Moi,
mulla on sellainen uusi tilanne: deittailen eronnutta miestä, jolla on kaksi lasta. No siinä ei sinänsä ole ongelmaa mutta hänellä on raastava oikeusprosessi menossa lasten tapaamisesta. Ei siinäkään ongelmaa mutta mietityttää hänen kykynsä sitoutua uuteen suhteeseen kun prosessi on vielä kesken. Häntä ymmärrettävästi rassaa todella paljon tuo kuvio ja taistelut eksän kanssa. Onneksi hän puhuu paineitaan pois ja toisinaan mulle tulee tunne, että mä olen enemmänkin hänelle kuuntelija. Ei ehkä siinäkään pitäis mitään huonoa olla ja en sitä tarkoitakaan mutta silti mietittyttää hänen kykynsä huomioida muita ihmisiä tässä elämäntilanteessa ja henkistä jaksamista siirtyä uuteen suhteeseen, esim. minun kanssa. Kertokaa kokemuksianne ja vinkkejä miten minun tulisi suhtautua tällaiseen tilanteeseen. Mies on oikein mukava ja olen häneen hieman ihastunut ja olisin kiinnostunut jatkamaan deittailua hänen kanssaan, ainoa mietintämyssyn alla oleva asia on tämä oikeusprosessi ja se energia mikä häneltä menee siihen.
kiitos etukäteen
mulla on sellainen uusi tilanne: deittailen eronnutta miestä, jolla on kaksi lasta. No siinä ei sinänsä ole ongelmaa mutta hänellä on raastava oikeusprosessi menossa lasten tapaamisesta. Ei siinäkään ongelmaa mutta mietityttää hänen kykynsä sitoutua uuteen suhteeseen kun prosessi on vielä kesken. Häntä ymmärrettävästi rassaa todella paljon tuo kuvio ja taistelut eksän kanssa. Onneksi hän puhuu paineitaan pois ja toisinaan mulle tulee tunne, että mä olen enemmänkin hänelle kuuntelija. Ei ehkä siinäkään pitäis mitään huonoa olla ja en sitä tarkoitakaan mutta silti mietittyttää hänen kykynsä huomioida muita ihmisiä tässä elämäntilanteessa ja henkistä jaksamista siirtyä uuteen suhteeseen, esim. minun kanssa. Kertokaa kokemuksianne ja vinkkejä miten minun tulisi suhtautua tällaiseen tilanteeseen. Mies on oikein mukava ja olen häneen hieman ihastunut ja olisin kiinnostunut jatkamaan deittailua hänen kanssaan, ainoa mietintämyssyn alla oleva asia on tämä oikeusprosessi ja se energia mikä häneltä menee siihen.
kiitos etukäteen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suhteen kehittymisen ja jatkon kannalta olisi mielestäni ehkä parempi, jos mies ei tukeutuisi uuteen kumppaniin vaan työstäisi omaa erokriisiään yksin tai ystävien kanssa. Tätä menoa suhde alkaa vääristyä. Kuvaamasi suhde saattaa olla enemmän ns. kasvattava suhde ja tukisuhde miehelle kuin mikään tasavertainen kumppanuus.
Kokemuksesta tiedän, että se vaan voi olla niin imartelevaa, että saa olla jollekin niin tärkeä ja merkittävä. Tiedän niinkin käyneen, että sitten kun mies on saanut itsensä kuntoon, hän lähtee hippulat vinkuen. Toivuttuaan hän voi ymmärtää, että haluaakin kumppanikseen "naisen" eikä mitään hoivaavaa äitiä. Kuka sitten pystyy olemaan suhteessa vaan nainen, kun toinen vetää kaikin voimin hoivaajan ja kuuntelijan rooliin?
Tiedän aivan onnistuineita suhteita, joissa kumpikin on työstänyt omaa eroaan, mutta se on ollut molemminpuolista. Kumpikin on voinut olla heikkona ja turvautua toiseen, saada ja antaa.
Varmasti onnistuneita esimerkkejäkin olisi paljon. Kyse on kai siitä, että mitä itse haluaa suhteelta ja millaisissa rooleissa itse haluaa olla. Tai luottaako siihen, että suhde voi olla joskus jotain muutakin. Omalla kokemuksellani en enää lähtisi mihinkään "sitku"-suhteisiin.
Toi Pirkon vastaus oli jo aika tyhjentävä ja yhdyn siihen täysin! Olen itse tapaillut kahta eronnutta miestä, joilla on ollut ero käynnissä tai sit juuri eronnut ja huomasin että miehillä ton asian käsittely kestää kauan, varsinkin jos on lapsia. Toisen kohdalla kuvittelin vuoden riittävän asian selvittämiseen, mutta toisin kävi. Minusta tuli juuri se nainen joka kuuntelee ja pitää häntä pystyssä ja sitten kun mies sai taas "voimat" takaisin niin minä jäin ja tällä miehellä alkoi tämä kukasta-kukkaan vaihe ja sillä tiellään se on vieläkin jo kolmatta vuotta, naiset vaihtuu tiheään tahtiin..
Tämä toinen sitten veivasi exänsä kanssa eroa edestaas, välillä palasivat yhteen ja sitten taas erosivat, taas yhteen jne.. ja tämä äijä kuvitteli että minä odotan häntä sen aikaa kun hän selvittää päätään että kenen kanssa olisi. No se sai kenkää hyvin nopeasti ja nyt tiedän että olen tosi varovainen eronneiden miesten suhteen!
Näillä molemmilla oli vielä täysin hullut ex-akat jotka aina sotki minun ja tämän miehen suhdetta kun niistä pääsivät selville eli kiristivät lasten tapaamisilla, muuttivat aikatauluja ainakun meidän piti jonnekkin lähteä jne.. ja ihan vaan vittumaisuuttaan ja sen takia että eivät voineet päästää tästä miehestä "irti".. Mutta onnea matkaan, josko aina ei kävisi niinkuin minulle kävi.
vaikea uskoa että molemmat exvaimot olivat kuvailemiasi.mieskö oli sit ihan ok. eroprosessit on usein raastavia ja ihmiset muuttuu raadollisiksi.ehkä senkin vielä näet, toivottavasti et kuitenkaan.hassua että naiset alkaa syytellä toisia naisia.suhteet ja erot kestää aikansa. tuskin se riippuu kenenkään irtipäästämisisyä.vaikka onhan sitä sellaisiakin riippujia tietty.
Elikkäs vastaan nyt oitsesta vinkkelistä, eli olin itse keskellä eroa kun aloin tapailla uutta miestä.
Olisin kaivannut tukea-enemmän, vapautta-enemmän, olkapäätä jota vasten itkeä-enemmän, anna mun olla rauhassa kun tää on mun asia-enemmän....
Mies oli loppujen lopuksi kultainen ja ihana ja antoi tukea ja omaa tilaa ja kaikkea, mutta kun lopulta sain asiat ex:n kanssa selväksi, niin huomasin että minähän olen parhaassa iässä oleva nainen joka on juuri eronnut 20-vuotisesta kahleesta, tahtoo enemmän ja tahtoo olla vapaa ja nauttia vapaudesta :)
Elikkäs...anna tuon miehen hoitaa eronsa kuntoon ihan itse, pysy ystävänä mutta kauempana, tapaile muita miehiä... jos sitten kun miehellä on kaikki kunnossa, tuntuu että haluatte alkaa uudelleen ja tyhjältä pöydältä, niin anna palaa. Muuten palaa sun sydän nyt...