miehellä on kavereita ja niissä on hänestä kiinnostuneita. Itse olen aika kriisissä kun ei ole kavereita ja vaikka epäilinkin näin käyvän. En halua uutta seurustelua vielä, mutta vaan kaipaan edellistä. Tiedän, oli oikea päätös, vaikka ei itselle helppo ja tuskin takaisin palaamme. Onko samanlaisia kokemuksia ja miten on edennyt asia?
Itse tein kahta työtä ja en osannut pyytää apua arjessa. Miestä ei kiinnostanut auttaa.
Nyt erosta on pari kuukautta ja mies on toipunut ja itselläni vaivaa arjen muutokset ja tyhjiö. Miehellä on kavereita ja niissä on hänestä kiinnostuneita. Itse olen aika kriisissä kun ei ole kavereita ja vaikka epäilinkin näin käyvän. En halua uutta seurustelua vielä, mutta vaan kaipaan edellistä. Tiedän, oli oikea päätös, vaikka ei itselle helppo ja tuskin takaisin palaamme. Onko samanlaisia kokemuksia ja miten on edennyt asia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei Miraka
On luonnollista, että erossa näyttäytyvät sekä suhteen huonot puolet, että myös ne hyvät, jotka tekevät eroamisesta tuskallisen ja luopumisen kipeäksi. Usein käy niin, että hetken aikaa erosta kuluttua alkavatkin ne hyvät puolet tulla esiin, kaipaus ja turvankin tarve nousevat suuremmiksi ja sittenkin tuntuu, että jos jatketaan vaan.
Ihmiset ovat tietenkin erilaisia. Mutta lähtökohtaisesti on niin, että jos eroon johtaneita syitä ei selvästi poisteta ja perata esim pariterapiassa , ne tuppaavat tulla takaisin. Ihmisten välinen vuorovaikutus rupeaa usein toistamaan samaa totuttua kaavaa, ellei tietoisesti ja aktiiviestsi sitä muuteta. Jotkut onnistuvat tässä muutoksessa, monet eivät. Kun nyt mietit loppuneen parisuhteen vuorovaikutusta, millaista muutosta siihen pitäisi tulla ja onko toinen osapuoli siihen muutokseen sitoutunut. Vaikuttaa kertomasi perusteella, ettei ole? Silloin sinun tehtäväsi on käsitellä luopumisen tuska ja hiljalleen rakennettava elämäsi uudelleen. Jos aidosti haluat yrittää, voit toki kysyä, onko hän valmis ja millaisia asioita kohden te sitouduutte. Yritä kuitenkin erottaa, onko kyse vain yksinjäämisen ahdistuksesta vai siitä, että suhteennne oikeasti voisi nyt toimia terveemmi jatkossa.
Merja, diakoni
Onneksi ollaan eksän kanssa kavereita edelleen ja pystytään puhumaan asioista. Tuntuu vaan pahalta ajatella sitä toisen kanssa ja alkaa miettimään mitä mä sille merkkasin suhteessa. Itsestä tuntuu, että osaisi selvittää paremmin asioita ja ei olisi mahdotonta tehdä hyvää parisuhdetta nyt kun on saanut miettiä asioita. Tosin eka ero pidempiaikaisesta kumppanista ja on uutta nää jutut ja ajatukset.