Olen katsellut aika ajoin vanhoja valukuva albumeja joissa on minä ja naiskumppani kahdestaan, kuvissa näkyy se tunne mitä oli joskus. Rakkautta, intohimoa toista kohtaan, oli hyvää seksiä, hellyytä ja läheisyyttä...yhteisiä harrastuksiakin. Lapsen syntymä oli käännekohta, ymmärrän että nuoren naisen huimio on lapsessa ja mies jää paitsioon mutta mun kohdalla se paitsio jäi pysyväksi ilmiöiksi. Harvoin nainen enää huomioi mua tai terpeitani. Seksiä oli vielä lapsen syntymän jälkeisinäkin vuosina vaihtelevasti mutta sitäkin vain naisen halutessa, nainen sai orgasminsa ja minä laukesin ei sen suurempaa hekumaa ja seksikin sitten loppui ja sen myötä hellyys toista kohtaan ja tuli pääte pysäkki jossa vieläkin ihmetellään ja odotellaan josko tulis vielä jotain. Naiskumppani on kyllä pärjännyt ei näemmä tarvii mitään intiimiä toimintaa kunhan arki toimii sen suuremmitta ongelmitta, toisin on mun laita. Minä kyllä hoidin osuuteni isänä, kasvatin lasta ja vietin aikaa leikkien ja puuhaten mutta nyt ei enää tarvetta kun jälkikasvu on aikuisiässä. Olen kuitenkin päättänyt pysyä suhteessa jos naiskumppani ei halua erota, mua ei enää uudet suhteet kiinnosta millään lailla, tämä yksi on imenyt mehut jo täysin. Eikä jostain syystä kaipaa enää seksiäkään kun on ollut ilman jo monta vuotta.
Ilman rakkautta
harmauslaskeutui
16370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ja sinä päätit luovuttaa. Onko oikein itseäsi kohtaan?
Näin elämän kuuluukin mennä. Luuletko, että luonto on tarkoittanut, että sinulla olisi kivaa?
Tärkeintä, että velvollisuudet on hoidettu ja lapset on saatettu kunnialla maailmalle. Sen jälkeen voi poistua hyvällä omallatunnolla.
Mitäs hittoa luonto tuohon kuuluu, pitääkö siis miehen kärsiä kun nainen muutuu kylmäksi ja välinpitämättömäksi, saisit suksia kuuseen mielipiteinesi.
Luonto tarkoittaa tässä biologista maailmaa. Se ei ole tietoinen olio, mutta se noudattaa tiettyä logiikkaa. Vain jälkeläisten määrä ja sen mukana geenien monistuminen merkitsee. Kärsimykset eivät vaikuta luonnonkulkuun.
"Kärsimykset eivät vaikuta luonnonkulkuun."
Tottakai vaikuttavat. Kärsivä ihminen tai eläin käyttäytyy eri tavalla kuin se joka ei kärsi. Ja käytös taas vaikuttaa luonnon kulkuun.
Esim. mies joka ei saa seksiä jälkeläisten syntymän jälkeen sitoutuu huonommin liittoon ja sitä kautta myös jälkeläisten elinmahdollisuudet voivat huonontua. Myös jälkeläisten määrä voi jäädä pienemmäksi.
Varmaan yritin ilmaista asiaa liian vähin sanoin.
Nämä ovat sellaisia yksyiskohtia, jotka voivat olla niin tai näin. Tarkoitin luonnonkululla tilastollista keskimääräistä menoa. Se ratkeaa suurissa joukoissa siten, että todennäköisesti parhaat mutaatiot tulevat valituiksi useimmin. On myös mahdollista että erinomainen mutaatio kuolee alussa pois, ennen kuin se kerkiää yleistyä. Yksittäinen sukulinja ei vaikuta tuota eikä tätä suuren joukon keskimäärään.
Elämä, kaikkien eliöiden elämä, on loputonta kärsimystä, kärsimystä kärsimysten päälle. Sen aiheuttaa kilpailu ja taistelu. Sen taas aiheuttaa luonnonkulku, kehitysopillinen geenien valikoituminen. Se menee edelleen niin. Ykstyiskohtia luonto ei määrää. Ne ovat vain satunnaisia poikkeamia keskimäärästä, jota luonto noudattaa tilastollisella tarkkuudella.
Nimimerkkisi viittaaa Savoon. Siellähän on tapana pyöristää ja ilmaista erimielisyytensä sanomalla, että "voep olla niinnii". Muualla on tapana sanoa heti, että on erimieltä.
"uudet suhteet kiinnosta millään lailla, tämä yksi on imenyt mehut jo täysin. Eikä jostain syystä kaipaa enää seksiäkään kun on ollut ilman jo monta vuotta."
Odota kun törmäät siihen 20 v. nuorempaan. Se on menoa sitten.
Minkäikäinen lienee kirjoittaja ap. silläkin on merkitystä. Siihenkin täytyy kasvaa, että tuo seksi tavallaan vähenee ja vähenee ja lopulta ei enää onnistu lainkaan. Se on vain hyväksyttävä, vaikka siellä aivotoiminnassa saattaa vielä unelmia ollakin. sitä vastoin läheisyyden voi pitää loppuun saakka. Kun on hyvä olla vierekkäin, sekin riittää. Toki hyvät keskustelut ja yhteiset kauniit muistot pitävät yllä jonkinlaista elämäniloa.
Ap on jo tavallaan omaksunut tietyn vaiheen loppumisen, joskin hieman katkeruutta on jäänyt mieleen. Toivon mukaan löytyy muutoin yhteistä elämän virkistykseksi.
Tpodiöös toisilla diid on ongelmia siinäkin....
Keskustele hänelle tai kirjoita vaimollesi kirje ajatuksistasi,
Jos on ilman rakkautta, on muutenkin kurjaa ja yksinäistä eikä enää mitään yhteistä... niin miksi jatkaa hengailua samassa kämpässä?
Vähän saa sellaisen vaikutelman, että sinulla ja vaimollasi on keskusteluyhteys poikki. Vaimosi saattaa kaivata erilaisia asioita yhtä epätoivoisesti kuin sinäkin. Hän saattaa surra, ettei ole sinun silmissäsi enää niin ihailtava kuin ennen, vaan arki on vain arkea. Hän saattaa kaivata naurua, romantiikkaa ja hellyyttä, jotka voisivat johtaa seksiinkin ajan myötä. Usein muut asiat pitää olla kunnossa, ja seksielämä kuntoutuu sen jälkeen.
Älä oleta vaimosi olevan onnellinen ja tyytyväinen, kun oikeasti et tiedä.
Mitä jos vaimosi ensi viikolla rakastuisi toiseen mieheen ja haluaisi erota? Vaimosi hehkuisi rakastuneen onnea, ja sinä jäisit yksin. Miltä se tuntuisi? Ajattelisitko edelleen, että vaimo oli onnellinen teidän suhteessa? Ja että sun ei olis pitänyt tehdä mitään toisin?
Mitäs jos varaisitte ajan pariterapiaan, ja laitatte yhdessä suhteen kuntoon?
Rakkautta, intohimoa toista kohtaan, seksiä, hellyytä ja läheisyyttä...yhteisiä harrastuksia. Eivät nämä ole mitään automaatteja, jotka jatkuvat ja jatkuvat, vuodesta toiseen. Niitä täytyy vaalia, muuten suhde kuolee. Teillä on mitä ilmeisemmin niin jo käynyt. Ellei teillä ole mitään erityisempiä riitoja, ja molemmilla on halua, suhteenne on elvytettävissä. Se voisi tapahtua, kuten tuossa jo sanottiin, kirjeen kirjoittamisella. Ja/tai vaikkapa valokuvien katselemisella yhdessä. Mitäpä jos varaisitte hetken viikosta, ja kumpikin valkkaisi valokuvan ja kertoisi kuvaan liittyvistä tunteista? Siinä voisi käydä niin, että pääsisitte yhteisten muiden harrastusten ym. alkuun. Ilman yhteistä ei nimittäin ole intohimoa, ei seksiä, ei läheisyyttä ja hellyyttä.
Meillä mies on muuttunut....ei enää seksiä ei hellyyttä,ei mitään muuta yhteistä kuin työ,tunnen vaan että olen ku mikäkin työn orja. Puheen aiheet työ,mitä syödään ja odottaa automaattisesti että minä aina sen ruuan teen ja tiskaan,siivoan,pesen pyykit,lajittelen roskat ja 100 muuta asiaa päälle. Tänään koitin vähän puhdistaa ilmaa puhumalla syvällisemmin ja olen turhautunut tästä kaikesta niin sitäkään vähää en olis saanu sanoa, ollaan vaan työ toverit...ei muuta yhteistä enää..mitä tehdä..tätä on jatkunu jo 3 vuotta.
Omaa muijaa kiinnostaa vaan telkkarin edessä löhöäminen. Itse en välitä vaan menen pihalle touhuamaan tai lenkille. Ja jos joskus menen sanomaan että voisi sitä elämässä muutakin tehdä kun vahdata telkkua niin on se herkkä suuttumaan. Hän tajuaa että liikkumattomuus päivät pitkät ei tietenkään ole hyväksi mutta miksi ei tee mitään asialle. Onneks ei ole ainakaan alkoholiongelmaa vielä
Kuullostaa ihan avomuijaltani, samanlainen tv kyttääjä tai sitten somessa ja kun sanoo jotain niin suuttuu vielä perään, ja kuten kuvaan sopii painoa tulee lisää koko ajan kun mässyä suussa.